Opportunistin loikka

Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen loikkaa SDP:n riveihin ja SDP toivottaa hänet lämpimästi tervetulleeksi. Onhan työväen tyttö palannut juurilleen ja loikan ansiosta hallituspuolueet menettävät yhden edustajan. Perussuomalaisilla ja kokoomuksella on nyt molemmilla 37 kansanedustajaa ja SDP:llä 35. Poliittisen matematiikan kannalta loikka on edullinen SDP:lle ja muulle oppositiolle, mutta ikävä kyllä asiat tuppaavat olemaan sitä, miltä ne näyttävät.

Rividemarina minä en osaa erityisemmin iloita asiasta. Liian tuoreessa muistissa ovat Tolppasen aiemmat rasistiset ulostulot, joista mainittakoon vaikkapa toive, että Vaasan torilla olisi vähemmän mamuja ja enemmän ihmisiä. Viime huhtikuussa Tolppasen blogi suljettiin rasistisen kirjoittelun takia. Tolppanen oli myös ensimmäisiä Soldiers of Odinin katupartioinnin julkisia kannattajia ja keväällä hän väitti maahamuuttajataustaisen opiskelijan saavan enemmän tukia kuin syntyperäisen suomalaisen opiskelijan. Tosiasiassa Tolppanen vertaili ammattiin opiskelevan suomalaisen ja työvoimapoliittista kurssia käyvän työttömän maahanmuuttajan tukia. Virhettään hän ei ole koskaan myöntänyt, vaan yritti sen huomattuaan todistella vähemmän onnistuneesti olleensa sittenkin oikeassa.

Tolppanen on joskus aiemmin ollut SDP:n jäsen, mutta työskennellessään toimittajana katsoi parhaaksi olla sitoutumaton. Vuonna 2011 hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan perussuomalaisten edustajana. Hän tuli jytkyn imussa valituksi toisenkin kerran vuonna 2015. SDP:n ehdokkaana hänellä tuskin olisi ollut riittävästi kannatusta, mutta perussuomalaisena oli. Opportunisti osaa haistaa tuulet ja nyt perussuomalaisilla ei ole enää kannatusta. Tuli taas aika vaihtaa puoluetta.

Haluaisin uskoa, että Tolppasen rasistiset kirjoitukset ja lausunnot olivat vain osa populistista opportunismia, mutta vaikeaa uskominen on. Tuskin kukaan osaa puhua niin sydämensä kyllyydestä tulevan tuntuisesti vain omaa puoluettaan ja kannattajiaan miellyttääkseen. Jos osaa, niin sellaiseen ihmiseen ei voi luottaa tippaakaan, koska silloin hänellä ei ole omia ajatuksia eikä periaatteita. Tulevaisuus sitten näyttää millaisia puheita Tolppaselta tulee demareiden kansanedustajana.

Ratkaisu ei varmasti ollut helppo Tolppaselle eikä ehkä myöskään SDP:lle. Toivottavasti Tolppasen kanssa on vakavasti keskusteltu puolueen linjauksista maahanmuuton, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden suhteen.

Ei Tolppasen ratkaisu helppo ollut perussuomalaisillekaan. Sampo Terhon mukaan Tolppanen oli  se heikoin lenkki, joka katkesi. Näin siis palkittiin puolueen linjaa myötäilleet rasistiset puheet. Loikkarin osa on aina vaikea. Kaikki rakastavat itseä hyödyttävää petosta, mutta pohjimmiltaan kaikki myös halveksivat petturia.

Toivon mukaan SDP ei Tolppasen tervetulleeksi toivottamalla ole kosiskelemassa kodittomiksi jäämässä olevia perussuomalaisten rasistisia äänestäjiä. En halua olla sellaisessa puoleessa, joka flirttailee rasismin kanssa.

Tai ehkä sittenkin ollaan perussuomalaisten hetkeksi aiheuttaman hämmingin jälkeen palaamassa vanhaan normaaliin, kuten historioitsija Jussi Jalonen Facebookissa arveli:

Perussuomalaisten romahduksen myötä ollaan palaamassa vanhaan normaaliin, jossa suomalaisen populismin pimeän puolen edustajat on siroteltu tasaisesti sosialidemokraatteihin ja keskustaan. Toivon mukaan molemmat puolueet ottavat valistus- ja kasvatukselliset velvollisuutensa vakavasti.

PS. Maria Tolppanen on juuri äsken julkaissut Facebookissa seuraavan tekstin:

Kiitos siitä, että olen saanut tulla mukaan Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Olen täysin sitoutunut sosialidemokraattisen liikkeen arvopohjaan. Äänestän tänään SDP:n ryhmän mukana perheenyhdistämisen tiukennuksia vastaan. Kunnioitan jakamatonta ihmisarvoa. Odotan innolla työskentelyä kanssanne.

Aika sitten näyttää onko äänessä taas opportunisti vai ovatko ajatukset oikeasti muuttuneet.