Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Uutinen ja totuus

Toimittajille voidaan syöttää kuntouttavasta työtoiminnasta millaista virallista totuutta tahansa ja kaikki menee kritiikittä läpi. Otetaanpa tämän päivän ”hyvä” uutinen ruodittavaksi:

Työelämään kuntouttavaa työvoimatoimintaa on tarjottu kevään aikana selvästi useammalle kuin viime vuonna. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttömänä olleille. Toiminnassa opetellaan työelämä- ja elämänhallintataitoja.

Kuntouttava työtoiminta perustuuu siihen harhaluuloon, että työtön menettää automaattisesti sekä työelämässä vaadittavat taitonsa että koko elämänhallintansa. Hän syöksyy välittömästi kotisohvalle syrjäytymään olutpullo kourassa ja on 300 päivän työttömyyden jälkeen älytön ihmisraunio. Jos tämä olisi totta, niin jokainen vuorotteluvapaalta palaava pitäisi kuntouttaa takaisin työelämään aina aamulla heräämisen oppimista myöten.

Kasvua oli ensimmäisellä vuosineljänneksellä 28 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Pelkästään työmarkkinatuella kuntouttavan toiminnan aloittaneita oli maaliskuussa miltei 8500, kun vuosi sitten luku oli noin 6800.Taustalla on lähinnä pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen.

Näin on ja tämä tosiasia on aiheuttanut tilastojen siivoamispaniikin. Kuntouttavassa työtoiminnassa oleva ei enää tilastoidu työttömäksi. Mitä enemmän väkeä saadaan tilaston johonkin muuhun lokeroon, niin sitä tehokkaammalta vaikuttaa työvoimahallinnon toiminta. Kuntouttava työtoiminta tulee paljon kalliimmaksi kuin pelkkä työttömyysetuuden maksaminen, mutta se on tilastoja siivottaessa sivuseikka.

Muita kasvuun vaikuttavia tekijöitä ovat kuntien palveluvelvoitteisiin vaikuttaneet lakimuutokset, jotka ovat kannustaneet kuntia ohjaamaan työttömiä erilaisten aktivointipalveluiden piiriin. Esimerkiksi vuodenvaihteen jälkeen kunnat ovat joutuneet ottamaan vastuulleen 300 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta puolet. Aiemmin raja oli 500 päivää.

Tässä tulikin se tärkein syy kuntouttavan työtoiminnan lisääntymiseen. Se on laivastainen kuntouttavan työtoiminnan käyttäminen kuntatalouden tasapainottamiseen. Kun työtön sijoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin kunta vapautuu hänen osaltaan työmarkkinatuen maksuosuudesta ja saa lisäksi 10,09 euroa päivässä jokaisesta sijoitetusta. Lisäksi kunta hyötyy vielä palkattomasta työpanoksesta, koska kaikkialla käytetään työtoiminnassa olevia laittomasti palkkatyötä korvaavana työvoimana.

Heinäkuun alusta lähtien kuntouttavaa työvoimatoimintaa voidaan tarjota enintään neljänä päivänä viikossa. Viitenä päivänä viikossa töihin kykenevien katsotaan kuuluvan muiden kuin kuntouttavan työvoimatoiminnan piiriin. Päivien vähentämisellä pyrittiin kustannussäästöihin, mutta pitkäaikaistyöttömyyden kasvu uhkaa tavoitetta.

Tätä lakimuutosta tunnutaan pidettävän jotenkin huonona asiana. Sehän säädettiin sen takia, että huomattiin kuntien jatkuvasti rikkovan lakia käyttämällä palkatonta työvoimaa jopa kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Tämä työvoima on vieläpä sellaista, jonka lain mukaan on oltava kykenemätöntä osallistumaan työhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, kuten esim. koulutukseen ja työelämävalmennukseen. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen toimenpide ja luoteeltaan sen on oltava sosiaalipalvelua.

Lakimuutos siis pakottaa kunnat miettimään edes vähän oman toimintansa laillisuutta, mutta tämä onnistutaan virallisesti kääntämään työttömien vahingoksi. Pitkin kesää on kuulunut valitusta siitä, että nyt työttömiä estetään tekemästä työtä. Niin estetään ja niin on tarkoituskin. Palkkatyötä ei lakimuutos estä, mutta se rajoittaa edes vähän lainvastaista palkattoman työn teettämistä.

Mistähän löytyisi sellainen toimittaja, joka joskus viitsisi itse miettiä näitä asioita? Kai heille ainakin periaatteessa maksetaan muustakin kuin viranomaisten puheiden sellaisenaan toistamisesta.