Syyllistetyt
Suomi on todellisessa hädässä: Yhä useampi on työtön tahallaan.
Näin julisti Uusi Suomi osana kiivaana käynnistettyä mediakampanjaa, jolla syyllistetään työttömät omasta tilanteestaan. Pelkkä julistaminen ei riitä, vaan tukea väitteelle haetaan jutun lopussa olevasta äänestyksestä. Sen mukaan 56 % lukijoista on tällä hetkellä sitä mieltä, että Suomessa on liikaa tahallaan työttömiä. Työttömyyden syy on siis jätetty lukijaäänestyksen päätettäväksi.
Tässä kampanjassa uutisen aiheeksi kelpaa jopa uimahallin saunassa kuultu keskustelu, jonka jokainen vähänkään työttömyysturvaa tunteva olisi voinut todeta pötypuheeksi jo siellä saunan lauteilla. Yle on löytänyt sairaanhoitaja Mervin, joka on mieluummin työtön ansiosidonnaisella päivärahalla kuin tekee sairaanhoitajan työtä.
Mervin tarina on täynnä kummallisuuksia ja mahdottomuuksia, mutta sehän ei uutisointia hidasta. Tärkeintä on luoda mielikuva lokoisaa elämää viettävistä työttömistä, jotka nauttivat runsaista eduistaan ja antavat raskaan työ raatajien kustantaa elämisensä ja harrastuksensa. Mervistä tulee väkisin mieleen toimittajaopiskelijoiden kaksi vuotta sitten “löytämä” Tatu, jonka tarina oli helppo todistaa vääräksi. Ryöpytys oli jo silloin täysin harkittua.
Konstihan on ikivanha. Kun asiat lipsuvat kokonaan päättäjien käsistä, niin syyllistetään uhrit. Maassa on lähes puoli miljoonaa työtöntä ja lisää tulee koko ajan. Avoimia työpaikkoja näkyy tätä kirjoitettaessa olevan 11 509.
Millään matematiikalla ei työttömiä saada survottua noihin avoimiin työpaikkoihin, mutta silti hallitus ja sen uskolliset äänitorvet julistavat työttömien olevan tahallaan työttömiä. Silti löytyy sankoin joukoin niitä, jotka tämän uskovat. Tähänkin blogiin tulee joku kommentoimaan, että tekemätöntä työtä kyllä löytyy.
Tietenkin löytyy, mutta ei löydy palkanmaksajia eikä ole tarkoituskaan saada työttömille palkkatyötä. Hallituksen tarkoitus on vain saada kansan oikeutus työttömyysturvan rankoille leikkauksille ja syyllisiltähän voi aina leikata. He ovat itse aiheuttaneet tilanteensa, joten kärsikööt. Kolmen ässän hallitus harjoittaa härskiä arvopopulismia, jonka mukaan uhri on aina syyllinen ja heikointa saa potkia. Tämä maa on vahvojen, tämä maa on menestyvien. Rupusakki ja laiskurit syyttäkööt itseään.
Ihan avoimesti tunnustetaan, että tämä rupusakki laitetaan palkattomaan työhön aktivoinnin nimissä ja kuntouttavan työtoiminnan nimellä. He tulevat korvaamaan palkkatyötä tekevät, jotka puolestaan joutuvat työttömiksi ja ennen pitkää aktivointitoimenpiteiden kohteeksi. Suomesta ollaan tekemässä maa, jossa vain hyväosaiset saavat palkkaa ja heidän palvelijansa ovat palkattomia orjia.
Vielä toistaiseksi palkkaa saavien kannattaa miettiä omaa tulevaa asemaansa ennen syyllistäjien huutokuoroon liittymistä. Seuraavat yt-neuvottelut voivat tulla koska tahansa ja osua omalle johdalle.
Onko Uusi Suomi sama Uusi Suomi kuin 20 vuotta sitten, vai onko se eri julkaisu samalla nimella?
Nyky-US on eri julkaisu, mutta arvomaailma liippasee kyllä läheltä kokoomusta, kuten vanhaan, “hyvään” aikaan.
