Hallituksen työnäyte
Hallituksen esityksen ideana on, että kun työtön on ensin töissä ilman työsuhdetta, työnantaja saattaa palkata työttömän pysyvästi. Vielä ei ole tietoa, saako työtön työnäytteen aikana palkkaa ja jos saa, niin minkä suuruinen palkka on. Ja saako työtön työterveyspalvelut ja muut työntekijöille kuuluvat oikeudet sekä etuudet.
Hallitus ehdotti juuri sitä mitä odotinkin. Se teki sen vieläpä niin selkeäsanaisesti, että nyt jokainen ymmärtää mistä puhutaan. Puhutaan palkattoman työn teettämisestä. Tähän asti ongelmana on ollut, että kuntouttavasta työtoiminnasta ja työkokeilusta puhuttaessa näiden termien sisältö on jäänyt valitettavan monelle epäselväksi. Onneksi hallitus kaivoi työkalupakistaan uuden termin, jolla se karkeasti sanottuna kääri saman paskan eri pakettiin.
Meillä on kuntouttava työtoiminta, josta olen kirjoittanut paljon. Se on sosiaalipalvelua, jota kunnat, seurakunnat, säätiöt ja yhdistykset käyttävät väärin hankkiakseen palkatonta työvoimaa ja minimoidakseen kunnan Kela-maksuja. Pahimmillaan sitä hyödynnetään niin, että kunta ostaa kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen säätiöltä, joka ohjaa kunnalta saamansa kuntoutettavat suoraan perustamansa yrityksen liukuhihnalle valmistamaan markkinoille meneviä tuotteita. Myös suunnilleen jokaisessa työpajassa valmistetaan tuotteita markkinoille. Työtoiminnan järjestäjälle valtio maksaa työllistämiskorvausta 10,09 euroa päivässä/kuntoutettava.
Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa järjestää yrityksissä, joten sitä varten on olemassa työkokeilu. Siinä terve ja työkykyinen työtön tekee yrityksessä palkatonta työtä siinä toivossa, että hänet kokeilun päätyttyä palkataan oikeasti. Toivo on turha, koska jonossa on uusia kokeilijoita tekemään samaa työtä palkatta.
Molemmissa se työn varsinainen tekijä saa vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.
Voin saman tien vastata noihin ensimmäisessä kappaleessa esitettyihin kysymyksiin, koska hallitus ei ujouttaan saa sitä tehdyksi.
Työnäytteen antajalla ei ole työsuhdetta, joten hän ei tule saamaan palkkaa. Hän tulee saamaan saman kuin muutkin palkattoman työn tekijät eli työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Työnantajalle tullaan maksamaan valtion varoista 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta.
Työntekijä ei tule saamaan työterveyspalveluja enempää kuin muutkaan palkattoman työn tekijät. Hänellä ei ole työsuhdetta, vaan hän on viralliselta statukseltaan työtön. Hän on kunnallisen yleisen terveydenhuollon asiakas.
Hän ei tule saamaan mitään muitakaan työsuhteen etuuksia. Hän ei saa palkkaa, joten hänelle ei kerry eläkettä eikä lomaoikeutta. Hän ei tule koskaan saamaan sitä palkkatyötäkään, koska ilmaisen työnäytteen antajia riittää jonoksi asti ihan samalla tavalla kuin tähän asti on riittänyt työkokeilijoita.
Yhteenvetona totean, että maan hallitus on oman työnäytteensä antanut ja voi poistua. Otetaan paremman työnäytteen antava tilalle.
Tässä olisi järkeä, jos työnäytteen maksimipituus olisi esim. 2 kk ja sen antaminen olisi vapaaehtoista.
Voisin lähteä pariksi kuukaudeksi esittelemään osaamistani ja olemaan hyvä tyyppi, jos se johtaisi rekrytointiin todennäköisesti. En kaipaa sosiaalipalveluita tai kuntoutusta, vaikka kuulunkin ilmeisesti tähän surkeiden syrjäytyneiden kategoriaan.
