Kuka heitä johtaa?

Suokaa anteeksi, mutta minun on seurattava tuota roskajoukkoa. Olen heidän johtajansa.  

Tämän sitaatin kirjoitin joskus kauan sitten yhteen elämäni aikana täyttämistäni muistivihkoista, valitettavasti ilman alkuperäisen sanojan nimeä. Se pulpahti mieleeni lukiessani eilen oikeusministeri Jari Lindströmin julkisesti ja ministerinä esittämästä yksityisajattelusta, joka koski kuolemantuomiota:

– Se on tietysti yksi tapa ratkaista tällaisia asioita, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, että mikä on tämmöisessä tapauksessa oikea rangaistus. Onko se loppuikä jossain vankilassa, joka tietenkin maksaa yhteiskunnalle? Vai onko sitten tämmöinen tuomio, että otetaan niin sanotusti henki pois ja se on sitten siinä?

Uudelleen se tuli mieleeni luettuani tänään Kouvolan hätämajoituskeskukseen tehdystä polttopulloiskusta annetusta tuomiosta  ja erityisesti nähtyäni rasistien ikioman julkaisun MV:n tuomiosta nostaman metelin. Nyt on suvakkimädättäjien hallitseman Demlan oikeuslaitos rohjennut tuomita täysin viattoman miehen, joka nyt vain sattui humalapäissään heittämään polttopullon, koska häntä ei kuunneltu:

Jari Lindström kuuluu populistiseen puolueeseen, joka flirttailee enemmän tai vähemmän avoimesti rasismin kanssa. Siihen flirttailuun kuuluu maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten nostaminen kärjistäen esille ja jopa niiden keksiminen valehtelumielessä sekä kantaväestön rasististen rikosten vähättely. Siihen kuuluu ankarien rangaistusten vaatiminen vain tietyille tekijäryhmille, mutta ei kaikille. Rikoksiin syyllistyneitä maahanmuuttajia on sen logiikan mukaan rangaistava ankarammin kuin muita samoista rikoksista. Siihen kuuluu omankädenoikeuden vaatiminen ja siihen kuuluu myös Lindströmin piittaamattomuus perustuslaista ja kansainvälisistä sopimuksista. Joukkoja täytyy miellyttää.

Suomen perustuslain 2 luvun 7 §:n 2 momentti sanoo näin:

Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. lisäpöytäkirjan 1. artikla sanoo näin:

Kuolemanrangaistus on poistettava. Ketään ei saa tuomita tällaiseen rangaistukseen, eikä tällaista rangaistusta saa panna täytäntöön.

Jos oikeusministerimme ei näistä piittaa, niin kuka sitten piittaa? Kansan lainkuuliainen enemmistö piittaa, mutta populisteilla on paha tapa kuunnella vain kovinta ääntä pitäviä ja sulkea korvansa hiljaisen enemmistön huokauksilta.

On olemassa sellainen vaara, että populistinen oikeuministeri yrittää omia taustajoukkojaan miellyttääkseen vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintaan yksittäistapauksissa. Siitä Lindström antoi jo näytön heti ministeriuransa alussa päättäessään teettää selvityksen siitä, vastaako nykyinen rangaistuskäytäntö yleistä oikeustajua. Tämän hän toi julkisuuteen juuri silloin, kun keskustelu Tapanilan joukkoraiskausoikeudenkäynnistä kävi kiivaimillaan.

Populisit kohtaavat ennemmin tai myöhemmin tuon ensimmäisen sitaatin kaltaisen ongelman. He luulevat johtavansa joukkoa, mutta tosiasiassa se joukko menee menojaan ja johtaja joutuu juoksemaan sen perässä säilyttääkseen edes uskottavuutensa rippeet.

Kun rikolliset ja omankädenoikeuden toteuttajat ovat ottaneet vallan, niin heitä ei enää pysty johtamaan kukaan.