Hiljaisuus puhuu

Ylen työntekijää epäillään avunannosta Ylen toimittajan vainoamiseen. Jutun pääepäiltynä on Johan Bäckman, jota poliisi epäilee Ylen toimittajan Jessikka Aron vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta.

Ylen työntekijän epäillään käyttäneen työpaikalla saamiaan tietoja hyväksi poliisin epäilemässä suomalaistoimittajan vainoamisjutussa muun muassa luovuttamalla toimittajaa koskevia tietoja rikoskumppanilleen. Luovutetut tiedot ovat koskeneet esimerkiksi toimittajan olinpaikkaa ja työtehtävien hoitoa.

Bäckman on kansainvälisillä verkkosivuilla väittänyt Aroa muun muassa Yhdysvaltojen salaisen poliisin, Viron turvallisuuspoliisin ja Naton avustajaksi.

Tämä uutinen sai minut kurkistamaan MV:n sivulle ja muutamalle muulle sosiaalisen median keskustelupalstalle. MV on varmaan tapansa mukaan kaivanut esille epäillyn nimen ja valokuvan, sillä onhan avunannosta epäilty MV:n vihaaman Ylen palveluksessa. Mädättävää valtamediaa vihaavilla ja naisia puolustavilla palstoilla on varmasti jo aktivoiduttu tuomitsemaan koko viherpunikkien hallitsema Yle, jossa toimittajan ja erityisesti naistoimittajan vainoaminen on yleensä mahdollista.

Ei mitään, pelkkää täydellistä hiljaisuutta. Tällä kertaa rikosepäily ei kiinnosta, vaikka tarjolla olisi herkullinen tilaisuus hyökätä vihattua ja parjattua valtamediaa vastaan.

Syy hiljaisuuteen on yksinkertainen. MV on korviaan myöten samassa suossa kuin Bäckman ja molempiin kohdistuvat rikostutkinnat liittyvät  toisiinsa.

Jos ette satu tietämään, niin uutisissa kerrottu Aron väittäminen Yhdysvaltojen salaisen poliisin, Viron turvallisuuspoliisin ja Naton avustajaksi on sivuseikka. Pääosaa näyttelee törkeä kunnianloukkaus. MV on julkaissut kymmeniä Jessikka Aroa loukkaavia juttuja, joissa häntä on solvattu hävyttömällä tavalla. Hänen vanha rikostuomionsa on esitelty suunnilleen jokaisessa jutussa ja jokaisen jutun kommenttiosasto on ollut vielä kamalampaa luettavaa kuin itse juttu. Yhdessäkään jutussa ei ole kritisoitu Aron työtä tutkivana toimittajana, vaan niissä on keskitytty hyökkäämään hänen henkilöään vastaan. Jutut ovat sitä tasoa, että luonnevikaisuuden takia hylätyn kosijan voisi kuvitella kirjoittelevan samanlaisia törkeyksiä, joten siinäkin mielessä vainoaminen on oikea rikosnimike.

Mistä tämä vanha tuomio yleensä putkahti julkisuuteen? Selitys on yksinkertainen, sillä käräjäoikeuden julkiset tuomiot saa jokainen ihan vain pyytämällä. Pyynnöstä jää kuitenkin merkintä lokitiedostoihin ja sen saa asianosainen halutessaan selville. Aro kysyi asiaa oikeudelta ja sai tietää, että häntä koskevan tuomion oli pyytänyt Johan Bäckman. Asiasta kertoi New York Times jo toukokuussa.

Mr. Backman requested and received Ms. Aro’s old case file from the court shortly before the website published the documents. He denied passing them on to the site.

Bäckman siis pyysi vanhan rikostuomion asiakirjat ja toimitti ne suoraan MV:lle. Siitä lähtien MV on toistuvasti kirjoittanut asiasta pitääkseen yllä tasaista vihaa sekä Aroa että Yleä kohtaan. Nyt kävikin niin hassusti, että Ylen sisällä toiminut Bäckmanin ja MV:n avustaja jäi kiinni.

Yhtä asiaa minä vieläkin ihmettelen. Kaikki tietävät Bäckmanin työnantajan nimen, mutta MV väittää toimivansa ilman mitään poliittista motiivia tai ulkomailta saatua rahoitusta. Jos näin tosiaan on, niin siinä tapauksessa Ilja Janitskin ei ymmärrä ottaa maksua tekemästään työstä.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.