Todellisuudessa työkyvyssäni, osaamisessani tai koulutuksessani ei ole kuntoutettavaa. Löytyy korkeakoulutus, vuosikausien työhistoria asiantuntijatehtävistä ja työttömyyttäkin valitettavan pitkään. Ei mun työttömyyttä työkokeilulla tai kuntouttavalla työtoiminnalla spr:n kirppiksellä matonkuteita leikaten ratkaista vaan syvennetään ongelmaa. Toistaiseksi voin vielä antaa ymmärtää olleeni hoitovapaalla, kuntoutukset ja kokeilut lyö leiman epäkelvosta.
Tuo kaksi kuukautta on aivan liian pitkä aika. Jos työhaastattelu voi johonkin hommaan kestää esimerkiksi 3 päivää, jonka jälkeen valinnat tehdään.
Niin minusta 5 päivää on aivan ehdoton maksimi työnäytteeksi päiväkin piisaisi onhan se jo 8 tuntia ja siinä ajassa näkee firman kuin firman mikä se on karvojaan. Koska lyhimmillään työhaastattelut on 0,5h-5h luokkaa.
Kaksi _kuukautta_!? Oikeasti? Tuo aika varmistaisi työttömien järjestelmällisen hyväksikäytön. Vai pitäisikö sanoa: oikein alleviivaisi nykyistä hyväksikäyttöä. Ei kukaan terve ihminen suostu tekemään käytännössä palkatta edes kahta viikkoa, saati kuukautta, jos oikeista töistä puhutaan. No, paitsi varattomaksi ja kodittomaksi joutumisen uhatessa, jollaisen tilanteen mahdollistavaksi yhteiskuntaa epäilemättä tarkoituksellisesti ohjataan.
Kaksi tai ihan korkeintaan kolme päivää voisi olla vielä jossain mielessä kohtuullinen aika, mutta ainoastaan jos varmistetaan ettei samaan yritykseen samoja ihmisiä laiteta ‘työnäytettä’ antamaan hyvään toviin ilman erityisen painavaa syytä. Muutoin niitä työnäytteitä varmasti kerrytettäisiin ainakin keikkahommissa samaan tyylin kuin nyt ‘tarvittaessa työhön kutsuttavissa’ työsuhteissa: aina tarvittaessa muutama perättäinen päivä töitä ja ehkä muutaman päivän jälkeen uudestaan. Tällä kertaa vain ‘työnäytteenä’ ja tietenkin kokonaan ilman palkkaa.
Tästä yhteiskunnasta on tulossa pikavauhtia oikea uusliberaali onnela. Ei olis uskonut yhden hallituksen voivan aiheuttaa sukupolven, ellei useammankin, kestäviä vaurioita yhteiskunnalle. Ja vielä ilman mellakoita. Vaan mitäpä suomalaiset mellakoimaan. Jollei kyse ole jääkiekosta.
Ei niin että mieltä osoittamalla tässä maassa mikään muuttuisi. Pelkkä meteli ei mihinkään johda; täällä ei ‘poliittiseen kulttuurin’ kuulu erota tai erottaa. Paitsi kostoksi jos saattaa muut jollain tavalla huonoon valoon, kuten liikaa seksitekstareita lähettämällä tai liian äänekkäästi vaahtoamalla rasistisesti. Tai olemalla julkisesti liian eri mieltä puolueen linjan kanssa. Tämäkin vain ja ainostaan siinä tapauksessa jos joku valtavirtamediassa sittenkin jotain asiasta kirjoittaa.
Hieno maa. Hieno kansa. Onnea ja menestystä. Ainakin onnea tulla tarvitsemaan, järjenkäyttöä lienee ihan turha toivoa. Tai selkärankaa.
Tämä ei ole uusi idea vaan tätä ilmaistyötä on teetetty jo vuosia, vuosikausia. Työministeri ei näköjään pysty muuhun kuin vain keksimään uuden nimen toiminnalle joka pyörii jo. Erimuodoissaan. Työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana.
