Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Mitä minä taas luin?

Meillä ei ole enää varaa nykyiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Työtä tehdään liian vähän, koska passivoiva sosiaaliturva kannustaa mieluummin makaamaan sohvalla, kuin tekemään töitä kymmenen euron tuntipalkalla. Laiskurit kuppaavat tuet sossusta, joka puolestaan repii eurot valtion sekä kunnan kaapuihin puettuna ja verokarhun avustamana työssäkäyvien selkänahasta. Töitä paiskivien tamperelaisten ostovoimaa ja palkkapottia siirretään siis laiskottelijoiden taskuun.

Asenteen työntekoon on muututtava pian, muuten raha ei riitä edes aidosti tukia tarvitsevien avustusten maksuun. Tai riittää, jos tehdään kuten Kreikka.

Näin kirjoittaa Tamperelainen-lehden päätoimittaja Karri Kannala tänään lehdessään.

Ollessaan Imatralainen-lehden päätöimittaja Kannala kirjoitti 7.3.2014 samanlaisen vihaa tihkuvan jutun Imatran ja Lappeenrannan työttömistä. Silloin kommentoin hänen tekstiään näin 

Tällä kertaa Kannala on kirjoittanut tilastollista faktaa ensimmäiset kolme kappaletta ja päästänyt vasta sitten asenteellisuutensa ja vihansa valloilleen. Kannala ei taaskaan ole tehnyt kotiläksyjään.

Viime elokuussa Pirkanmaalla oli työttömiä työnhakijoita 36 221 henkilöä, kuten tästä ely-keskuksen työllisyyskatsauksesta näkyy. Tänään Tampereella on avoimia työpaikkoja 581 ja koko Pirkanmaalla 831.

Kannala voisi kertoa lukijoilleen millä taikatempulla hän survoo kaikki yli 36 000 työtöntä näihin 831:en työpaikkaan ennen kuin haukkuu kaikki työttömät sossua ja työtä tekeviä kuppaaviksi laiskureiksi.

Kiinnostaisi myös tietää mistä Kannala on napannut tuon kymmenen euron tuntipalkan, jolla työttömiä ei saa töihin. Jos hän tarkoittaa aktivointitoimista eli työkokeilusta ja kuntouttavasta työtoiminnasta maksettavaa kulukorvausta, niin se on yhdeksän euroa päivässä. Ei tunnissa. Jos Kannalalla on tietoa kymmenen euron tuntipalkkaa tarjoavista ja silti työvoimapulaa potevista yrityksistä, niin luulisi hänen kertovan lehdessään niistä. Se edistäisi työllistymistä huomattavasti paremmin kuin työttömien solvaaminen.

Luultavasti Kannala ei ole kiinnostunut tippaakaan faktoista eikä osaa niitä edes etsiä. Hän ansaitsee oman palkkansa kierrättämällä samoja työttömiä solvaavia juttujaan vain hiukan niitä muunnellen. Välillä hän aktivoituu MV:n kilpailijaksi suoltamalla asenteellisia tarinoita suvakeista.

Kannala elää liian syvällä omassa turvallisessa maailmassaan eikä viitsi kurkistaa sieltä ulos. Omalta koneeltaan hän näkee päivän kierrätysjutun. Mainosten käärepaperina toimivassa ilmaisjakelulehdessä se riittää journalismiksi.