Toteutumaton profetia
Kun säät lämpenevät ja hameet lyhenevät, niin pusikot heiluvat ympäri maan. Kaikkialla raiskataan ja asialla ovat turvapaikanhakijat ja muut maahanmuuttajat. Näin on kirjoitettu profetiaan, näin ovat kaikki opetuslapset julistaneet. Viimeistään vappuna piti tapahtua hirveitä ja sitä varten valmistauduttiin koko talvi. Katupartiot aloittivat toimintansa tammikuuun paukkupakkasissa, rajoja on vaadittu kiinni mielenosoituksissa, Turun kaupunginvaltuustoa ja helsinkiläistä urheiluseuraa on häiritty tämän pyhän profetian nimissä, sen toteutumista peläten ja toisaalta suorastaan toivoen. Profetian on toteuduttava, koska niin on kirjoitettu.
Kun mitään erikoista ei tapahtunut, niin pettymys on suuri. Eivät raiskanneetkaan, profetia ei toetutunut. Uskovaisten rivit rakoilevat, kuten voi hyvin aistia järvenpääläisen kaupunginvaltuutetun tilityksestä:
Epäilykselle jätetään kuitenkin sijaa. Onhan mahdollista, että uutisia pimitetään. Profetia voi olla sittenkin toteutunut, mutta sitä ei uskalleta kertoa. Oli miten oli, niin rivejä on tiivistettävä ja on varauduttava toimimaan. Poliitikkoihin, poliisiin ja muihin virkamiehiin ei voi luottaa, vaan meidän, kansan, on toimittava. Olkaamme valmiita.
Ns. maahanmuuttokriittisyys on jo kauan näyttäytynyt minulle kulttina. Kultilla on oma Mestarinsa, jolla on kansanjoukoille saarnaavia uskollisia opetuslapsia. Sanan sisäistäneet ja uskoon kääntyneet jatkavat julistamista, koska heille on kerrottu heidän olevan parempia ja älykkäämpiä kuin muut. Heille on annettu Sana ja Totuus, jota tyhmät suvakit eivät sokeudessaan ymmärrä ja jotka siksi päätyvät kadotukseen. Sosiaalisssa mediassa he vahvistavat toistensa uskoa. He eivät enää tutki Mestarin sanaa, sillä Mestarin vaikeaselkoiset puheet on syrjäyttänyt kansan omalla kielellä puhuva MV. Sieltä ammennetaan kultin uusi totuus ja epäilijät ovat sananvapauden vihollisia, joiden suut pitää tukkia sananvapauden nimissä.
Tosiasiassa he ovat kuin ne takavuosien kirjastotietokoneiden päätelaitteet, jotka eivät itse kyenneet prosessoimaan mitään, mutta joilla sai yhteyden tietokoneeseen. He ovat pelkkä näppäimistö ja näyttö. Siitä saa hyvän käsityksen vaikkapa vain vilkaisemalla MV:n tai Rajat kiinni-liikkeen Facebook-sivua. Mikä tahansa kulttia myötäilevä postaus aiheuttaa samanmielisten halleluja-, veli todistaa väkevästi- ja sisar on oikeassa uskossa -huudot, mutta yhdenkin epäilyksen sanan sanoja leimataan suvakiksi, myyräksi ja Rasmuksen kätyriksi. Kultin rivit ovat tiiviit ja näin niitä tiivistetään lisää.
Jos olisin sosiologi tai psykologi, niin saattaisin osata jotenkin selittää tämän ryhmäkäyttäytymisen dynamiikan. Kun en ole, niin joudun vain ihmettelemään miten on mahdollista jopa sosiaalisessa mediassa pysyä niin tiivisti umpiossa, että yksikään epäilyksen sana ei kutita järkeä edes höyhenen vertaa. En oikeasti ymmärrä miten ihminen voi sulkea tietoisuudestaan pois kaiken muun kuin oman kultin totuuden.
Mitä kulttilaiset tekevät, kun maailmanloppua ei tullutkaan? Uskollisimmat tietysti jäävät odottamaan seuraavaa kertaa, mutta aika moni voi myös avata silmänsä ja murtautua takaisin tavallisten ihmisten todellisuuteen.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Kultin jäsenet älkööt vaivautuko julistamaan sanaa tänne.
Mestari on siis keskustietokone ja kaduilla porukassa käpyttelevät päätelaitteita? Eipä ollut tullut moinen nykyajan vertaus mieleen.
Onneksi monella on nykyään läppäreissään enemmän tehoja kuin noissa keskuskoneissa aikoinaan.
Eivät käpyttele päätelaitteita, vaan ovat päätelaitteita.
Niitä sanottiin ennen tyhmiksi päätteiksi. Suurtietokoneen tai keskustietokoneen terminaaleja siis. Olisi parempi, jos se mainframe olisi päätön palvelin (headless server).
Muita:
— Thin client (tulee vilu ja nälkä)
— Barebone (jää luu käteen)
— Timesharing (aikansa kutakin)
Käpyttely ei ole näpyttelyä.
Tjaah, kun maailmanloppu ei koitakkaan, kulttilaiset useimmiten turhautuneina ryhtyvät väkivaltaisiksi, ja puuhaavat oman miniatyyrimaailmanloppunsa…toivottavasti ei tässä tapauksessa.Ehkä he tyytyvät taputtelemaan toisiaan selkään kun ovat onnistuneet estämään tämän massiivisen raiskaustsunamin?
Tai sitten he menevät piknikille, mutta vain kauniina kesäpäivänä 🙂