Palkatonta työn iloa
Kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, työharjoittelu, työssäoppiminen, mielenterveyskuntoutus, kehitysvammaisten kuntoutus…rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaikissa niissä on kuitenkin kyse palkatta tehtävästä työstä, josta saatavan tervehdyttävän ja jämäköittävän kokemuksen pitäisi riittää työtä tekevälle korvaukseksi.
Eilinen juttuni Hikipajojen onnela poiki monenlaista palautetta. Jutussa mainittu yrittäjä lähetti asiallisen vastineen ja sen julkaisin kokonaisuudessaan jutun päivityksenä. Näin tulen toimimaan jatkossakin, vastineille on aina palstatilaa.
Palkatonta työtä tehneet tai muuten vain asian moraalisen puolen näkevät lukijani ymmärtävät sen, mitä yrittäjät ja valitettavan monet palkkatyössä olevat eivät ymmärrä. On väärin teettää työtä ilman palkkaa. On käsittämätöntä miten joku voi olla kelvollinen tekemään työtä, mutta kelvoton saamaan työstään palkkaa. Jos joku palkattoman työn puolustaja minulle tämän onnistuu kertomaan, niin kiitän etukäteen. En siis pyydä selittämään mitään yrittäjän vaikeuksista, joidenkin heikommasta työpanoksesta, elämänhallinnasta ja sohvalla makaamisesta, vaan ihan vain tämän perusasian. Miksi jollekin maksetaan työstä palkkaa, mutta jollekin toiselle ei?
Te ette usko, että palkaton työ on hiipinyt vaivihkaa luomaan kahdet työmarkkinat. Se alkoi terveydenhoidollisesta kuntoutuksesta, laajeni työvoimapoliittiseen kuntoutukseen ja työkokeiluun ja on nykyisin jo ihan arkipäivää. Katsokaapa nyt vaikka tätäkin ilmoitusta:
Menestyvä rekrytoinitialan yritys hakee palkatonta rekrytoijaa.
Tällaisen nähdessään jopa kaltaiseni kyynikko hieraisee silmiään epäuskosta. Rekrytointialan yritys hakee palkattomiin töihin liiketaloutta tai henkilöstöhallintoa opiskelutta ammattilaista. Harjoittelijan tehtävät liittyvät juuri yrityksen ydinosaamiseen eli henkilöstän rekrytointiin.
Firmalle ei liene ihan parasta mainosta tarjota yrityksille palkattoman työntekijän antamaa rekrytointiapua.
Palkattoman työn markkinat kasvavat niin nopeasti, että kohta palkkaa maksetaan vain poikkeustapauksissa. Mitä enemmän on työttömiä, niin sitä enemmän palkattomiin töihin tarjoutuu työvoimaa siinä turhassa toivossa, että siitä työstä saisi joskus palkkaa. Ei saa, palkan pyytäjä korvataan uudella palkattomalla.
Maan hallitus edistää palkattoman työvoiman tarjoamista leikkaamalla työttömyysetuuksia ja kertomalla työttömyyden johtuvan laiskottelusta. Se kuuluisa syrjäyttävä kotisohva kummittelee jo ihan hallituksenkin kielenkäytössä.
Anteeksi toisto, mutta taas kerran mielessäni pyörii tämä Lapinlahden Lintujen yli 20 vuotta vanha sketsi. Töihin vaan kaikki työttömät ja avustukset pois, perhana, avustukset pois…
Varmaan joku minua viisaampi googlettaja löytää nopeasti tiedon, kuinka paljon yritykset saavat valtiolta tätä piiloyritystukea vuosittain? Onko kukaan laskenut, paljonko menetetään verotuloja ja paljonko kunta ja valtio yhteensä maksavat (mm. työmarkkinatukena, asumistukena, toimeentulotukena j.n.e.) tästä leikistä, joka todellakin on korvaamassa oikeaa palkkatyötä kaiken aikaa kiihtyvällä nopeudella?
Olen jo päättänyt, että jos menetän joskus palkkatyöni (niinhän voi tapahtua tänä päivänä kenelle tahansa), ja minut velvoitetaan ottamaan vastaan jokin tällainen harjoittelijan paikka, minä en sitten osaa yhtään mitään. Harjoittelen vasta, ja olen aika huono harjoittelijaksikin – minuahan ei ilmaiseksi käytetä hyväksi!
