Sama levy pyörii

Työllisyyspoliittinen keskustelu ja työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat aina saman levyn pyörittämistä. Keskustelunavauksia tehdään ja selvityksiä laaditaan, mutta aina päädytään ehdottamaan palkanalennuksia, sopimusten yleissitovuudesta luopumista ja palkattomia töitä työttömille.

Ensin Petteri Orpo ehdotti, että maahanmuuttajat voitaisiin työllistää alemmalla palkalla. Carl Haglund kiirehti kannattamaan esitystä ja lisäsi, että alempaa palkkaa pitäisi maksaa kaikille työllistettäville työttömille. Pohjanoteerauksen teki Sari Essayah ehdottamalla maahanmuuttajille ja nuorille alempaa ns. kisällipalkkaa oppisopimuskoulutuksen yhteyteen.

Essayahin ehdotus on pohjanoteeraus siksi, että tällainen järjestelmä on ollut jo kauan olemassa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa metallialan työehtosopimuksen taulukko työkohtaisista tuntipalkoista. Siitä näkee selvästi, että opiskelijoille, nuorille ja oppisopimuskoulutuksessa oleville maksetaan alempaa palkkaa porrastetusti osaamisen ja työssä kehittymisen mukaan.

Kuten Martti Asikainen sanoo blogissaan, niin Suomessa julkista tilaa hallitsevat ihmiset, joilla ei ole pienintäkään hajua mistä he puhuvat. Tästä huolimatta he haluavat olla kovasti kaikesta mieltä ja heidän mielipiteitään kuunnellaan.

Erilaiset selvitykset ovat ihan oma lukunsa. Eilen Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti Maria Kaisa Aulan ryhtyvän selvittämään keinoja työttömyyden vähentämiseksi. Hän kartoittaa eri toimijoiden näkemyksiä toimenpiteistä, joilla työnantajat voivat helpommin palkata työttömiä ja työttömät hakeutua töihin tai yrittäjiksi. Aula selvittää erityisesti työmarkkinajärjestöjen, yrittäjien, kansalaisjärjestöjen, kuntien ja alueellisten toimijoiden näkemyksiä, joiden pohjalta hän tekee esityksen käynnistettävistä kokeiluista.

Kuten yhteistyötahoista näkyy, niin työttömiltä ei kysytä mitään. Hehän ovat aina vain se toimenpiteiden kohteena oleva joukko, jota sysitään milloin mihinkin suuntaan.

Selvitystyössä tulee huomioida heikossa työmarkkina-asemassa olevat nuoret, maahanmuuttajat, osatyökykyiset, pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet. Tämä luettelo pistää epäilemään, että tarjolla on taas runsaasti palkattomia töitä. Kun yrittäjiltä ja kunnilta kysytään mitä vaikeasti työllistettäville pitäisi tehdä, niin vastaus on aina sama: Kyllä meillä tekemätöntä työtä on, mutta palkkaa meillä ei ole varaa maksaa.

Ennustan, että Aulan selvitystyön tuloksena myös yrityksille ruvetaan antamaan kuntouttavaan työtoimintaan määrättyjä pitkäaikaistyöttömiä. Tähän on ollut halua jo ennenkin ja onpa asiasta tehty eduskunta-aloitekin viime vaalikaudella.

Miksi epäilen näin käyvän? Siksi, että ay-liike ei tule koskaan suostumaan eikä sen pidäkään suostua alemman palkan maksamiseen osalle työntekijöitä. Samasta työstä sama palkka, se on selkeä periaate. Sen sijaan työttömillä ei ole tarpeeksi vahvaa etujärjestöä eikä minkäänlaisia painostuskeinoja, joten heille saa tehdä mitä tahansa.

Kaikki tehdään tietysti vanhan kaavan mukaan. Ensin rummutetaan työttömien laiskuutta ja ruhtinaallisia etuuksia. Sitten selvitysmies sanoo, että selvityksen tuloksena on päädytty aktivintitoimenpiteiden lisäämiseen ja aktivointiin kannustetaan sanktioilla. Tästä puhutaan työllistämisena ja unohdetaan mainita, että nämä työllistetyt eivät saa palkkaa.

Minulta kysytään aina, että mitä sitten pitäisi tehdä. Pitäisi tietenkin maksaa työstä sopimusten mukaista palkkaa. Mistä rahat? Jos työnantajalla ei ole varaa palkata työvoimaa, niin häntä pitää auttaa. Palkkatukeen osoitettua määrärahaa on lisättävä, ei leikattava, kuten nyt tehdään. Lisäksi Antti Rinteen ehdotuksen mukaisesti voitaisiin työttömän työmarkkinatuki ohjata hänet täydellä palkalla työllistävälle palkkatukena. Työttömälle on ihan samantekevää mistä hänen saamansa palkka tulee ja yhteiskunnalle on kokonaistaloudellisesti edullisempaa ohjata tukea työnantajalle helpottamaan palkanmaksua kuin maksaa passiivista tukea, jolla juuri ja juuri pysyy hengissä.

Tämä on tietenkin liian vaikeaa. Paljon helpompaa on pyörittää samaa levyä ja lisätä palkatonta työtä. Kaunistaahan sekin tilastoja, vaikka ei ostovoimaa lisääkään.

***

Kommentointi on sallittu vain omalla etu- ja sukunimellä. Ainoa poikkeus on nimimerkki AMK, joka on kommentoinut työllisyysasiota koskevia juttujani asiallisesti jo viisi vuotta ja jonka oikean nimen ja syyn olla nimettömänä tiedän. Voin sopia samasta menettelystä myös muiden halukkaiden pitäaikaisten lukijoideni kanssa.