Tyhjää jauhava mylly

Palkattomien töiden eli työkokeilun ja kuntouttavan työtoiminnan puolesta puhuvat innokkaimmin siitä itse hyötyvät niille, jotka eivät siitä mitään tiedä. Tämä kävi selkeästi ilmi seuratessani eilen sosiaalisessa mediassa tästä Kauppalehden artikkelista  käytyä keskustelua. Juttu on yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta täyttä totta ja tiivistää hyvin ne asiat, joista itse olen pitänyt ääntä vuosikausia.

Se jutun pieni virhe on kuntouttavan työtominnan viikottainen kesto, jonka maksimi on nykyisin neljä päivää viikossa. Sen sijaan ihan totta on, että laki määrää päivittäiselle työajalle vain alarajan, joka on neljä tuntia. Ylärajaa ei ole, vaan sen suhteen noudatetaan työaikalainsäädäntöä. Älkää siis tulko enää väittämään, että päivittäinen maksimityöaika on 4-6 tuntia.

Keskusteluissa nousi tänäkin kesänä esille kovasti suosittu Mölkky-peli, joita sorvaa lahtelainen Lahden Työn Paikka Oy. Aiemmin se toimi nimellä Tuoterengas ja tästä puupalikkasorvaamosta olen kirjoittanut monta juttua.

Mölkyt menevät hyvin kaupaksi ja niitä tekevät työttömät ilman palkkaa. Tällä hetkellä niitä tekemässä on 150 työtöntä ja heitä ohjaa 50 palkattua työntekijää, kuten Suomalaisen Työn Liitto kertoo tästä palkitsemastaan yrityksestä.

Suomalaisen Työn Liitto ei näköjään itsekään tiedä tämän yrityksen työntekijöiden asemaa eikä tunnu Lahden Työn Paikkakaan tietävän. Juttu puhuu työvalmennuksesta, vaikka sellaista ei ole ollut olemassakaan 1.1.2013 lähtien. Silloin työharjoittelu ja työelämävalmennus yhdistettiin työkokeiluksi. Lahden Työn Paikassa ei siis voi olla ainakaan virallisesti yhtään työvalmennettavaa, vaan he ovat joko työkokeilijoita tai kuntouttavassa työtoiminnassa olevia. Palkkaa he eivät saa, vaan he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Kuitenkin he tuottavat työllään yritykselle tuloa neljä miljoonaa euroa vuodessa. Se käytetään työllisyyden hoitoon eli pyörittämään samaa myllyä tyhjänä. Rahalla palkataan valmennettaville tukipalveluja tuottavia työntekijöitä, mutta varsinaisia tuotteita valmistavat edelleen palkattomasti työskentelevät työttömät.

En tiedä mitä heille tapahtuu sen jälkeen, kun heidän 6-12 kuukautta kestävä jaksonsa päättyy. Ehkä kyvykkäimmät heistä palkataan pyörittämään tätä tyhjää myllyä työvalmentajina ja loput sysätään takaisin työttömyyteen. Jonkin ajan kuluttua heidän katsotaan taas menettäneen työkuntonsa ja heidät otetaan takaisin puupalikoita sorvaamaan ja hankkimaan lisää työllisyydenhoitorahaa yritykselle.

Tai ehkä osa heistä pääsee tekemään palkatonta työtä saman yrityksen perustamaan kierrätyskeskukseen. KierrätysPaikka on osa Euroopan aluekehitysrahaston tukemaa Kiertoliike-projektia. Kiertoliike – Päijät-Hämeen kiertotalousmalli ja uudet liiketoimintamahdollisuudet –projektin tavoitteena on tukea alueen liiketoiminnan kehittymistä kiertotalouden suuntaan.

Tässäpä alkaakin näkyä koko palkattoman työn kieroutuneisuus. Palkattomat työntekijät valmistavat myyntiin menevää ja voittoa tuottavaa tuotetta. Voitoilla palkataan uusia valmentajia ja ohjaajia, jolloin voidaan laajentaa tuotantoa ja toimintaa. Ilmaistyövoimaa riittää, heille tarvitaan vain palkattuja työnohjaajia.

Voitto mahdollistaa myös toiminnan laajentamisen uusille osa-alueille eli hyvinkin tärkeään kierrätystomintaan, jota vielä julkisella rahoituksella tuetaan. Sekään työ ei kuitenkaan ole niin tärkeää, että sen varsinaisille tekijöille kannattaisi mitään maksaa. He saavat olla onnellisia, että pääsevät tekemään palkatonta työtä eli virallisesti kuntoutumaan pitkäaikaistyöttömyyden taudista.

Nämä tyhjän myllyn pyörittäjät vaikuttavat vilpittömiltä omasta toiminnastaan puhuessaan. He puhuvat kuitenkin opitun tuntisesti työttömien profiilista ja pitäaikaistyöttömyydestä parantamisesta. Mikäs on puhuessa, kun itsellä palkka juoksee.

Miettikääpä joskus ihan vakavissanne tätä suuntausta. Meillä on kohta sellaiset “työmarkkinat”, joilla tavaroita ja palveluja tuottaa ilman palkkaa 75 % työvoimasta. Heitä ohjaa, opastaa ja valmentaa 25 % työvoimasta. Tai ehkä vähemmän. Pitäähän meidän jättää pari prosenttia toiminnasta oikeasti hyötyvää johtoporrastakin varten.