Ei taaskaan saa puhua
Kun toimittajat eivät niele ja julkaise sellaisenaan mitä tahansa poliitikkojen tuottamaa sontaa, niin toimittajat ovat ajatuspoliiseja. Kun toimittajat rohkenevat kritisoida sitä mahdollisesti jopa rikoksen tunnusmerkistön täyttävää sontaa, niin toimittajat ovat ottaneet itselleen poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen roolin. Ollaan kuin Pohjois-Koreassa, jossa vääristä mielipiteistä joutuu vankilaan.
Näin minä suomensin perussuomalaisten kansaedustaja Leena Meren “voimakkaan toimittajiin kohdistuvan kritiikin”.
Ja tarina jatkuu. Rikosoikeuden professori Matti Tolvasen mukaan Teuvo Hakkaraisen möläyttelyt saattavat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kaikesta päätellen on ihan turha kuvitella Hakkaraisen ymmärtävän perustuslain ja rikoslain sisältöä, vaikka sitä kuinka hänelle selitettäisiin. Se ei tietenkään haittaa mitään, sillä tämä älämölökansan ikioma edustaja olisi valmis rupeamaan sananvapauden marttyyriksi ja menemään vankilaan.
Alkaa kyllästyttää tämä perussuomalaisten jatkuva omasta typeryydestään uhriutuminen. Tarinoidaan kuin ilman alaleukaa ja vastuu siirretään kuulijoille ja erityisesti toimittajille, joilla ei saisi olla mitään oikeutta käyttää omaa sananvapauttaan ja huomauttaa puheiden laittomuuksista ja typeryydestä. Ilmeisesti pitäisi vain toistaa kuuliaisesti kaikki ja mielellään vielä ylistää suurten johtajien neroutta ja erehtymättömyyttä.
Nerokas kansanedustaja Meri opasti äidillisesti syntyperäisiä suomalaisia menemään takaisin kotimaahansa, jos poliisin toiminta ei miellytä. Äidillinen kasvattaja Huhtasaari selitti, että homot ovat perverssejä eikä lasten tule tietää heistä mitään muuta. Isällinen Hakkarainen kritisoi asiallisesti islamia sanomalla, että ne ovat melkein kaikki terroristeja eikä niitä tänne tarvita.
Ilmeisesti tällainen pohjoiskorealainen tai pahkasikalainen uutisointi näistä aiheista olisi perussuomalaisten mieleen. Heille sananvapaus näyttäytyy jatkuvasti vain heidän omana oikeutenaan sanoa ihan mitä tahansa ja heidän sanomistensa pienikin kritisointi on ajatuspoliisina toimimista ja sananvapauden estämistä. Kun heidän puheidensa sisällöttömyys ja suoranainen typeryys paljastuu, niin aina he kääntävät asian päälaelleen ja alkavat keskustella keskustelusta. Heistä tulee aina mieleen lätäkköön tahallaan istahtanut pikkulapsi, joka alkaa parkuen syytellä muita, kun kurahousut vuotavat.
Kuka on kieltänyt koskaan ja missään puhumasta typeryyksiä? Kuka on estänyt vaikkapa Meren, Huhtasaaren ja Hakkaraisen sananvapautta? Ainakin Meri varatuomarina tietää oikein hyvin mitä sanavapaus Suomen perustuslain mukaan tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus sanoa mitä tahansa kenenkään ennalta estämättä. Sitten jälkikäteen voi tulla jopa rikosoikeudellisia seurauksia, mutta ennen kaikkea toimittajien ja kansalaisten sananvapauteen kuuluu oikeus sanoa, että olipa taas kerran tyhmästi sanottu.
Sananvapaus on sitä, että jokaisella on oikeus tehdä itsestään typerys julkisesti. Ajatteleminen ennen sanomista ei ole sananvapauden rajoittamista.
“Rohkeita ihmisiä tarvitaan Leena Meren mukaan edelleen tuomaan keskusteluun aiheen kuin aiheen.” Tarvitaan siis rohkeita ihmisiä tuomaan keskusteluun mm. sen että tummaihoiset painukoot pois Suomesta. Ei ole rohkeaa olla rasisti. Vain tyhmää. Merikin osoitti, ettei edes tiennyt, mistä puhui – ja kun hänelle kerrottiin, että hän puhui Suomen kansalaisista, syyttää toimittajia sananvapauspoliiseiksi. Sekään ei ole rohkeaa. Se on tyhmää ja pelkurimaista. Rohkea ihminen ei puolustautuisi “se oli huumoria” tai “toimittajat vääntelevät” -argumenteilla. Rohkea ihminen olisi rehellinen ja joko pysyisi kannassaan tai myöntäisi olleensa väärässä.
Herra Soini kuittasi persujen ulostukset Ruokolahden leijonalla, joka kesäisellä hassulla hupsuttelulla. Mielelläni kuulisi Soinilta, että mikähän yhteys on mielikuvitusleijonalla lapsille kortsuja jakavaan tätiin tai julkisilla paikoilla homokyyläystä pelkäävään aikamieheen. Hassunhupsu leijona oli mielikuvitusta, persujen ulostukset löytyvät sosiaalisesta mediasta.
Itse toivoisin, että perussuomalaiset käyttäisivät rohkeammin ja aktiivisemmin omaa äänioikeuttaan. Mitä enemmän he ovat äänessä, sitä nopeammin he hävittävät itseltään viimeisetkin vallan rippeet. Wannabepopulistit eivät ole sisäistäneet, että yhä rasistisemmalla ja yleisen ihmisoikeuskäsityksen vastaisella puheella he nauttivat alati suppenevan yleisön kannatusta. On ilo huomata, etteivät suomalaiset suvaitse vihan ja harkitsemattomuuden vallita.
Jos perussuomalaiset olisi oikeasti populistinen puolue niin silloin he kannattaisivat EU:ta, homoavioliittoja ja kannabiksen dekriminalisaatiota. Kuka uskoisi perussuomalaisten “populismiin”? Yrittävät pikemminkin populismilla muistutellen antaa ymmärtää, että heidän näkemyksellään olisi kansan riveissä suurta tukea. Todellisuus kertoo kuitenkin ihan toisenlaista kuvaa.