US:n mielenkiintoisin sisältö löytyy Puheenvuoro-osastolta, johon kirjoitukset tehdään ilmaiseksi. Toimituksellinen aineisto palkatuilta toimittajilta harvoin yltää iltapäivälehtien tasolle.
Kiitos. Muistan sen vanhan julkaisun, ja vaikkei arvomaailmani sama ollutkaan niin en muista näin härskejä sieltä lukeneeni koskaan.
Kun luin jutun Mervistä, huomasin, että hänen työuransa hoitoalalla oli mittava. Kysymys ei siis ollut nuoren ihmisen päähänpistosta tai vuoden kokeilun jälkeen todetusta alan sopimattomuudesta. Monet dissaajat sivuuttivat tämän asian, niinkuin senkin, että hän oli kouluttautunut toiseen ammattiin. Tämähän ei kiinnostanut ketään ja nykylinjauksen mukaan se on täysin sopimatonta: Kun olet fyysisesti ja henkisesti raskaan hoitoalan vuorotöineen (itse) valinnut, tulee Sinun kutsumusammattisi hoitaa, ja kiitos eläkeiän noston, niin että ruumisauto on työpaikkakyytinä viimeinen. Ja koska olet (itse) valinnut tämän alan, jos ja kun eläkeikää nostetaan ja lisiä pienennetään, ei Sinun silloinkaan pidä valittaa silloinkaan.
Kun sitten (itse) huomaat, ettei hoitoalalla oikeasti olekaan uraa, vaan työ, joka alkaa maistumaan puulta ja päätät (itse) tehdä asialle jotain, pyydä muita tekemään puolestasi päätökset. Pian huomaat olevasi, oman duunisi ohella, vapaaehtoistyössä hoitoalalla, tottakai, tai ottamassa itseäsi niskasta kiinni sauvakävelyllä. Näin meillä hoidetaan hetken mielipahat (esim. 25 vuoden ajalta) ja -alanvaihtelut.
Rakkain neuvo on se itseään niskasta kiinni ottaminen. Jollain vaan ei ole ollut voimia ja taitoa sitä tehdä muuten kuin apuvälineellä. Se apuväline on ollut köysi.
Aika ytimessä olet nyt.
Joitakin ihmisiä vaan pännii niin paljon se oma paskaduuni, että työttömän elämä on kuin laiskan taivas.
Nämö jotkut ovat hankkineet auto-, asunto-, ja ties mitkä lainat, mutta eivät ole tajunneet joutuvansa painamaan niska limassa leikkipalkalla koko loppuelämän, jotta velat saisi kuitattua. Nykyään vielä löysässä hirressä yt-uhan alla. Katkeroituuhan siinä, jopa työttömille, joilla ei ole muuta kuin vapaa-aikaa.
Mervin kohdalla kävi mielessä että eikös ole monin verroin parempi juttu että ihminen itse tajuaa ettei voi antaa enää ko. hommassa parastaan, 15 vuotta on pitkä aika. Ihmisellä täytyy olla mahdollisuus muuttaa ammattivalintojaan ja elämänsuuntaansa vai halutaanko tänne enemmän ainonykoppeja?
On todellakin parempi. Mielestäni alan vaihtoa pitäisi helpottaa paljon. Ei siinä ole mitään järkeä, jos työtään täytyy tehdä hampaat irvessä ja väkisin. Palvelualoilla tämä ei pelkästään kuluta työntekijää loppuun vaan kostautuu myös asiakkaille. Kaikki häviävät, jos työntekijä joutuu joka päivä pakottamaan itsensä tekemään työtään. Työtuloksen laatu laskee varmasti ja ihmiset päätyvät työuupumuksen kautta todennäköisimmin sairauslomalle.
Toki aina on niitä päiviä luullakseni kaikilla, kun työ ei huvittaisi, mutta jos näin on suurimman osan ajasta, olisi terveellistä vaihtaa alaa.
Suomessa (ehkä muuallakin) tuntuu olevan tärkeintä, mitä muut ajattelevat. Parempi olla marttyyri ja palaa loppuun kuin tehdä jotain itselleen mielekästä työtä.
