Kanadan ankka
Silmiinne lienee viime päivinä sattunut sosiaalisessa mediassa kiertävä päivitys, jonka mukaan kanadalaisen Dorvalin kaupungin pormestari kieltäytyi poistamasta sianlihan kolujen kanttiinien ruokalistoilta ja edellytti muslimien sopeutuvan kanadalaisiin tapoihin. Näin tarina leviää:
Ihan hyvä juttu, mutta täyttä puppua. Dorval on kaupunki Kanadassa, mutta se onkin tarinan ainoa fakta. Kaupunki on itsekin huomannut olevansa väärän huhun kohteena ja on laittanut omalle verkkosivulleen oikaisun jo viime tammikuussa. Laitetaan vielä siitäkin kuva.
Sama tarina on kiertänyt netissä jo aiemmin ja silloin sen väitettiin tapahtuneen belgialaisessa kaupungissa. Juttu on siis kiertänyt maailmalla ties kuinka kauan ja on ehtinyt Suomeen vasta kymmenen kuukautta vääräksi todistamisen jälkeen.
Tämäkin tapaus osoittaa, että suomalaiset ns. maahanmuuttokriitikot eivät ole erityisen omaperäisiä ja että näitä valheita tehtaillaan ympäri maailman. Maahanmuuton kiihkeille vastustajille kelpaa mikä tahansa tarina ja nämä valheet leviävät yli rajojen, vaikka niiden levittäjät ovatkin kovia vaatimaan rajoja kiinni. Mitään ei tarkisteta, vaan kaikki omaa tunnetta tukevat jutut nielaistaan sellaisenaan. Pääasia on, että pakolaisia ja maahanmuuttajia, erityisesti islaminuskosia, päästään arvostelemaan ja sankariksi voidaan kohottaa omia arvoja korostava suoraselkäinen henkilö.
Nämä ovat kansainvälisiä urbaanitarinoita, mutta erovat perinteisistä urbaanitarinoista siten, että näitä keksitään ihan tarkoituksella. Näitä on tehtailtu jo vuosia erilaisissa maahanmuuttoa ja “islamin invaasiota” vastustavissa trollitehtaissa ja esimerkiksi Jussi Halla-ahon uransa alkupuolella julkaisemat tekstit olivat ihan suoria käännöksiä ulkomaalaisilta nettisivuilta.
Kuten perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kerran sanoi: Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.
Se tässä kummastuttaa, että näiden kansainvälisten juttujen levittäjät ovat mielestään kovasti isänmaallisia. Luulisi nyt isänmaallisten arvostavan isänmaataan sen verran, että edes yrittäisivät mukauttaa tarinoita Suomessa tapahtuneiksi ja oman maamme tapahtumiin istuviksi.
Ainakin Unkarissa tietyillä foorumeilla kiertää väite, että Pohjoismaiden (Norjan tai Ruotsin) nuoret naiset värjäävät hiuksensa mustiksi vain siksi, etteivät maahanmuuttajat raiskaisi (näin esimerkiksi äärioikeistolainen Heti Válasz -lehti: http://kettosmerce.blog.hu/2015/07/25/meg_egyszer_a_hozzank_menekulo_szexualis_ragadozokrol_es_bunozokrol ). Mustaa väriä suosivat alakulttuurit kyllä tunnetaan jossain määrin Keski-Euroopassakin, joten väite on jo sielläkin älytön, saati sitten sen kierrättäminen Suomeen, niin kuin edellisen postauksen Liisa Mariaporin jutussa.
Itävallassa ja ilmeisesti Saksassakin taas kerrotaan, miten maahanmuuttajat marssivat lähikauppaan “ostamaan ilmaiseksi”, mutta mediaa ja poliisia on kielletty kertomasta asiasta. Tätä “uutista” levitettiin jopa Itävallan oikeistopopulistisen FPÖ-puolueen johtajan Facebook-sivulla, eivätkä uutisen jakajat ja tykkääjät piitanneet edes siitä, että kyseiset kauppaketjut itse kumosivat väitteet (http://www.mimikama.at/allgemein/lgenkonzerne-billa-und-hofer-dementieren/ ). Ja näköjään tämäkin kansainvälinen urbaanilegenda on ehtinyt Suomeen: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/menitko_uskomaan_rasistiseen_nettihuhuun_nain_tunnistat_vaaran_tiedon .
Erään halliituspuolueen edustaja sanoi, että kyseinen puolue on tunnepuolue. Jos jokin juttu tuntuu oikealta, se on oikein, vaikka järki sanoisikin vastaan.
Tietyltä kantilta katsottuna se on ymmärrettävä asenne. Omien pelkojen ja ennakkoluulojen kyseenalaistaminen on raskasta. Se tarkoittaa, että erilaisiin asioihin ja ihmisiin pitää oikeasti tutustua. Se tarkoittaa myös lukemista, miettimistä ja kiihkotonta keskustelua. On paljon helpompaa reagoida muka-uutisiin tunteella käyttämättä järkeä tai mediakriittisyystaitoja – ja jakaa muka-uutisia eteenpäin omassa somevirrassa.
Harva taitaa miettiä, että muka-uutisten aloittajilla (kotimaisilla tai ulkomaisilla) on yleensä oma poliittinen agendansa mielessä. On selvää, että viime vuonna Venäjää Ukrainan-sodassa ylistävät trollit eivät ole lopettaneet toimintaansa vaan kirjoittavat nykyään ihan muista asioista. Toisaalta myös kotimaiset ääriliikkeet hyötyvät koko ajan enemmän suomalaisten “maahanmuuttokriittisyyspsykoosista”.
Surullisinta on silti ns. hyödylliset idiootit, jotka eivät tuotakin “uutista” tunnepuuskassaan jakaessaan ymmärrä ollenkaan, mitä tietyt tahot ajavat takaa…