Palkatonta työtä ja sitoutumista

Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström hämmästytti taas molemmilla ministerinpestinsä osa-alueilla vaatiessaan lakimuutoksia turvapaikanhakijoiden opettamiseksi työntekoon ja heiltä vaadittavaa sopimusta Suomen lainsäädännön noudattamiseen.

Turvapaikanhakija voisi tehdä vastikkeetonta työtä esimerkiksi risusavotoissa ensimmäisestä päivästään lähtien Suomessa. Takana on se ajatus, että turvapaikanhakija tekee jotakin avun eteen ja samalla osallistuu yhteiskuntaan”, Lindström sanoo. Hän pohtii voisivatko turvapaikanhakijat turvapaikkapäätöstä odottaessaan tehdä jotain yhteiskunnalle hyödyllistä työtä.

”Suomessa on paljon tekemätöntä työtä.”

Jokainen turvapaikanhakija osallistuu varmasti mielellään ”pieneen puuhasteluun”, kuten ministeri tätä suunnitelmaansa uutisissa esitteli. Tätä varten ei tarvita mitään lakimuutosta, vaan vastaanottokeskuksen lumityöt ja marjastusreissut sujuvat varmasti ihan osana kotouttamista. Terve ihminen tekee mielellään tällaista aikansa kuluksi eikä sitä varten tarvita nytkään työlupaa.

Lakimuutosta tarvitaan ihan muusta syystä ja se on halu antaa turvapaikanhakijoita heti ensimmäisestä päivästä lähtien palkattomaksi työvoimaksi yrityksille. Arvaan lakeja muutettavan siten, että työluvan saantia nopeutetaan tai sen vaatiminen turvapaikahakijoilta poistetaan kokonaan. Lakia tullaan muuttamaan myös niin, että heidät voidaan velvoittaa työkokeiluun eli antaa yrityksille palkattomaksi työvoimaksi elatustaan vastaan. Siitä he eivät tule koskaan etenemään palkkatyöhön, kuten ei yleensä kukaan muukaan kerran palkattomiin töihin joutunut.

Koska perustuslaki edellyttää yhdenvertaisuutta lain edessä, niin vastaava työvelvollisuus on laajennettava koskemaan ihan kaikkia työttömiä. Nykyisinhän laissa on erilaisia määräaikoja ennen kuin työvoimapoliittiset toimenpiteet koskevat suomalaisia työttömiä. Määräajat on tietenkin yhdenvertaisuuden nimissä poistettava ja tulevaisuudessa jokainen työtön voidaan määrätä palkattomaan työhön heti ensimmäisestä työttömyyspäivästä lähtien. Suomessa on paljon tekemätöntä työtä  ja jokaisen on osallistuttava yhteiskuntaan tekemällä työtä. Näin Suomessa toimitaan.

Osallistava sosiaaliturva sieltä taas kerran nostaa rumaa päätään ja sitten kaikki työttömät ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Kuva: Teppo Palmroos.

Toisella osaamattomuusalueellaan eli juridiikassa ministeri Lindström pohti Viron mallin mukaisen sitouttamissopimuksen  käyttöönottoa. Siinä turvapaikanhakija allekirjoituksellaan vahvistaisi ymmärtävänsä Suomen käytännöt.

Tällaisella sopimuksella ei ole yhtään mitään juridista arvoa. Suomen laki koskee jokaista sen vaikutusalueella kulloinkin oleskelevaa tunsipa hän lain sisällön tai ei. Tästä maasta ei varmasti löydy yhtään sellaista ihmistä, joka tietäisi ihan kaiken voimassaolevasta lainsäädännöstä, mutta silti se velvoittaa jokaista. Ignorantia legis neminem excusat eli tietämättömyys lain sisällöstä ei ole mikään puolustus.

Tietenkin lakia ja käytäntöjä pitää tulijoille opettaa, mutta allekirjoitettu noudattamissopimus on oikeudellisesti mitätön. Yhtä hyvin voitaisiin jokaiselta 15 vuotta täyttävältä eli rikosoikeudellisen vastuuiän saavuttavalta vaatia allekirjoitus samanlaiseen paperiin. Itse asiassa niin olisi perustuslain edellyttämän yhdenvertaisuuden nimissä tehtäväkin.

Ihmettelette varmaan miksi minä kirjoitan blogijutun aina kun ministeri Lindström avaa suunsa. Minä ihmettelen miksi hän aina puhuu kysymättä ensin virkamiehiltään oman valtansa ja lainsäädännön asettamista rajoista.