Ja myös työttömien kurssitus-koulutustoimintaan liittyvänä työharjoitteluna. Itse olen tehnyt opintoihin liittyvän (en tarkoita amk-harjoittelua tms. vaan työttömille suunnattua koulutusta) 3 kuukauden pakollisen työharjoittelun 9 euron leipärahalla. Tein aivan samoja töitä kuin muutkin työkaverini kunta-alalla. Olin työnantajan vakuutuksen piirissä, muita “etuuksia” ei ollut.
Eikös se eräs leipomoalanyritys kouluttanut leipomoalan työntekijöitä juuri näin? Järjesti työvoimapoliittisen koulutuksen, johon yritys sai rahoituksen. Koulutuksen pääpaino oli työharjoittelussa. Palkattomassa työssä. Kun yksi satsi oli “koulutettu” otettiin uusi satsi työttömiä “koulutukseen”.
Työministeri sanoi tv:ssä tämän tulevan olemaan vapaaehtoista, ei pakkoa, ei sanktioita!
Nämä veroja ahmivat verosyöttiläät voisivat kyllä tulla alas korkeuksistaan ja kilpailisivat näytiksi itsekkin palkoistaan niinkuin muutkin.
Rikollisen sähläämisen sijaan hallitus voisi ihan hyvin vihdoin ryhtyä tekemään niitä nettoveronmaksajien kilpailukykyä korjaavia rakenteellisia uudistuksiakin.
Netistä bongattu juttu jossa selitetään itse ongelmaa:
Työnantajamaksut / ostovoima, mikä maksaa?
Jos yrittäjälle/työntekijälle pitäisi pystyä maksamaan työstään edes alle mediaanitulojen mukainen palkkaa. Brutto 15 €/h. ( kk palkka 2250 € brutto) Esim. sähkö/putkimies ja moni muu tavallinen duunari.
– arvonlisävero ( huom! palkka ei ole alv. väh. kelpoista ) 24,0 %
– tyel, eli työnantajan maksama työntekijän eläke 24,7 %
– lomarahat, ( 13. kk palkka vuodessa ja lomaltapaluuraha ) n.10,0 %
– työntekijän ryhmähenkivakuutus, joka vaihtelee välillä 3 – 7 % (kesk.) 5,0 %
– työnantajan sosiaaliturvamaksu 2,14 %
– työnantajan sairausvakuutusmaksu 2,08 %
– työntekijän työttömyysvakuutusmaksu 0,65 %
——————————————————————————————————
Heti kättelyssä pakollisten sivukulujen osuus on yhteensä: 68,6 %
15 € X 1,686 = 25,3 €/h
Eli heti kättelyssä ennen mitään muita kuluja ollaan jo näin pahasti ulkona kaikesta kilpailusta.
Yrittäjä/työntekijä ei luonnollisestikaan ole joka päivä töissä, eli on pyhää ja sairaspäivät ( alle 3:n päivän sairaslomasta yritys/työnantaja ei saa korvausta, vaan yritys/yrittäjä joutuu huomioimaan nuo normaalit kulut arkisen työnsä laskutuksessa. )
Edellä mainituista kustannuksista johtuen joudutaan lisäämään laskutusta n. 5 %, eli pakollisten lakisääteisten sivukulujen määrä palkasta onkin jo 73,6 %, jolloin ollaan 26,4 €/h laskutus tasossa.
Muut työnantajan kulut
Yrityksen on hommattava yrityksen työntekijöiden käyttöön: autot, polttoaineet, puhelimet, puhelinliittymät, työkalut, sosiaalitilat, työvaatteet jne. näistä tulee lisäkuluja tunnille 5 €.
