Kotomaamme koko kuva?

Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot, olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtoonsa halua ja pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta.

Nämä Aleksis Kiven sanat tulivat hakematta mieleeni tänä aamuna, kun näin Facebookin uutisvirrassa tämän kuvan. Tässäkö meillä on tämän hetken kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot? Tai ehkä sittenkin on parempi siteerata Nummisuutarin Eskon nousuhumalaa:

Tilulii, tilulii, tilulilu lilulii. Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeuksiin ylös.

Kuva: Sari Päivärinta

Kyse on eilisestä Itäkeskuksen mielenosoituksesta, jossa puolueeksi aikovan Suomi ensin -liikkeen piti vallata ostoskeskus takaisin maahanmuuuttajilta. Vastamielenosoittajia oli lehtitietojen mukaan kaksinkertainen määrä ja sen verran jaksoin seurata videotallenteita, että niiden perusteella ei tulevalla puolueella ole kovin loistavaa tulevaisuutta. Tilaisuuteen oli lähettänyt kirjallisen tervehdyksen MV:n julkaisija Ilja Janitskin ja sille oli hurrattu kovasti. Näin edistää isänmaan asiaa maahanmuuttoa vastustamalla Espanjassa vapaaehtoisessa maanpaossa elävä maahanmuuttajan poika.

Olen jo kauan ihmetellyt näiden äärioikeistolaisten piirien käsitystä isänmaasta. He tuntuvat oikeasti kuvittelevan olevansa sodassa isänmaan puolesta maahanmuuttajia ja ennen kaikki suvakeiksi haukkumiaan syntyperäisiä Suomen kanslalaisia vastaan. Sotaretoriikkaa ja hysteriaa lietsotaan monella tavalla. Lietsojina ovat monet perussuomalaiset poliitikot, jotka eivät keksi mitä olisi sellainen perussuomalainen talouspolitiikka, jolla voisi perustella kansalle puolueen toimintaa hallituksessa. Lietsojina ovat politiikan alalla ensiaskeleita tapailevat joutomiehet, joilla ei tähän mennessä ole ollut mitään agendaa politiikassa etenemiseen. Lietsojina ovat elämän syrjäpoluilla ja lain rajalla tasapainoilevat puolisyrjäytyneet, jotka ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen näennäisestä isänmaallisuudesta. Ja lietsojina ovat olleet ne tavalliset ihmiset, jotka ovat uskoneet näiden hurmahenkien puheita.

Kaiken tämän lopputuloksena on sikamaskiin pukeutuneen naisen ahterin päällä surkeasti lepattava Suomen lippu. Hyvällä syyllä voi sanoa, että nämä ihmiset ovat käsittäneet isänmaallisuuden päin persettä.

En tiedä miten te käsitätte isänmaallisuuden, mutta minulle se on aina ollut jotenkin itsestään selvä asia. Kansakoulussa laulettiin siniristilipusta, armeijaan mentiin ajallaan, opiskelu, työnteko ja verojen maksaminen ovat aina olleet sitä arjen isänmaallisuutta. Juhlapuheista en ole koskaan perustanut ja olen aina pitänyt omasta isänmaallisuudestaan liikuttuvia vähän höhlinä.

Sukuni on suomalaista niin pitkälle kuin sitä yleensä pystytään selvittämään ja yksi esi-isäni, Olli Timonen, oli Suomen sodan aikaan Itä-Suomessa vaikuttaneen sissipäällikkö Olli Tiaisen adjutantti. Kirkonkirjojen mukaan hän tosin oli raaka ruoja, moninkertainen huorintekijä ja kirkossa viihtymätön sälli, mutta luonnehdinta saattaa kuvata enemmän miehitykseen alistuneen virkavallan asennetta kuin todellisuutta. Isoisäni taisteli talvi- ja jatkosodan etulinjassa ja nähdessään aikoinaan upseerioppilaan natsat kauluksessani toivoi vakavana, että kenenkään ei koskaan tarvitsisi kokea samaa kuin hän itse joutui kokemaan.

Tätä taustaa vasten pidän näitä Rajat kiinni- ja Suomi ensin-porukoita tärähtäneinä. Heillä ei ole mitään muuta kuin suuria sanoja ja kelvotonta sotaretoriikkaa, jossa keskitytään hekumoimaan suvakkien ja maahanmuuttajien tappamisella, kidutuksella ja kansalaisuuden riistämisellä.

Paskasakkia, sanon minä. Silti he ovat samoja suomalaisia kuin minäkin ja arvostan heitä ihmisinä ja Suomen kansalaisina ihan tasavertaisesti. Samalla tavalla arvostan jokaista ihmistä hänen taustastaan, lähtömaastaan tai uskonnostaan riippumatta. Suomessa on tilaa asua ja työskennellä jokaisella, joka haluaa. Kaikilla ei ole työtä, mutta Suomella on oltava varaa huolehtia myös heidän hyvinvoinnistaan. Jos ei ole, niin syrjäytettyjen radikalisoituminen tulee jatkumaan ja tulemme vielä näkemään paljon pahempaa isänmaallisuuden runtelemista kuin pyllyn päällä lepattava Suomen lippu.

Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme pois kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa, kuten Seitsemän veljeksen Juhani lausui.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.