“TEM:n pääluokan talousarvioesitys 2015
Työ- ja elinkeinoministeriön pääluokassa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahaksi esitetään 564 miljoonaa euroa. “
“STM:n pääluokan talousarvioesitys 2015
Kuntouttavan työtoiminnan valtionkorvauksiin (10,09 €/pv) budjetoidut määrärahat nousevat vuodesta 2014 noin 29 % ja ovat vuoden 2015 talousarvioesityksessä 34 miljoonaa euroa”.
http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/yleiskirjeet-lausunnot/lausunnot/2014/Sivut/2014-10-22-TAE-2015-pitkaaikaistyottomyys-kustannukset.aspx
Omalla alueellani palkkatuki, joka vääristää kilpailua ja maksaa osan n. 600-1000 egeä työntekijän kustannuksista työnantajalle on ollut loppu jo useamman kuukauden.
Tällaisten kuntoutujien palkkahan maksetaan suoraan valtion budjetista, joten tämän selvittämiseksi pitäisi saada selville, että montako työvuotta tällaiseen kuntoutukseen käytetään ja suuriko osuus siitä on orjatyötä yksityiselle sektorille, mutta joka tapauksessa paljon meillä valtio siirtää suoraan julkiselta puolelle yksityiselle, jotka sitten vielä usein maksavat veronsa jonnekin muualle.
Työvoimakoulutuksessa ja sitä kautta erittäin pitkissäkin jaksoissa työharjoittelussa oleville ihmisillekin valtio maksaa kaiken ja tämä ei näy missään tilastoissa. Eräässäkin paikkakuntani logistiikkayrityksessä logistiikka-alan työharjoittelija tarroitti sisältö tarroja tuotteseen 5 viikkoa 8 h päivä ennen kuin ymmärsi sanoa, että nyt tämä skeida saa riitää. Yleensä tähän hommaan oli palkattu opiskelijoita (lukiolaisia, eka duuni…), mutta ei enää sen jälkeen, kun työharjoittelija, joka ei tästä mitään oppinut oli tarjolla ja hoiti homman ilmaiseksi.
Hallitus ei toistelee työttömyyden johtuvan paitsi laiskuudeksi, myös työehtosopimusten yleissitovuudesta ja “AY-liikkeen joustamattomuudesta”. SSS:n maailma ilmeisesti pelastuisi pelkällä paikallisella sopimisella.
Jäi tuo ylimääräinen “ei” tuonne, sen siitä saa kun kirjoittaa kommentteja ärtyneenä
Paikallisessa sopimisessa on mielestäni se ongelma, että käy Walmartit. Ässä ja Koo nostaa palkkaa ja on pian konkurssissa. Lidl ei nosta ja valtaa kaikki markkinat ja saavuttaa monopolin. Miten joku yksinäinen kaupan kassa järjestäytymättömässä Lidlissä neuvottelee palkankorotuksen? Tämä toimii aloilla, joissa työntekijällä on taitoja, mutta ei näissä kuka tahansa osaa tehdä duuneissa. Paikallista sopimista käytetään jo pelialoilla ja monilla muilla, joissa taidot ratkaisevat liksan, joten tässä yritetään vain ja ainoastaan valtaa kammeta työnantajien puolelle, jota meidän työntekijävastainen hallituksemme tekee kaiket päivät ja yöt kilpailukyvyn nimissä.
“An administrative law judge found Walmart threatened employees trying to organize workers at two stores in California, in a victory for workers’ rights groups challenging labor practices at the retail giant. http://www.huffingtonpost.com/2014/12/11/walmart-threatened-workers_n_6305972.html
Jenkeissähän usein valtio myös tukee työntekijöitä ruokalipuilla ja muilla, sillä työstä maksettavalla palkalla ei perheellinen tule toimeen.
Vaihtoehdot ovat joko palkaton työ tai työ TES:in mukaisella palkalla. Ei joustoa, ei työkyvyn ja osaamisen huomiointia. Joko täysi palkka tai ei mitään. Tällaisen järjestelmän me olemme rakentaneet ja sitä ay vimmatusti puolustaa.
