Päättömät kanat ja järjen ääni
Kun jotain kamalaa tapahtuu, niin ensimmäisenä siihen reagoivat ne, joilla on vähiten sanottavaa. Heidän viestinsä on sekoitus pelkoa, vahingoniloa ja vihaa. Heistä tulee aina mieleen päättömänä kaahottava kana. He haluavat lietsoa lisää pelkoa ja antaa sellaisen kuvan, että he itse pystyvät ratkaisemaan ongelman. Mitään konkreettista ratkaisua heillä ei ole, mutta silti he haluavat asettua johtoon pelastamaan kansan pahalta. Vai näkeekö joku näissä ensireaktioissa ratkaisua? Minä en näe muuta kuin selkäytimestä lähteneen refleksin.
Sitten tulevat esiin ne, jotka pukevat refleksinsä harkitulta näyttävään muotoon. Vain näyttävään, koska sisältö on sitä samaa, jota he ovat toitottaneet jo vuosia. Samaa pelon lietsontaa ja uhriksi joutuneen valkoisen heteromiehen maailmantuskaa kuin aina ennenkin.
Tämä riittääkin kannattajakunnalle, joka kaikukammiona vahvistaa sanomaa. Tästähän on varoiteltu, suvakit eivät usko, tätähän on tilattu. Ja niin edelleen. En ole käynyt Rajat kiinni-ryhmässä katsomassa joko ongelman ratkaisuksi on ehdotettu suvakkihuorien raiskaamista, mutta en ihmettelisi sitäkään.
Nämä pakokauhun lietsojat ja turvapaikahakijoiden syyllistäjät toimivat täsmälleen kuten terroristit haluavat. Terroristit pyrkivät luomaan pelkoa, epäluuloa, vihaa ja hajaannuusta länsimaisissa demokratioissa. Paniikissa hosuva yhteiskunta on helppo vihollinen terroristeille.
Sitten tulee järjen ääni harkittuine mielipiteineen. Järjen ääntä parhaimmillaan edusti eilisillan A-studiossa terrorismiasiantuntija Hussein al-Taee. Hänen sanomansa on niin tärkeä, että se kannattaa kirjoittaa kokonaan näkyviin:
– Jokaisen poliitikon ja mielipidevaikuttajan täytyy nyt säädellä itseään ja olla antamatta Isiksen kaltaiselle järjestölle tilaa ja voittoja. Eli yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta.
– Yleisesti ottaen suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet Isisiä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta Isis ei ole lähettänyt ihmisiä.
Jokainen miettiköön ihan itse lähteekö selkäytimellä reagoivien ja kansanjohtajan manttelia päälleen sovittelevien paniikinlietsojien johdettavaksi vai kuunteleeko järjen ääntä. Rajat ja ovet kiinni paiskaavat kansanjohtajat haluavat aikansa juostuaan vain piiloutua kansansa kanssa kellariin ja huudella sieltä muulle maailmalle ohjeitaan.
Muistutin marraskuun Pariisin terrori-iskun jälkeen mieliin Antti Rokan sanat ja teen sen uudelleen:
– Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia.
Husseinin järjen ääni korahteli pahasti viimeisessä lauseessa “mutta Isis ei ole heitä lähettänyt ihmisiä.” Onko tämä fakta, toive vai ainoastaan villi arvaus? Mikä on tarkoitusperä tällaisen väitteen esittämiselle, kun minkäänlaista faktaa ei voi aiheesta esittää puolesta tai vastaan.
Itse nostaisin järjen ääneksi Wille Rydmanin kommentin nojatuolikenraaleista ” Pahinta on se, että tähän Euroopan laajuiseen terroriuhkaan ja toistuviin iskuihin aletaan jo tottua. Että tällaistahan tämä elämä täällä meillä on. Muistot Euroopasta, jossa saattoi matkustaa pelkäämättä, alkavat haalistua eurooppalaisilta itseltäänkin. Sama kaava toistuu masentavasti iskusta toiseen; ensin ilmaistaan järkytys, sitten ollaan hetken aikaa puuhaavinaan jotakin, jotta vastaava ei enää toistuisi, ja lopulta koko homma unohdetaan.”
