Päältä kaunis kakku

Viime viikolla Fazer julisti Suomi Areenan paneelikeskustelussa, että työelämä kuuluu kaikille. Tämän suurenmoisen ajatuksen kunniaksi ja lahjaksi satavuotiaalle Suomelle Fazer ilmoitti tarjoavansa 125 uutta työmahdollisuutta vaikeasti työllistyville. Yrityksen omien sanojen mukaan tämä mittava sijoitus on kohdistettu pitkäaikaistyöttömille, nuorille työttömille, maahanmuuttajille ja osatyökykyisille.

Tämä hyväntekeväisyys olisi todella hienoa, jos tarjolla olisi palkkatöitä juuri vaikeasti työllistyville ja osatyökykyisille. TE-palvelujen sivuillaan julkaisema ilmoitus kertoo kuitenkin jotain ihan muuta.

Tarjolla onkin työvoimakoulutuksena tapahtuvaa rekrytointikoulutusta kiirettä hätkähtämättömille ja fyysisesti hyvässä kunnossa oleville. Ei puhettakaan osatyökykyisistä eikä vaikeasti työllistettävistä.

Koulutus jakaantuu opiskelijoiden yhteisiin koulutuspäiviin ja työssäoppimisjaksoihin Fazerilla. Koulutuksen aikana on mahdollisuus suorittaa tutkinnonosan osakokonaisuuksia elintarviketeollisuuden perustutkinnosta ja koulutuksen aikaisiin tehtäviin kuluu varasto-, pakkaus- ja tuotanto-/leipomistöitä eri yksiköissä.

Kyseessä on siis työssä oppiminen, josta ei varsinaisesti valmistu mihinkään muuhun kuin Fazerin tuotannolle töihin eikä työn saaminen koulutuksen jälkeen ole ollenkaan varmaa. Tämän rekytointikoulutuksen käyneistä yritys pyrkii palkkaamaan osan, mutta ei kerro kuinka suuren osan. Lisäksi vasta kurssin jälkeen ruvetaan puhumaan oppisopimuskoulutukseen mahdollisesti ottamisesta.

Tämä työssä tapahtuva rekrytointikoulutus kestää 3-6 kuukautta. Koko sen ajan koulutettavat tekevät työtä ilman palkkaa ja saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. He tekevät yritykselle palkatonta työtä siinä toivossa, että heidät palkattaisiin oikeasti tai edes otettaisiin oppisopimuskoulutukseen. Mutta ensin tehdään puoli vuotta palkatonta työtä leipomon tai makeistehtaan liukuhihnalla.

Kyseessä on täsmälleen samanlainen rekrytointikoulutus, jota Porokylän Leipomo järjesti viime syksynä. Tai ei ihan. Ero on siinä, että leipomon toimitusjohtaja haukkui palkatonta työtä karsastavat työttömät pilalle hyysätyiksi. Fazer hoitaa julkisuuskuvan paljon paremmin ja likipitäen itketti omalla hyvyydellään Suomi Areenan muita keskustelijoita ja yleisöä.

Koko tapauksesta ja erityisesti Fazerin tiedotusoston toiminnasta on Wilma Karikko kirjoittanut erinomaisen yhteenvedon Ämmät-blogiin. Fazer näyttäytyy hyväntekijänä ja mittavan sijoituksen tekijänä. Tosiasiassa sen sijoituksen tekevät ELY-keskus ja TE-palvelut, jotka hankkivat rekrytoitavan ilmaistyövoiman. Työn tekevät palkattomat työntekjät. Fazer korjaa hyödyn ja saa vielä hyväntekijän maineen.

Palkaton työvoima on tullut jäädäkseen ja toiminta saa koko ajan uusia muotoja. Kirjoitin viime syksynä jutussani Kaikkihan niin tekevät näin:

Kansakunnan päähän on saatu iskostettua ajatus, jonka mukaan työttömät ovat kaikkien käytettävissä olevaa ilmaistyövoimaa, jota saa ja jota pitää pakottaa tekemään mitä itse kukin saa päähänsä. Heitä on saatava yrityksiin, heitä on saatava lunta kolaamaan ja lehtiä haravoimaan, heitä on saatava vaikka huussinalusen tyhjennykseen, koska veronmaksajat kustantavat heidän elatuksensa. Heidän pitäisi ottaa kiitollisina vastaan joka ikinen tarjottu homma eikä mitään mutinoita palkasta saa kuulua.

Minä tiedän, että aihe ei teitä hirveästi kiinnosta. Ehkä se kiinnostaa sitten, kun huomaatte tulleenne itse korvatuksi palkattomalla rekrytointikoulutettavalla. Fazer taisi juuri hankkia palkattomia työntekijöitä korvaamaan viime syksynä irtisanotut 40 työntekijää ja sitä kehutaan yhteiskunnalliseksi vastuunkantajaksi.