Tiedostan senkin varsin hyvin, ettei alan vaihdosta ole tehty helppoa, eivätkä kaikki siihen joka tilanteessa pysty. Se on asia, mihin pitää puuttua, mutta ei niin, että sorsitaan sellaisia, jotka siinä onnistuvat. Yritetään mieluummin helpottaa kaikkien elämää ja auttaa jokaista tekemään sitä, mitä he haluavat tehdä.
Sen lisäksi hallitus aikoo leikata aikuiskoulutusrahasta ja kääntää sitä opintolainaksi. Aikuisen ja nuoren elämäntilanteissa on vissi ero. Lisäksi mahdollisuuksia suorittaa toinen tutkinto rajataan. Tämäpä käy hyvin yksiin elinikäisen oppimisen ajatuksen kanssa. Paitsi että nuorille kasaantuu valtavat paineet osua kerralla oikeaan koulutusalavalinnan kanssa, aikuisilla tulee olemaan entistä vaikeampaa vaihtaa alaa uudelleen kouluttautumalla, jos ala ei enää motivoi tai jos alalta tai alueelta katoavat työpaikat; saa nähdä miten käy terveyssyistä uudelleen kouluttautuvien kuntoustuella opiskelun. Tai miten puututaan omaehtoisen koulutuksen rahoitukseen, jo nyt tuen käytöstä on kuulunut mielenkiintoisia alueellisia tulkintaeroja.
Uuden Suomen jutun alla tosiaankin onkin tuo “äänestys”. Kysymys johon saa vastata on: “Onko Suomessa liikaa tahallaan työttömiä?”
Sanavalinta kertoo paljon. Oletus tulee esille piiloviestinä: liikaa tahallaan (työttömänä). Vastaajalle vihjataan ennen vastaamista, että työttömät ovat tahallaan työttömiä, mutta haluaisimme nyt tietää onko sinun mielestäsi heitä liikaa. Näin ohjaillaan vastaajan vaastausta kun hän miettii onko niitä tahallaan työttömiä liikaa vaiko ei. Työttömiä on liikaa, sen tietää jokainen, ja sitä ei kysytä.
Siellä lukee nyt: 3379 ääntä annettu (ikäänkuin tämä asia muuttuisi todeksi äänestämällä!).
Vähän yli puolett 55 % on sitä mieltä, että tahallaan työttömiä on liikaa. Kiinnostavinta olisi tietää, mihin heidän oleuksensa perustuu työttömyyden tahallisuudesta tai määrästä. Todennäköisesti ei mihinkään muuhun kuin satuihin ja tarinoihin ja luuloihin.
Oman kateutensa vangit nimittelevät työttömiä pummeiksi, luusereiksi, elämäntapaintiaaneiksi ja ties miksi. Työttömien kadehtiminen syntyy fantasioista ja huhupuheista joilla ylläpidetään vihamielisyyttä ja pahantahtoisuutta toisia ihmisiä kohtaan.
Betteridgen laki: mihin hyvänsä otsikkoon, joka päättyy kysymysmerkkiin, voi vastata sanalla ‘ei’.
Hakkaatko edelleen aviopuolisoasi?
Loistavasti aseteltu kysymys ja vastaus saa olla yhden sanan mittainen…
Kysymyksen muotoilulla ei ole edes väliä, koska tämmöiset kyselyt on tilastotieteilijän näkökulmasta (otanta bias ym) käytännössä täysin arvottomia.
Viihdettä, joka ei valitettavasti kuitenkaan ole aina harmitonta.
Kenelläkään ei ole kompetenssia arvioida työttömien ihmisten tilanteita kyselyn edellyttämällä tavalla. Vai tunteeko joku muka joka ainoan työttömän ja hänen tilanteensa henkilökohtaisesti niin hyvin, että voi mennä tuosta noin vain sanomaan, miten suuri osuus on “tahallaan” työttömiä ja ketkä taas hyväksyttävistä syistä?
Koko kysely on silkkaa pahansuopuutta, ja olen hyvin, hyvin pahoillani siitä, että sellainen ilkeys kukkii tässä maassa.