Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Demokratian viholliset

Demokratian vihollisiin kuuluvat veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät ns. antifasistit, mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja poliitikot, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna.

Näin lausui europarlamentaarikko Jussi Halla-aho eilen Perussuomalaisten puoluekokouksessa. Hänen mukaansa siis pelkkä kansanedustajuus on varma tae siitä, että henkilö käyttää vain parlamentaarisia keinoja asiansa edistämiseen. Muun epäileminen on demokratian yläpuolelle asettumista ja kansalaisten vaaleissa osoittaman tahdon kunnioittamatta jättämistä.

Perussuomalaista kansaedustajaa ei saa arvostella. Ei sittenkään, vaikka hänellä ja monilla muilla on kiinteät yhteydet vain epäparlamentaarisia keinoja käyttäviin kansallissosialisteihin.

Ei sittenkään, vaikka hän käyttää sanasta sanaan samoja ilmaisuja kuin kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike:

11846504_10153542120093734_2990504208379736813_n

Ei sittenkään, vaikka hän vastoin oikeusvaltion periaatteita ja voimassaolevaa lainsäädäntöä vaatii Ylen hallintoneuvoston jäsenenä päästä selvittämään toimittajien puoluekannat.

Kansan tahto on pyhä ja jotenkin juuri perussuomalaisuudessa se pyhyys kiteytyy niin, että ilmeisesti edes opposition kansanedustaja ei saa sitä kyseenalaistaa. Jotkut kansanedustajat ovat lain, demokratian ja kritiikin yläpuolella. Eri mieltä oleminen on sanelua. Kun kansa on osoittanut haluavansa kansallissosialistiset mielipiteet eduskuntaan, niin se pitää vain hyväksyä kansan tahtona.

Sehän sopii nykyisen hallituksen linjaan oikein hyvin. Kun kansa köyhtyy ja kaikkein köyhintä kansanosaa kuritetaan vaalilupaukset pettäen lisäleikkauksilla, niin on hyvä saada köyhät tappelemaan keskenään. Juuri syrjäytymisestä ja köyhien keskinäisestä kateudesta ns. maahanmuuttokriittiset ja kansallissosialistit ammentavat voimansa. Joka päivä törmää urbaanitarinaan sossun tuilla ostetulla Mersulla ajavasta maahanmuuttajasta. Joka päivä keksitään huikea raiskaustarina, jossa syyllisiä ovat maahanmuuttajat ja jonka seurauksena vaaditaan isänmaallisia järjestyspartioita turvaamaan katurauhaa. Joka päivä roskajulkaisu MV hehkuttaa natsien ylistystä, vasemmiston kataluutta ja median kelvottomuutta.

Suomi on totalitarismin tiellä. Ennen täydellistä sinne luisumista muistutan mieliin Pentti Haanpään epäilevät sanat 30-luvun isänmaallisuudesta:

Ja tosiaankin! Kaikkensa menettäneet eivät enää pelkää menetyksiä. Mullistus on heille tervetullut, toiveita herättävä asia. Siksi saattaa kommunistikin, jolta Isänmaalliset äskettäin nilistivät punaisen paidan ja jolle ojentavat nyt mustaa, vetää sen ylleen. Tyytymättömyys kuin tyytymättömyys, paita kuin paita, suuri isänmaa kuin suuri isänmaa. Kunhan vain kumous tulisi.

Mutta useimmat kansanmiehet raapivat vielä korvallistaan: kovasti isänmaallisia ja uskovaisia poikiahan te kyllä olette! Kunhan eivät vain nuo herrat olisi asianne päärunnareina! Sillä asiat ovat aina olleet niin, että mikä on hyvä herroille, se ei ole hyvä yhteiselle kansalle. Jos he tämän ns. kansanvallan aikana, jolloin köyhimmilläkin on muka puheoikeus, ovat saaneet ikeemme raskaaksi, niin eikö ole pelättävä, että suola on kahta kauheampi silloin kun meillä ei ole nokan koputusta vaan herrat ja johtajat tekevät mitä tahtovat?”

(Pentti Haanpää, Muistiinmerkintöjä, Otava 1989)