Tarkat kustannukset vaihtelevat mutta ovat tuota tasoa minimissään. Nyt sitten oletetaan, että on vaikka 5 työntekijää pienyrityksessä, jolloin heillä pitää olla jo työnjohtaja, jonka tehtävä on hommata heille työtä. Oletetaan työnjohtajalle 17 €:n tuntipalkka ( kk palkka 2550 brutto) Samat kertoimet työnjohtajalle (siis hän voi olla itse yrittäjä) jolloin menoihin kirjataan 29,5 €/h. Tämä raha on saatava 5:n työntekijän työstä, jolloin tuntihintaan tulee korotusta 5,9 €/h.
Nyt kun vedetään yhteen tähän tuntihinta, jolla yritys pysyy /- 0 tilanteessa, olettaen, että kukaan ei jää esim. äitiyslomalle tai pitemmälle sairaslomalle: Asiakkaalta veloitettava minimituntihinta onkin nyt jo 37,3 €/h.
Kestävä yrityskulttuuri: Kestävän yrityskulttuurin ohje on että yritystoiminnassa pitää huomioida myös kuluvan kaluston uusintainvestointien kustannukset: autot, työkalut ja muut vastaavat.
Nyrkkisääntönä tähän pitäisi varata 20 % kate. Eli asiakkaalta arkisessa työssä veloitettavaa tuntihintaa on nostettava 37,3 X 1,2 = 44,76 €/h
Byrokratialisä
Lisäksi nykyisin tähän joutuu lisäämään nämä korttipätevyydet, koulutukset, passit ja kaiken muun byrokratian) joista tulee hintaa lisää laskennallisesti n. 0,5 €/h ( 75 € / duunari / kk) jolloin ollaan keskimäärin 46,3 €/h (Huom. hinta ei sisällä byrokratiaan kuluvaa työaikaa)
Yhteenveto: Jos työntekijä on koko päivän laskutustöissä, niin asiakkaalta pitäisi pystyä tässä vaiheessa laskelmaa laskuttaa jo 46,3 €/h.
Ikävä todellisuus:
Missään yrityksessä ei saavuteta koskaan 8 h laskutusta/ työntekijä päivittäin. Suurin maksimi keskiarvoltaan on 5,5 h/päivä. Tämä johtuu ihan siitä, että esim. asiakas ei ole valmis maksamaan tunnin työstä 2 tunnin veloitusta, vaikka työntekijällä kuluu matkoineen työhön 2 h. Työntekijän on siis saatava päivässä 46,3 X 8 = 370 € 5,5 tunnin laskutuksella.
Tällöin lopullinen asiakkaalta veloitettava tuntihinta on 67,27 €/h veroineen, eikä kukaan vielä rikastu. Työntekijälle tästä jää reilu 10 € käteen nettona. Työnjohtajalle tai yrittäjälle yhden euron enemmän/h. Esimerkkinä käytetty lvi-asennus yrittäjää mutta tämä sama kaava toimii monella muullakin alalla.
Esim. kirjanpitäjä konttorityössään ei tarvitse noin paljoa työkaluja, niin laskutus tuntihinta vähenee vain 5 euroa/ tunti.
Ja vielä lisää menoja:
Todella moni vaatii nykyisin rakennusalalla yrityksen käyttävän tilaajavastuu -palvelua. Siihenkin menee rahaa. Ihmiset on peloteltu kaikenlaisilla jälkiseuraamuksilla, ellei sillä yrityksellä, jolta työ tilataan, olekaan asiat kunnossa. Tämä yksityisen pitämä palvelu maksaa pari sataa vuodessa. ( Tilanne on muuten absurdi: jos jää vaikkapa oma eläke hieman rästiin, niin et pääse työmaalle töihin. Se on sitten automaattisesti syöksykierre, kun mihinkään ei pääse hommiin, ellei ole kaikki maksut maksettu.)Duunarin ostovoima:
Kummallista tässä on se, että jos esim. ammatiltaan sähköasentaja tarvitsee omassa kotonaan putkimiehen palveluita, hänellä menee liki päivän palkka maksaakseen putkimiehelle yhden tunnin (67, 27 €) käynnistä.
