Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Jatkan elämääni

Eilen tv-uutisissa kerrottiin ruplan kurssin laskusta ja sen vaikutuksesta mm. turismiin. Toimittaja kysyi nuorehkolta venäläismieheltä mitä tämä aikoo tehdä, jos ruplan kurssi laskee  vielä lisää. Mies vastasi hymyillen: ”Jatkan elämääni”.

Siinäpä oikea asenne.

Synnyin päivälleen 57 vuotta sitten toisenlaiseen maailmaan. Hyvinvointivaltiota vasta rakennettiin, mutta kuitenkin olen neuvolakortin mukaan tullut tarkastetuksi ja rokotetuksi säännöllisesti. Kansakoulun aloitin 1964 eikä minun enää tarvinnut kuljettaa mukanani maitopulloa ja voileipiä kuten vuotta aiemmin koulunsa aloittaneen veljeni vielä piti ensimmäisellä luokalla tehdä. Kunnallisen keskikoulun ja lukion sain käydä omalla paikkunnallani ja koko ajan terveydenhuolto toimi. Elämä jatkui ja poika kasvoi. Ei tosin sellaiseksi jättiläiseksi kuin silloiset kasvukäyrät ennustivat, mutta ylhäältä asti on ovi minunkin edessäni aina auennut.

Viimeiset kaksi vuotta olen saanut tai joutunut valtuustossa ja erityisesti kunnanhallituksessa seuraamaan sote-uudistuksen kiemuroita. Kukaan ei vielä tiedä mitä tuleman pitää, mutta uskon elämän jatkuvan. Se jatkuu, vaikka nykyisin on muotia vaatia julkisen sektorin purkamista ja normien vähentämistä. Monet eivät tunnu tajuavan mitä vaativat. Eivät julkisen sektorin työntekijät ja viranhaltijat ole mitään joutilaita syöttiläitä, vaan tekevät kunnissa tavattoman arvokasta työtä.

Normejahan tietysti joutaa purkaa ja helpottaa sillä tavalla vaikkapa Kelan, työvoimahallinnon ja sosiaalitoimen pyöritykseen joutuneita kansalaisia. Jokaisella on varmasti kokemuksia turhista normeista ja jossain otettaneen vastaan ehdotuksia. Pitää kuitenkin muistaa että virkamiehet koettavat vain noudattaa kansanedustajien säätämiä lakeja, joten virkamiesten syyttäminen on turhaa.

Toivottavasti tämä tuli selväksi myös tiistain kunnanvaltuustossa, jossa ennen kokousta saimme selvityksen kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä. Sanoin kyllä, että aiemmin, siinä tilaisuudessa ja tulevaisuudessa esittämäni kritiikki ei ole kohdistettu yhteenkään henkilöön. Se on kohdistettu lainsäädäntöön, jonka yhtä pykälää ei voi noudattaa lyömättä samalla korvalle jotain toista. Jos se ei tullut kyllin selvästi sanottua, niin nyt se on sanottu uudelleen.

Oikeastaan kai haluan nyt vain ilmoittaa täyttäväni 57 vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut paljon iloa ja surua, auringonpaistetta ja räntäsadetta. Eino Leinon sanoin: Se murhe mi eilen mun murtaa oli / suli hymyks kun tänään suurempi tuli. Silti olen aina jatkanut elämääni ja aion jatkaa vastakin.

Aion jatkaa myös kirjoittamistani piittamatta siitä mitä vaikkapa Fb-sivu Poliittisen korrektiuden parhaat kirjoittelee. Sivumennen sanoen näille vähäpukeisista, aseistetuista naisista ja univormuista tykkääville cityfasisteille tekisi myös hyvää jatkaa omaa elämäänsä tai edes hankkia sellainen, mutta tehkööt miten mielivät. Heidän pitäisi kuitenkin muistaa että perätön väite jonkun syyllistymisestä rikokseen on oppikirjaesimerkki kunnianloukkauksesta.

Paljastettu 4 jääköön tällä kertaa vain maininnan varaan. Näiden kavereiden on syytä suorastaan toivoa että heidän ihanneyhteiskuntansa ei koskaan toteudu. Siinä heillä ei tuolla tyylillä olisi tulevaisuutta.

On muuten kummallista miten minua vihataan ja terrorisoidaan äärioikeistoa koskevien juttujeni takia, joiden osuus blogistani lienee jotain viiden prosentin luokkaa. Ilmeisesti nämä kaverit lukevat blogiani hyvin valikoidusti. Kannattaisi kyllä lukea laajemminkin, koska oletan köyhyyden koskettavan ainakin osaa heistä. Tai ehkä he kuvittelevat Suomen köyhien tilanteen johtuvan maahanmuuttajista ja heitä hyysäävistä viherpunikeista. Jos yhteiskunnallinen ajattelu oikeasti on tätä tasoa, niin sille minä en mahda mitään.

Nykyaika on mahdollistanut perämetsien miehen tulemisen piikiksi joidenkin lihaan. En tiedä onko se aina niin hyvä asia, mutta ainakin se on avartanut ihmiskuvaani.

Tästä tuli näköjään syntymäpäiväpuhe. Sehän sopii, koska varsinaisesti en vietä merkkipäivääni. Kiitos kaikille lukijoilleni ja pysykää kuulolla.

Elämä jatkuu jos ukko kestää.