Luulisi nolottavan

-Asia tarkentui tässä ja hyvä näin. Nyt tiedetään, mihin näitä resursseja sitten tarvitaan.

Näin selitti työ- ja oikeusministeri Jari Lindström hallituksen päätöstä pitää työttömien haastattelu edelleen viranomaistoimintana.

Hallitus ei siis tiennyt, että viranomaistehtäviä voivat hoitaa vain viranomaiset. Tämän olisi voinut kuka tahansa juristi kertoa heti, mutta onneksi asia nyt selvisi vastuuministerillekin.

Tämä on taas yksi esimerkki hallituksen hapuilusta työttömyyden hoidossa, mutta hapuilun lisäksi eilen annettujen lakiesitysten selitykset paljastuvat suoranaiseksi hölynpölyksi ihan vain hallituksen oman esityksen perusteluja lukemalla.

Ministerin kertoman mukaan paketin tarkoituksena on nopeuttaa työn vastaanottamista ja lyhentää työttömyysjaksoja. Ei ole, vaan tarkoituksena on tarmokkaalta näyttävä joutava puuhastelu ja työttömien kiusaaminen karensseja lisäämällä.

Lain esitöissä ei ole arvioitu mitenkään lakimuutoksen vaikutuksia työttömien toimeentuloon tai elämänlaatuun. Taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset työllisyyteen arvioidaan mitättömiksi, mutta säästöjä arvioidaan saatavan jonkin verran:

4.1 Taloudelliset vaikutukset
Esitettyjen muutosten arvioidaan kokonaisuutena vähentävän valtiolle ja muille tahoille aiheutuvia työttömyysturvamenoja ja parantavan työvoiman saatavuutta. Vaikutusten ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä.

Työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan hyvin vähäisiä ja niitä saadaan siinä tapauksessa, että työpaikkoja jotenkin taianomaisesti syntyy lisää:

Työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan mittaluokaltaan satoja tai enintään muutamia tuhansia henkilötyövuosia. Vaikutukset riippuvat muun muassa siitä, kuinka paljon työttömille työnhakijoille tehdään työtarjouksia. Jos muutokset johtavat esimerkiksi 1 000 henkilön työttömyyden lyhentymiseen vuodella, työttömyysetuusmenot vähenisivät vuosittain noin 12,3 miljoonalla eurolla. Vaikutus riippuu kuitenkin täysin avointen työpaikkojen määrästä, työ- ja elinkeinotoimistojen tekemien työtarjousten määrästä, tarjolla olevista työllistymistä edistävistä palveluista ja työttömien työnhakijoiden käyttäytymisestä.

Kokonaisvaikutukset julkiseen talouteen ovat hallituksen oman arvion mukaan muuten plus miinus nolla, mutta toimeentulotuen tarpeen arvioidaan jonkin verran kasvavan. Tämä johtuu tietenkin karenssien määrän lisääntymisestä.

Jos esitetyt muutokset ohjaavat työttömiä osallistumaan työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin työllistymistä edistäviin palveluihin nykyistä laajemmin, kuntien rahoitusvastuu työmarkkinatuesta vähentyy ja valtion kasvaa. Jos esitettyjen muutosten ohjausvaikutus ei toteudu eli muutokset eivät vaikuta työnhakijoiden menettelyyn ja korvauksettomia määräaikoja asetetaan nykyistä enemmän, työnhakijoiden tarve hakea toimeentulotukea voi kasvaa. Vaikutuksen arvioidaan kuitenkin olevan molemmissa tapauksissa vähäinen.

Hallitus siis kertoo jo oman lakiesityksensä perusteluissa, että muutokset eivät hyödytä yhtään ketään, mutta lisäävät jonkin verran toimeentulotuen tarvetta.

Mitenkäs ministeri Lindström sanoikaan? Ai niin. Tarkoitus on auttaa, ei sanktioida. 

Minä sanoisin, että tarkoitus on näyttää siltä, että nyt tehdään jotain, vaikka itsekin tiedetään, että se ei auta ketään. Työttömille kuitenkin onnistutaan tekemään lisää kiusaa.

Luulisi nolottavan.

(Fb-kaverilleni Veli-Matti Hurskaiselle kiitos huomion kiinnittämisestä tiedottamisen ja varsinaisten lakiesitysten perustelujen väliseen ristiriitaan.)