(https://www.facebook.com/WilleRydman/posts/10153492157643733)
No kyllä tosiaan alkaa haalistua. Milloin oli se aika kun Euroopassa ei ollut terrorismia, saati sitten muuta rikollisuutta? ETA, IRA, mafia, FLNC, Baader–Meinhof jne ovat räjäytelleet pommeja pitkin Eurooppaa tasaista tahtia vuosien saatossa. Jos ei osunut pommiin niin muita vaaroja on ollut aina. Rydman kuuluu samaan muukalaisvihaa lietsovan populistiporukkaan jutussa lainattujen sankareiden kanssa.
Eikä pidä myöskään unohtaa 2000-luvun pahinta terrori-iskua Euroopassa: valkoihoisen kantaeurooppalaisen Anders Behring Breivikin aivopierua Norjassa. Lähettiköhän Isis Breivikinkin? Tai lähettikö islam?
Toden totta. Sodat ovat aina terroria siviiliväestöä kohtaan. Unohtuiko Tšekkoslovakian ja Jugoslavian kriisit ja hajoamiset? Entäs Ukranian käynnissä oleva sisällissota? Turkissa tapetaan pommeilla ja muilla aseilla ihmisiä.
Nyt tarvitaan rauhanrakentajia ja hyvin monenlaista työtä rauhan ja demokratian puolesta.
Kyllä sodat ovat aina kohtalokkaita siviileille, mutta enpä muista että Ranskassa tai Belgiassa olisi sotatila. Nämä terrori-iskut ovat ihan vain uskonnollista (ääri)ainesta. Itse olen jo pitkään ollut sitä mieltä että poistamalla kaikki uskonnot poistettaisiin valtaosa sodista, aluekiistoista ja turhasta julmuudesta.
Uskonnot eivät sodi. Ihmiset sotivat.
Miten niin Ranska ei olisi sotatilassa? Onhan Ranska jatkuvasti sotimassa jossakin. Jos Ranska tykittää, niin jokainen voi siten jo pelkällä maalaisjärjellä ajatellen ennakoida, että se toinen osapuoli iskee takaisin. Marraskuussakin Ranska lähti operoimaan Irakiin ja Syyriaan ja sitten tuli kova parku, kun sieltä tultiin kostoiskuna operoimaan Ranskaan. Ja sodassa on valitettavasti siviiliuhreja. Je suis Paris. Je suis Damascus. Nämä otsikon päättömät kanat antavat ymmärtää, että tässä nyt vain jotenkin yksipuolisesti vihattaisiin aivan syyttömiä länsimaalaisia.
Euroopassa oli 1970–1990-luvuilla keskimäärin kymmenen iskua joka viikko.
http://qz.com/558597/charted-terror-attacks-in-western-europe-from-the-1970s-to-now/
“In the past 45 years, there have been more than 16,000 terror attacks in Western Europe, an average of more than 350 per year, according to the Global Terrorism Database, maintained by the National Consortium for the Study of Terrorism and Responses to Terrorism. The peak was reached in 1979, when 1,019 attacks were perpetrated in Europe, but all through the 1970s, 1980s, and mid-1990s attacks occurred with an average frequency of about 10 per week. Since 1997, the trend line has been even lower.”
Muistan lapsuudesta 70-luvulla sen, että lentokonekaappaukset olivat uutisaihe Euroopassa. Wille Rydman on vielä niin nuori.
Länsi-Saksassa oli jatkuvasti terrori-iskuja tuolloin. DDR:ssä ei. Vapauden hinta. Muistan myös Italian punaiset prikaatit ja Aldo Moron murhan. Lehdistössä vitsailtiin ‘moro’ ikään kuin mies olisi Mansesta. Hans Martin Schleyerin murha RAF:n käsissä Saksassa on sekin vielä mielessä. Britteinsaarilla paukkui jatkuvasti.
Kanaalitunnelia vastustettiin terrorismin uhalla aikoinaan. Kyseessä oli IRA-pelko.
http://articles.chicagotribune.com/1994-04-16/news/9404160030_1_channel-tunnel-bomb-blast-terrorist
Pelkästään ETA:n iskuissa kuoli aikoinaan yli 900 ihmistä..
Kiitos taas järjen äänestä!
Vilkaisin eilen Uuden Suomen uutisointia enkä ollut lainkaan yllättynyt, että tämän vaikutusvaltaisen suomalaisen (=Niklas Herlinin) median uutiskommenteissa tanssittiin innokkaasti haudoilla.