Pari nyrkkisääntöä aloittavalle yrittäjälle:
Pienyrittäjä, jolla ei ole työntekijöitä pystyy tekemään asiakkaalle jopa 40 €/h laillisesti, ja saa tällöin itselleen palkkaa n. 2000 brutto. (Kokemus) Alle tuon 40 €/h hinnan ei kannata aloittaa.
Jos palvelustasi/tuotteestasi ei olla valmiita maksamaan tuota hintaa, niin yksinkertaisesti ei kannata. Ellet sitten saa tukirahaa, tai tee pimeänä. Jos yhtään isomman yrityksen laskutushinta on alle 60 €/h, niin se on alle kannattavuuden, ja yrityksen elinikä jää lyhyeksi. (Kokemus) Jos laajennat, otat työntekijöitä, jne. Muista, että kulut kasvaa. Jos myyt 40€/h yhä edelleen, saattaa tulla stressi ja joudut itse painamaan yötä päivää paikataksesi taloutta.
Palkkojen alentaminen pelastaa?
On aivan naurettavaa sanoa, että palkkojen alentaminen parantaisi Suomen tilannetta. Jos palkasta pudotetaan euro pois, eli duunari saakin alle 10 euroa/h (riippuen tietty veroprosentista) niin tämä alennus näyttelee vain koko kustannuksissa n. 1,5 %. Ja vaikka alennus siirtyisi kuluttajahintoihin, niin on aivan sama, onko lvi-liikkeen tuntiveloitus 60 euroa tai 61 euroa tunnilta.
Joku ehdottelee työtehon lisäämistä. Ainoa, joka voisi lisätä työtehoa, on turhan byrokratian karsiminen pois. Tällöin päivästä kuluu enemmän laskutettavan työn tekemiseen, eikä papereiden täyttelyyn. Työnjohtajakin voisi tällöin kaitsea isompaakin työntekijämäärää, jopa osallistua töihin.
Vielä pari sanaa:
Nämä suuret kulut tappaa 90 % muutoin toimivista liikeideoista. En tiedä tarkkaan, miksi ne toimivat ulkomailla. Ihan turha kuvitella myyvänsä vaikka leikkokukkia autolla ovelta ovelle,
perustavansa autohuollon, tai vaikka kauppa-autolla elintarvikkeita vanhainkoteihin, jne. Ja sitten joutuu kuuntelemaan asiakaan valitusta: Sää vedät tästä liikaa välistä. Se, joka vetää välistä on valtio sakotuksen ja kovan verotuksen muodossa.
On tosi surullista, kun nuori innokas yrittäjäksi aikova tulee pakeilleni, ja hän kuvittelee, että voi pitää vaikka kännykkähuoltoa, ja laskuttaa vain 20€ / h. Todellisuudessa hän ei pysty tekemään työtään yhtään halvemmalla kuin muutkaan. Hän sanoo pärjäävänsä, vaikka saisi itselleen vain 10 €/h. Eli hän on valmis pudottamaan omaa palkkaansa. Mutta kun olisi pakko saada se 30€/h vähintään, joka kaikki menee muualle, vaikka ei itse ottaisi palkkaa ollenkaan.
Oletteko muuten tajunneet, että jokaisen työntekijän palkasta yrittäjä tai työnantaja maksaa arvonlisäveron muodossa jo pohjaksi 24 % valtiolle? Siihen päälle tulee oma veroprosentti, niin valtion näkökulmasta palkansaaja maksaa yli 50 % työpanoksestaan valtiolle aina. Tämä siksi, että kun on vertailtu eri maiden ansiotulojen verotusta. Siihen tulee aina huomioida alv. Puhutaan, että alv. on siirtovero, mutta käytännössä siinä on jopa päällekkäisyyksiä. Suomella on maailman maista suhteutettuna suurin virkamieskoneisto, joka tarvitsee rahaa..
