Mädät omenat

Vähän aikaa sitten joku kaverini pohdiskeli Facebookissa millaisen diagnoosin mahtaisi saada sellainen ihminen, joka nähtyään kaupan hedelmätiskillä yhden mädän omenan päättaisi käyttää koko loppuelämänsä vastustamalla omenoita. Valitettavasti en muista kaverin nimeä enkä enää päivitystä löydä, mutta siitä lähtien asia on pikkuisen vaivannut mieltäni.

No, mietitään tarkemmin. Ajatellaanpa tosiaan, että vaikka joku vailla kummoistakaan akateemista tulevaisuutta oleva tohtori näkisi kaupassa mädän ja matoisen omenan. Hän päättäisi etsiä aiheesta lisää tietoa ulkomaalaisilta nettisivuilta ja perustaisi omenoiden vastustamiseen keskittyvät blogin. Vähitellen hänen lukijakuntansa laajenisi, ja tohtorin hyvä ystävä päättäisi perustaa aihetta varten ikioman keskustelufoorumin.

Aluksi näille tyypeille naureskeltaisiin, mutta heidän äänenpainonsa kovenisivat sitä mukaa kuin lukijakunta kasvaisi. Foorumilla tohtori ylennettäisiin Mestariksi, ja hänen sanojaan toisteltaisiin hartaasti. Keskustelun sävy olisi äärimmäisen jyrkkä, ja koko porukka vastustaisi omenoita, koska ne kaikki ovat mätiä ja matoisia, suorastaan vaarallisia ihmisten terveydelle.

Hyvin nopeasti tälle uskonlahkolle löytyisi myös uusi vihollinen, eli sellaiset tavalliset ihmiset, joiden mielestä mädän omenan voisi heittää pois, mutta muissa ei ole mitään vikaa. Tällaisia yltiösuvakkeja ja omenanhyysääjiä vastaan käytäisiin raivokkaasti kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Mestari antaisi käskyn hyökätä joukolla jokaiselle keskustelupalstalle vastustamaan omenoita keskustelun aiheesta riippumatta.

Sitten Mestari päättäisi siirtyä politiikkaan ainoana agendanaan omenoiden vastustaminen niiden kaikissa muodoissa. Mikään muuhan ei häntä ole enää pitkiin aikoihin kiinnostanutkaan. Omenat turmelevat suomalaisen kulttuurin, ja omenahillo on perinteisen kotimaisen perunamuusin  pahin vihollinen. Itse asiassa omenoiden invaasiolla on tarkoitus romuttaa koko suomalainen perunayhteiskunta.

Aluksi Mestari torjuttaisiin, mutta otettaisiin sitten pienpuolueeseen ehdokkaaksi, koska hän kuitenkin toisi mukanaan omat kannattajansa nostamaan olemattomia kannatuslukuja.

Vaaleissa seuraisi yllätys, sillä kukaan ei aavistanut omenanvastustajia olevan niin paljon. Puolue, joka tähän asti ei ollut pitänyt omenoita poliittisena asiana, päättäisikin nostaa omenoiden vastustamisen ykkösaiheekseen. Näin saataisiin lisää kannattajia, sillä omenoiden vastustaminen on sopivan yksinkertainen asia tollonkin ymmärrettäväksi. Jokainen tajuaa, että mätä omena on ikävä juttu, ja periaatteessahan kaikki omenat mätänevät. Mestaria haastateltaisiin joka tiedotusvälineessä ja hänen perhe-elämäänsä esiteltäisiin laajasti, puolueen puheenjohtaja sutkauttelisi lippalakin sovittamisesta omenalle ja melonille.

Seuraavissa vaaleissa tulisi valtava jytky, sitä seuraavissa jatkojytky. Omenanvastustajia tupsahtaisi eduskuntaan suuri joukko, ja aatteelleen uskollisena he eivät puhuisi mistään muusta kuin omenoiden vastustamisesta. Jokaiseen puheenvuoroon he ujuttaisivat puhetta omenoiden vaarallisuudesta, ja sosiaalisessa mediassa he vastustaisivat kiivaasti omenoita sekä erityisesti omenoiden puolustajia ja niihin neutraalisti suhtautuvia. Maan kunnanvaltuustoissa puhuttaisiin omenoiden ja omenansyöjien turmiollisuudesta ääni täristen. Itse Mestari siirtyisi äänivyöryllä europarlamenttiin, mutta muistaisi säännöllisesti julkaista sosiaalisessa mediassa omenanvastaisia heittoja ja nostaa pilkan kohteeksi satunnaisesti valitsemiaan kansalaisia, jotka hän nimeäisi halveksittaviksi omenanpurijoiksi.

