Kenen puolella, ketä vastaan?
Peli poikki on SVL:n vastainen mielenosoitus. Mikäli teette SVL:n vastaiselle miekkarille vastamielenosoituksen, silloin ei ole enää kovin kaukaa haettua ryhtyä esittämään natsisympatiasyytöksiä. (Jiri Keronen)
Keronen sen tiivisti ytimekkäästi. Jos vastustaa natsien vastustamista, niin minkä puolesta silloin on?
Perussuomalaiset ovat ryhtyneeyt massiiviseen vastaiskuun häivyttääkseen itseensä kohdistuvat epäilyt kytköksistä ääriryhmiin eli käytännössä Suomen Vastarintaliikkeeseen. Puolueen paniikista kertoo se, että paikalle piti hälyttää Brysselistä ns. maahanmuuttokritiikin pääideologi neuvomaan miten pitää ajatella ja puhua. Puolue julkaisi oikein kuvankin, jotta kaikki ymmärtäisivät puhua ja kirjoittaa nettikeskusteluun oikeita sanoja.
Halla-ahoa ja puoluetoimistoa ei tippaakaan häiritse se tosiasia, että kaikista noista rikoksista on uutisoitu näyttävästi. Linkkejä löytyy tästä uutisesta.
Halla-ahon sujuvakynäisimmät opetuslapset ovat julkaisseet omia blogejaan, joissa neuvotaan oikeita sanoja, ilmaisuja ja listoja somessa käytettäväksi. Esimerkiksi tämä Terhi Kiemungin julkaisema listaus äärivasemmiston “paremmasta väkivallasta” kopioitiin heti tuoreeltaan eilen sivullani käytyyn keskusteluun. Epäilemättä se löytyy nyt useilta sivuilta, sillä hallabotit ovat eteviä copypasten käyttäjiä. Ajatteleminen ihan omalla päällä onkin jo harvinaisempi taito.
Kyse on ilmiselvästä argumentointivirheestä nimeltä savusilli eli Red Herring. Se tarkoittaa sumuverhoa, harhauttavaa ja harhaanjohtavaa argumenttia. Keskustelija voi häiritä keskustelukumppaninsa keskittymistä itse asiaan keksimällä sumuverhon asia-argumentin sijaan. “Natsitko? Entäpä turvapaikanhakijoiden rikollisuus, miksi siitä ei puhuta?”
Tämä sumutusyritys tehoaa vain uskollisiin, kaikki muut näkevät sen läpi. Puolue ampuu omaan nilkkaansa yrittäessään epätoivoisesti kääntää keskustelua omalle mukavuusalueelleen.
Ainakin Suomi Ensin -porukka on järjestämässä vastamielenosoitusta. Heidän natsisympatioistaan ei ole pienintäkään epäilystä, mutta jokainen siinä joukossa näkyvä perussuomalainen on naula puolueen kirstuun.
Siteeraan vielä Ville Niinistön viisaita sanoja:
Miksi silloin, kun puolustaa vähemmistöjen, naisten tai maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, joku aina sanoo, että pitäisi puhua jostakin muusta?
Miksi silloin, kun puolustaa demokratiaa ja tasa-arvoa rasismilta ja poliittiselta väkivallalta, joku aina sanoo, että pitäisi puhua jostakin muusta?
Kun he sanovat, että pitäisi puhua jostain muusta, he oikeastaan taitavat tarkoittaa, että olisitte vain hiljaa. Koska silloin äänekäs vähemmistö saisi rauhassa heikentää muiden ihmisten oikeuksia. Ei olla enää hiljaa. Puhalletaan #pelipoikki. Nyt lauantaina, klo 12 Kansalaistorilla. Tule mukaan!
Verratkaa keskenänne Halla-ahon ja Niinistön viestejä. Toinen niistä on sitä hyytävän tuttua muukalaisvihaa, jonka tarkoitus on ohjata keskustelua pois asiasta ja sulkea eri mieltä olevien suut. Toinen on järki-ihmisen puhetta. Päättäkää itse kumpi on kumpaa.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.
Whataboutismi valunut itärajan yli muihinkin aiheisiin kuin idänsuhteisiin…
Paras lääke Neuvostoliiton whataboutismille oli lännen itsekritiikki. Missä on punavihreiden itsekritiikki?
“Another is for outsiders to show a bit more self-criticism. It is worth noting early on in the discussion some outrageous flaws in American (or British, or German, or French) foreign policy, as well as recent scandals involving corruption and abuse of power.
The most powerful western asset during the last cold war was not bigger nukes or higher living standards, but self-criticism. However bad western governments may be, they risk trouble eventually—from the media, the courts or the voters. That is not something that one can say with much confidence about Russia now.”
http://www.economist.com/node/10598774
Niinpä: kun ei saisi puhua seksuaalivähemmistöistä, naisista tai maahanmuuttajista, niin mihin sitten puhe halutaan kääntää? Usein juuri siihen, että homot ovat epäluonnollisia ja sairaita, naiset liian femakkoja, maahanmuuttajat rikollisia – eli puhutaan juuri niistä, mutta kieltäjän ehdoilla. Ei suinkaan aleta puhua vaikkapa siitä, että nyt laitetaan kuntoon vanhustenhoito tai lasten psykiatriset palvelut tai poistetaan koulukiusaaminen tai veronkierto, vaikka sitten pitäisi raiskata suvakkihuoria sen takia. Ei tietenkään. Eivät yhteiskunnalliset suuret ongelmat oikeasti kiinnosta. Kiinnostaa vaan niiden kiusaaminen ja syrjiminen, joita haluaa pitää itseään huonompina.
Minulle riittää. Kiltti kirjastotätisuvakkikin suuttuu lopulta. Siispä osallistun miekkariin ja pistän takin kaulukseen niin Pride-merkin kuin Roosan nauhan ja päälle vielä Je suis PKN -paidan. Tunnustaudun sitten samalla tukemaan kaikkia punavihreitä juttuja kuten sateenkaarivähemmistöjä, naisia, terveydenhuollon tarpeessa olevia, vammaisia ja lukihäiriöisiä ja ylipäätään erilaisia ihmisiä. Kuten sanottu: “Ahdistaako uusnatsismin nousu? Nyt on aika avata suusi!”
Hienoa, juuri näin!
On muuten upeaa, miten moni ihan tuikitavallinen tuttuni on nyt (tietääkseni) ensimmäistä kertaa lähdössä miekkariin vastustaakseen rasismia, suvaitsevaisuuden puolesta. Todellisen tolkkuuden puolesta, sanoisin. Ehkä mitta nyt todella tuli täyteen ja suomut putosivat silmiltä.