Lähteitä omien kokemusten lisäksi:
http://www.etera.fi/yrittaja/tyokalut/sosiaalivakuutusmaksut
http://www.kirjanpitoja.fi/ajankohtaista.htm
Laskelmassa mainittu 67,27 €/h taso taitaa olla sikälikin puutteellinen ettei siinä huomioida esimerkiksi erilaisien vakuutuksien kustannuksia, sen enempää kuin muitakaan arkiseen toimintaan liittyviä varsin korkeita satunnaisia kulueriä. Esim. pysäköintiin ja sakotukseen liittyviä rahastuksia.
http://www.taloussanomat.fi/autot/2015/12/11/parkkisakosta-valittaminen-maksaa-ensi-vuonna-250-euroa-nyt-ilmaista/201516464/304?n=1
http://www.talouselama.fi/uutiset/sakkojen-syyskuinen-superkorotus-oli-vasta-alkua-tulossa-on-nain-huima-lisakorotus-pahoinpitelysakotkin-jaavat-pienemmiksi-6236784
Lisäksi kannattaa huomioida että ennen kuin ilmoittaudut hölmönä 90-luvun yrittäjien tavoin laillisesti ryöstettäväksi, niin on hyvä pitää mielessä että tänä päivänä kaikki työ- ja tekeminen kilpailutetaan joka helvetin päivä ja esim. Viroon tms. rekisteröity yritys pystyy tekemään kevyempien sivukulujen vuoksi nuo samat hommat yli puolet halvemmalla, jopa 20-25 €/h laskutuksella ja silti tienaamaan kohtalaisesti joten kilpaile siinä sitten.
Kuten laskelmat todistavat. Yrityksen perustaminen näihin oloihin tietää miltei automaattista konkurssia. Konkurssia jossa pelataan yrittäjäksi uskaltautuvan omaisuus koneistolle ja koneiston pankkiirikavereille. Siinä meneekin sitten ihan kaikki tulevia perintöjä myöten joten jokainen voi miettiä kannattaako tarjottuun starttiraha-ansaan suostua.
No ompas siinä tosiaan laskua yrittäjällä. Onneksi olen köyhä niin näitä raha-ongelmiakaan ei ole. Sitä todellakin ihmettelee että miten se yrittäjä oikein leipänsä saa oikein pöytään kun ensin verot imee valtio ja loput sitten oikein ryystää duunari. Sitä oikein ihmettelee että miten yrityksillä on varaa maksaa niitä osinkoja voitoista. Liekkö voitot sitten jotain utopiaa kun kerran tuossa selvästi osoitetaan että sitä on mahdoton tehdä.
Ikävä on kyllä vanhan hyvän ajan yrittäjiä jotka pitivät päivänselvänä sitä että palkka maksetaan työntekijälle. Toki tuohon joukkoon on aina mahtunut kaikenlaisia vipeltäjiä mutta yleisesti niitä jotka jättivät palkat maksatta ei kutsuttu hyväntekijöiksi. Tiedä sitten että jos huomaa että rahat ei riitä niiden kustannusten kattamiseen niin varmaan kantsis niitä katteita yrittää saada vaikka asiakkailta. Tiedän vanhanaikainen ajatus tämä kun se voittohan luonnollisesti saadaan aina omia kustannuksia pienentämällä eikä suinkaan siitä asiakkaalta.
Jos nyt olet yrittäjä jolla menee huonosti ja sitä ruokaa ei ole pöydässä niin olen vilpittömästi pahoillani. Minua harmittaa se että nykyisessä yhteiskunnassamme on meidän kaltaisia köyhiä ja luulisi että tällä teknologian sekä osaamisen tasolla niinkin vanhaa keksintöä kuin rahaa olisi kaikilla.