Osaaminen huomioidaan monissa Tesseissä ja kokemuksesta saa lisää liksaa.
Monelle maksetaan myös enemmän palkkaa, mitä TES sanoo, mutta tämä vaatii sitä know-howta, jota ei kaupan kassalla juurikaan tarvita.
Maailmassa ei ole yhtään hyvinvointivaltiota, jossa ei olisi minimipalkkaa. Eihän se Suomessakaan laissa ole, vaan liittojen neuvottelema.
Se, että minimipalkkaa ei olisi, tarkoittaisi lamassa sitä, että kaikki myyvät työtään aina vain halvemmalla. Tämä johtaa velkadeflaatioon, jolloin ihmisillä ei ole enää varaa kuluttaa, vaan entistä pienempi palkka menee nyt suhteessa entistä suurempien lainojen hoitoon. Tämä johtaa siihen, että konkurssiaalto leviää ja yhä useammat myyvät työtä entistä halvemmalla. Tämä kaikki on jo 1929 suuressa lamassa käyty läpi ja siitä tultiin ulos New Dealillä ja kahdella maailmansodalla. Toivon, että voisimme oppia historiasta, eikä meidän tarvitsisi enää toistaa vanhoja virheitämme ja työnantajien dollarinkuvien takia romahduttaa koko talouttamme, sillä entistä pienemmät palkat tarkoittavat entistä pienempää kokonaiskysyntää ja tämä tarkoittaa entistä suurempaa työttömyyttä, kuten esim. Kreikan ja Espanjan tapaukset todistavat. Kuka voi sanoa, että taloudet ovat yli 20 % työttömyyden vallitessa toipuneet? Espanjan alijäämäkin huitelee vielä siellä 5 % kieppeillä, joka on aika paljon enemmän kuin esim. Suomen 3 prosenttia.
Itse tosin tahtoisin, että työnantajan olisi helpompi potkia heikot pelaajat pois duunista ja menisimme enemmän esim. joukkueurheilun suuntaan, jossa sopimus tehdään tietyksi aikaa ja sitten katsotaan uudestaan. Tämä toki toimii paremmin täystyöllisyyden oloissa, mutta mielestäni tämä toimisi jo nykymallissa, jossa ansiosidonnainen loiventaa palkan tippumista 70 prossaan alkuperäisesti ja 400 päivän jälkeen valtiolta saa työttömyystukea ja asumislisää. En näe mitään syytä siinä, että itsensä tuhonneita ja väsyneitä työntekijöitä tarvitsee paapoa iät ja ajat duunissa, sillä kapteenilla tulisi olla mahdollisuus ohjata laivaansa, miten lystää sääntöjen puitteissa. Parin kuukauden irtisanomisliksa kaikille olisi mielestäni aivan riittävä. Jos ei työnteko kiinnosta, niin siitä kärsii pian koko yhteiskuntamme ja on halvempaa lähettää tällaiset yksilöt “farmiin” kuin antaa sössiä koko yritystä konkurssiin ja polttaa yrittäjä ja työntekijät loppuun, jolloin pahimmassa tapauksessa he päätyvät vielä pöpilään korjattavaksi.
Palkat tulee neuvotella lähinnä keskitetytsti tässä mallissa, sillä muuten kaikki, jotka edes yrittävät järjestäytyä työpaikoilla potkitaan välittömästi mäkeen.
Jos minimipalkka poistetaan (niin kuin tässä nyt ollaan jo tekemässä kuntouttavien työkokeilujen ja muiden muodossa), täytyy määrittää maksimipalkka. Olkoot se sitten vaikka 3000 €, varmasti kelpaa kaikille vai mitä?
Voitaisiin toki vaihtoehtoisesti maksaa tehdystä työstä oikeaa palkkaa.
Humus, ei pidä paikkansa etteikö paikallisia sopimuksia tehtäisi ollenkaan. Niitä tehdään, ja paljon. Niissä on pohjana TES. Siitä voi poiketa mikäli työntekijä suostuu. Olen tehnyt neljä kertaa tämänkaltaisen työsopimuksen työnantajan kanssa. Hyvässä yhteisymmärryksessä.