Tällainen ryöpytys vaikuttaisi kansaan, ja joka puolella alettaisiin puhua omenoiden haitallisuudesta ja vaarallisuuudesta. Kohta rajalla olisi mielenosoituksia omenarekkoja vastaan, ja muustakin kuin aatteen palosta juopuneet nuoret miehet yrittäisivät polttaa kotimaisia omenatarhoja.

Jopa poliisi antaisi periksi ja ilmoittaisi, että tänä vuonna on kaupoista löytynyt kymmenkunta mätää omenaa. Välittömästi tämän ilmoituksen jälkeen oikeusministeri, omenanvastustajien oma mies,  julistaisi omenat turvallisuusuhaksi ja ilmoittaisi käynnistäneensä lainvalmistelun omenarekkojen pikakäännyttämiseksi maan rajoilta. Kansa hyrisisi tyytyväisenä, sillä viimeinkin on politiikassa osattu keskittyä todella tärkeisiin asioihin.

Onneksi tällainen hulluus ei sivistyneessä maassa ole mitenkään mahdollista.

Kommentit (34)
  1. Kyllä ihminen on kummallinen. Eiköhän juutalaisvainot aikanaan syntyneet samanryyppisen prosessin kautta. Elintarvikkeista tuli mieleen, että onkohan joidenkin uskontojen veri- tai sianlihakiellot yms. syntyneet tuon omenavertauksen tapaan. Miten tuota hulluutta sitten vastustaisi, tiedolla varmaan..

    1. Riippuu täysin uskonnosta, mutta nyrkkisääntönä monen kohdalla kyse on ollut käytännön hygienisista perusteista. Esimerkiksi sianlihan kutsuminen ”saastaiseksi” on ollut silloin perusteltua, kun ruhojen verenvuodatus ja lihan kuivaaminen tai suolaaminen, ei ole ollut tarpeeksi pitkälle kehittynyttä.

    2. Juutalais-Bolshevistinen salaliitto uhkaa saksalaisia ja Saksan Valtakuntaa. Kyömynenät ovat myös saastaisia ja uhraavat pikkulapsia salaisissa menoissaan.

      Kulakit (so. talonpojat) ovat imperialistien kätyreitä ja haluavat kaataa nuoren Neuvostovaltion. Kulakit ja muut tuholaiset kätkevät viljaa ja heittelevät pultteja koneisiin. Ja juuri siksi kaupoissa ei ole ruokaa eikä muutakaan tavaraa.

      Uutisia valtioista, joissa totuutta ei totisesti pimitetty kansalta. Äkkiä se unohtuu, että miljoonat järkevät ihmiset olivat valmiit uskomaan näihinkin totuuksiin. Tai ainakin – ehkä enimmäkseen – lauman paineessa nielemään epäilynsä ja hiljaisesti hyväksymään kaiken sen, mitä sitten seurasi.

      Ihminen ON kummallinen. Usein pelkuri ja raukka.

    3. Minulle alkaa pikkuhiljaa valottua, miten Natsi-Saksa syntyi. Ei ollut kyse siitä, että koko kansa olisi uskonut aatteeseen. He vain hyväksyivät rasismin ja vihan populistisen politiikan kylkiäisenä ja antoivat monesti periksi pienissä periaatteissa, kunnes huomattiin että kaikki valta on tullut luovutettua vihan ideologialle.

      Minusta tuntuu, että jotkut ovat nykypäivänäkin valmiita luopumaan kaikista oikeusvaltion ja demokratian periaatteista yhden ainoan liioitellun ongelman vuoksi. Se on todella pelottavaa.

  2. Juu, ei sivistysvaltiossa, mutta Suomessa on!

Kommentointi suljettu.