Aattelepa ite

Aattelepa ite omalle kohalle!

Minäpä noudatan tätä Jope Ruonansuun neuvoa ja ajattelen Brexitiä, kuten niin monet muutkin ovat viime päivinä tehneet. En tiedä pitäisikö, mutta teen sen siitä huolimatta. Niin näkyy tekevän muukin Eurooppa.

Näin EU:n peräkyliltä katsoen näyttää pahasti siltä, että Brexitin puuhaajille kävi tavallista pahempi vahinko. Kansalliskiihkossaan he onnistuivat romuttamaan Britannian talouden, hajottamaan kuningaskunnan ja päästämään irti tunkkaisen nationalismin ja suoranaisen muukalaisvihan. Eroa voimakkaimmin ajaneet Nigel Farage ja Boris Johnson ovat olleet oudon vaisuja ja vaikuttaneet suorastaan säikähtäneiltä. Että voi jukoliste, se meni sittenkin läpi, mitäs nyt tehdään?

Talous syöksyi ennätysajassa, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti saattavat erota kuningaskunnasta ja ulkomaalaisten vainot näyttävät alkavan millä hetkellä tahansa, jos eivät jo ole alkaneet. Tämä alhainen reaktio tuo mieleen ensimmäisen jytkyn, jonka jälkeen osa suomalaista kuvitteli vallankumouksen ja toisinajattelijoiden vainojen alkavan välittömästi ja ihan kansan luvalla.

Suomessa jokainen puolue ajattelee asiaa omalta näkökannaltaan, mutta yleensä ollaan sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita vastaavaa kansanäänestystä. Kaikki myöntävät, että Brexit on opetus EU:lle ja teki selväksi sen, että EU ei ole eikä siitä tule liittovaltiota, vaan se on itsenäisten valtioiden liitto.

Tästä olen samaa mieltä. EU on näyttäytynyt tavalliselle kansalaiselle sisäänlämpiävänä byrokratian linnakkeena, jossa tärkeät herrat ja rouvat nousevat mustista autoista, tervehtivät toisiaan ja menevät tekemään tärkeitä päätöksiä milloin mistäkin asiasta. Tiedotusvälineille on sitten kerrottu, että integraatio syvenee ja kohti liittovaltiota ollaan menossa.

Vaikein tilanne on perussuomalaisilla ja erityisesti Timo Soinilla. EU-kriittisen puolueen puheenjohtajana ja Suomen ulkoministerinä Soini joutuu istumaan tasapersein kahdella tuolilla, joiden välimatka kasvaa. Pitäisi miellyttää EU:n vastustajia ja toimia samalla uskottavasti hallituksen EU-myönteisen linjan mukaisesti. Tuoleja vetää erilleen oman puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen, joka kerää nimiä kansalaisaloitteeseen kansanäänestyksen järjestämiseksi myös meillä.

On Soinin, Suomen ja EU:n onni, että kansalaisaloitteen nokkamiehenä on juuri Tynkkynen, tuo ikuinen julkisuustyrkky ja populismin aalloilla ratsastaja. Hänellä ei koskaan ole ollut mitään poliittista agendaa, vaan hän on aina edustanut vain itseään ja omaa julkisuuttaan. Jos hän on jonkun mielestä oikea mies johtamaan Suomen ulos EU:sta, niin siitäpä sitten vaan. Saahan sitä seurata ihan ketä tahansa.

Tynkkysen aloite saattaa hyvinkin saada tarvittavan määrän allekirjoituksia ja päätyä eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta sitten päättää järjestetäänkö äänestys vai ei. Samoin myös Britannian parlamentti päättää, miten siellä suhtaudutaan äänestystulokseen. Ero ei ole kirkossa kuulutettu, sillä siihen on sanansa sanottavana myös Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin parlamenteilla. Lisäksi tulossa saattaa olla uusi kansanäänestys.

Suomi on järjestänyt kansanäänestyksen Euroopan Unioniin liittymisestä vuonna 1994. Nyt varsinkin nuorempi polvi sanoo, että he eivät saaneet silloin äänestää. En minäkään osallistunut kansanäänestykseen kieltolaista vuonna 1931, mutta hyvin olen tuloksen kanssa pärjännyt.

Miltä Brexit sitten näyttää minun kohdaltani? Ei miltään. Kaikki näkyy olevan entisellään ja luultavasti pysyykin. Meidän oma hallituksemme hoitaa kyllä asiat niin, että ei pienen ihmisen olo kohene. Pahimmassa tapauksessa Brexit antaa uuden syyn leikata lisää, kun talousvaikeudet pahenevat.

Eurooppa selviää, Suomi selviää ja maapallo mennä humputtelee omalla radallaan. Lopuksi siteeraan vielä Kalle Päätalon setää Kummun Kallea, joka tuumasi isojen asioiden edessä:

-Noh, näkkyypähän. Tuurissa se on, kelle iso k***ä kasvaa. Ei nämä asiat niin mene, etteikö ne jotenkin mene.

Yhden varoituksen vielä kuitenkin annan. Älkää uskoko populisteja. Koskaan.