Ulkokullatut

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini saarnasi ja rukoili eilen omien sanojensa mukaan epäpoliittisesti lähinnä metodistien ja helluntailaisten järjestämässä vapputapahtumassa. Hän lausui kolme rukousta, joista yksi oli presidentti Kyösti Kallion rukous Suomen puolesta vuodelta 1939. Hän saarnasi myös anteeksiannosta, mikä ei tietenkään ole ollenkaan huono asia.

Ei maan puolesta rukoilemisestakaan mitään haittaa liene. Vähän oudolta se kuitenkin tuntuu silloin, kun rukoilijana on hallituspuolueen puheenjohtaja ja ministeri. Korkeampia voimia pyytää apuun juuri sellainen henkilö, jolla itsellään on tilaisuus tehdä oikeita päätöksiä vaikkapa veronkierron estämiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja vihapuheen suitsimiseksi.  Luulisi olevan viisaampaa rukoilla itselle järkeä tehdä oikeita päätöksiä kuin pyytää varjelusta pimeyden voimia vastaan.

Soini vastusti myös vihapuhetta ja kaikkea valheellista leimaamista, jota saman puoleen puhujat harjoittivat vain muutaman korttelin päässä vastustamalla oppositiopuolueiden punaviherhumppaa ja varoittamalla monikulttuurisuuden turmiollisista vaikutuksista kansalliselle yhtenäisyydelle.

Pääpuhuja Olli Immosen mukaan kulttuurillisesti liian monimuotoinen yhteiskunta on heikko ja kestämätön. Muun muassa hyvät käytöstavat, suvaitsevuus ja onnellisuus toimivat yhtenäiskulttuurissa, mutta eivät monikulttuurissa.

Tällaista siis puhui monikulttuurisessa avioliitossa oleva Immonen ruotsinkielisen J.V.Snellmanin patsaalla ja lopuksi laulettiin saksalaisen Fredrik Paciuksen ruotsinkielisen J.L.Runebergin runoon Vårt land säveltämä Maamme-laulu.

Immosen puheet suomalaisesta yhtenäiskulttuurista ovat täyttä pötyä, kuten jokainen historiasta vähänkään tietävä ymmärtää. Sellaista ei koskaan ole ollut missään muualla kuin haihattelijoiden haaveissa. Immosen ajatusmaailma kumpuaa 1930-luvun sinimustasta fasismista ja on peräisin Elias Simojoen tunkkaisista ja vihaa uhkuvista teksteistä. Viime kesänä Immonen teki avointa yhteistyötä pohjoismaista natsivaltiota haluavan kansallisosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen kanssa.

Sanoipa Soini mitä hyvänsä, niin hänen esiintymisensä oli poliittinen ihan samalla tavalla kuin Immosenkin. Tällä ”työväenpuolueella” näyttää nyt menevän niin huonosti, että kannattajakuntaa on haalittava uskonnollisista liikkeistä ja äärinkansallismielisistä fasisteista. Kun saarnaamaan ruvettiin, niin saarnataan sitten:

He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla  ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. (Matt. 23:4-7)

Lopuksi veisaamme virren:

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.