Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Yhdeksän euron näiveröt

Tänään sain Facebookissa kaksi kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää viestiä, joista toinen oli ilahduttava. Siinä viime syksynä kuntouttavalle työtoiminnalle rohkeasti kasvot antanut Teppo Palmroos toivotti vapun kunniaksi hyvää kuntouttavan työtoiminnan päivää.

Toisessa viestissä  minua käskettiin korjaamaan 27.4. julkaisemaani juttua Outokummun kuntouttavasta työtoiminnasta:

sanna kontkanen 1 sanna kontkanen 2

Tämä viesti kertoo hyvin omasta työstään palkkaa saavien asenteesta kuntouttavassa työtoiminnassa oleviin. He ovat yhdeksän euron näiveröitä, jotka eivät halua tehdä työtä eivätkä sitä kestäkään samalla tavalla kuin palkkaa saavat.

Viestin lähettäjä ei ymmärrä mitä kuntouttava työtoiminta on. Hän tietää, että siitä ei saa palkkaa, mutta ei pidä sitä mitenkään kummallisena. Hänellä tuntuu olevan selkeä käsitys siitä, että kuntouttavassa työtoiminnassa olevat ovat kyvyttömiä ja haluttomia oikeisiin töihin. Kuitenkin hän edellyttää heiltä täyttä työpanosta. Miltähän hänestä itsestään mahtaisi tuntua tehdä työtään palkatta siinä asenneilmapiirissä, jota hän itse näyttää edustavan?

Sama ajatusvirhe vaivaa yleensäkin koko kuntouttavaa työtoimintaa. Työn sanotaan olevan parasta sosiaaliturvaa, mutta palkasta ei puhuta mitään. Työttömiä sijoitetaan mitä kummallisimpiin tehtäviin tekemään palkatonta työtä palkkaa saavien rinnalla ja nauttimaan ”oikeiden” työntekijöiden halveksunnasta ja ylenkatseesta.

Kyseessä on pelkkä lainvastainen kuntatalouden paikkaaminen, vaikka sen pitäisi olla sosiaalipalvelua. Kunnissa tuijotetaan vain kunnan maksuosuutta työmarkkinatukeen ja sen pienentäminen on ainoa syy lisätä kuntouttavaa työtoimintaa. Homma siis menee täysin pieleen.

Oleellista on, että kuntouttavassa työtoiminnassa olevat henkilöt ovat kuntoutuksen tarpeessa, eivätkä esimerkiksi vähentämässä kunnan työmarkkinatuen maksuosuutta. Koska kyseessä on kuntouttava työ, tulee se aina räätälöidä asiakkaan työ- ja toimintakyvyn mukaiseksi ja varmistaa, että asiakas saa tarvitsemansa tuen sosiaalihuollon tai kuntoutuksen ammattilaisilta palvelun aikana, sanoo STM:n Eveliina Pöyhönen.

Muistutetaan vielä mitä 31.12.2014 kuntiin lähetetty ja mappeihin haudattu STM:n paimenkirje sanoo:

Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.  

Kunnissa pitäisi tehdä nyt kaksi asiaa. Ihan ensimmäiseksi olisi opiskeltava mitä kuntouttava työtoiminta lain ja ministeriön ohjeiden mukaan on ja mitä se ei ole eikä saa olla. Toiseksi se oppi on annettava myös niille työntekijöille, jotka vastoin lakia saavat työkaverikseen kuntouttavassa työtoiminnassa olevan ja jota he joutuvat niinikään vastoin lakia opastamaan työtehtävissä.

Kumpaakaan ei tulla toteuttamaan. Ensimmäinen unohdetaan siksi, että kuntien tavoitteena on työmarkkinatuen maksuosuuden pudottaminen minimiin ja jopa nollille. Toista ei toteuteta siksi, että jouduttaisiin avoimesti myöntämään kunnan rikkovan lakia.

Lisäksi pienipalkkaiset työntekijät pysyvät tyytyväisinä, kun heillä on haukuttavanaan paarialuokka, yhdeksän euron näiveröt.