Raha ja rukous

Kun politiikan ja elinkeinoelämän päättäjät ja vaikuttajat kokoontuvat rukoilemaan hallituspuolueen puheenjohtajan johdolla maksua vastaan Suomen puolesta, niin tavallista tapaluterilaista rupeaa hirvittämään. Ei hirvitä se, että rukoillaan, vaan se, että politiikka, uskonto ja populismi yhdistetään näyttävästi Amerikan malliin ja siitä peritään maksu. Onhan meillä näitä maksua vastaan saarnaavia evankelistoja, vainajien herättäjiä ja horrossaarnaajia ennenkin nähty, mutta yleensä he päätyvät jossain vaiheessa käräjäoikeuteen. Nyt ovat asialla hallituspuolueen puheenjohtaja ja muutamat kansanedustajat.

Huonolla tolalla ovat asiat, jos asioista päättävät ovat niin neuvottomia, että joutuvat pyytämään Jumalalta apua. Toivottavasti he edes ymmärtävät rukoilla itselleen viisautta sen sijaan, että rukoilisivat Jumalan siunausta tyhmille päätöksilleen.

Jos eivät ymmärrä rukoilla viisautta, niin toivottavasti ymmärtävät lukea Raamattua niistä kohdista, joissa puhutaan vaikkapa rahanvaihtajista temppelissä, kamelista ja neulansilmästä sekä toisen ihokkaan antamisesta sille, jolla ei ole ensimmäistäkään.

Toivottavasti he eivät lue perinteiseen tapaan väärin sitä kohtaa, jossa puhutaan lisää antamisesta niille, joilla jo on paljon ja pois ottamisesta niiltä, joilla on vähän. Samoin olisi suotavaa, että he eivät muistelisi ulkolukuna Markuksen evankeliumin sitä kohtaa, jossa puhutaan meidän puolellamme ja meitä vastaan olemisesta. Yleensähän se luetaan väärin siten, että joka ei ole puolellamme, on meitä vastaan. Tosiasiassa siellä lukee, että joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Tätä eroa voitte näin sunnuntaina mietiskellä.

Toivottavasti he eivät vakavissaan odota Herran vastausta rukouksiinsa selkeällä suomen kielellä. Jos odottavat, niin toivottavasti muistavat myös tv:n ilkeän tohtori Housen diagnoosin: Jos puhut Jumalalle, olet uskovainen. Jos Jumala puhuu sinulle, olet hullu.

Tässä vaiheessa joku lukija on jo närkästynyt ja sanoo minua rienaajaksi. Minä kysyn heiltä kumpi on suurempaa rienausta. Se, että minä kritisoin tekopyhää oman hurskauden julkista näyttämistä vai se, että maamme taloudellinen ja poliittinen eliitti maksaa tässä leipäjonojen maassa tilaisuuden järjestävälle yhdistykselle 120 euroa kuullakseen populistin lukevan Raamattua suljettujen ovien takana?

Niinpä niin. Joka köyhää sortaa ja rikasta lahjoo, ei siitä rikastu, vaan köyhtyy. (San. 22:16)

Minua tympii nyt niin paljon, että rienaan lisää linkittämällä tämän vanhan sketsin, jonka saarna on suunnattu juuri sinne, missä päätöksiä tehdään. (Videon katsominen edellyttää Facebook-tiliä. Jos ei ole, niin video löytyy myös YouTubesta hakusanoilla Heikki Kinnunen Saarna.)