Tässä vaivaa paha vauhtisokeus. Katsotaan kuinka paljon maksetaan osinkoja (Niistä muuten valtio vie kokonaisuutena noin 40%), kuinka suuret palkat johtajilla on, ja kuinka monta laitetaan taas pihalle. Tämän perusteella vaaditaan kovempia veroja, pienempiä yritystukia ja noustaan barrikadeille kuinka yritykset riistävät työntekijää. Laskelmasta pitää poimia yksi tärkeä huomio: Kirjoittaja ei missään kohdassa sanonut ettei työntekijä ansaitsisi lopulta saamaansa palkkaa. Kritiikki kohdistui siihen, miten kallista on maksaa sellaisen palkan sivukuluja, jolla lopulta työntekijä tulisi toimeen.
Yllä oleva laskelma kuvasi sitä mitä se työ käytännössä on yrityksissä. Kun myydään työtä ja osaamista saadaan täsmälleen niin paljon liikevaihtoa kuin on työntekijöitä. Jos myydään sähköä, vettä tai tukkumyyntiä pystytään myyntiä ja liikevaihtoa kasvattamaan merkittävästi suuremmaksi / henkilö, ja työvoimakulut nousevat paljon rauhallisemmalla tahdilla kuin työvoima- ja kiinteät kulut yrityksen pyörittämisestä. Tuotto ja liikevoitto siis kasvavat.
Viime vuosina trendi on ollut selkeä. Suuryritykset (jotka paljolti vastaavat viennistä ja näyttävistä YT-, johtajapalkka- ja osinkouutisoinneista) työllistävät vähemmän, ja pääosa työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Pk-sektorin yritykset ovat kuitenkin myös niitä, joissa byrokratia iskee pahimmin, riskinsietokyky on pienempi ja kyky määrätä oma hinta on heikompi. Lainsäädäntöä pitäisi onnistua kääntämään enemmän siihen suuntaan, että palvelualan työllistämistä tuetaan esim. tuomalla ne palkat ALV-vähennyskelpoisiksi. Putkimiestä et tilaa verkkokaupasta Saksasta tai autonkorjausta massavalmistuksena Kiinasta. Kotimaisen työn tukeminen yritysverotuksen kautta pitäisi osaltaan huolta ostovoimasta vähentämällä riistohintaisia sivukuluja.
Sinänsä esitys palkoista niihin liittyvine sivukuluineen ja muut liiketoimintaan liittyvät kustannukset ovat pitkälti oikein, mutta karrikoiden esitetty. Yritystoimintaan liittyy myös markkinoiden ja kilpailutilanteen tunnistaminen. Monilla työvaltaisilla aloilla on paljon pieniä toimijoita, jotka kamppailevat keskenään. Osa hakee kilpailuetua laiminlyömällä esim. velvoitteitaan ja kaikki kärsivät. Harvoin putki- tai sähkötöissä on sellaista lisäarvoinnovointia, jolla pystyisi rahastamaan kunnolla. Pikkuyrityksissä asetelmat muistuttavat entisajan maanviljelyä, missä isännät ja rengit raatoivat itsensä lähes hengiltä ja kummallakin oli elanto heikkoa.
Yrittäjiksi hakeutuu määrätyn persoonallisuuden omaavia henkilöitä, joilla on liikemiesvaistoja ja tarvittavia ihmissuhdetaitoja. Itselläni on ollut liian hyvä laskutaito ja kirjanpidon sekä kustannuslaskennan osaaminen, mikä on toiminut jarruna mielessä välähtäneissä yrityskaavailuissa.
Menestyvät yritykset syntyvät täyttämään ihmisten tarpeita jonkin uuden oivalluksen sisältämällä tavalla. Silloin yrittäjä saa tarvittavan katteen, pystyy maksamaan työntekijöille toimeentulon turvaavan palkan ja voi kasvaa sekä kehittyä vain taivas kattona.
Olis helpompi antaa vaan plussaa tai tykätä, mutta kun ei voi.
Tuo Markku Tervon teksti on semmoinen joka pitäisi sisältyä ihan jokaisen kansanedustajan ja ministerin perehdytysohjelmaan. Pakolliseen sellaiseen, karenssin uhalla.