Kuntouttavaa pakkotyötoimintaa
Olen kirjouttanut kuntouttavan työtoiminnan epäkohdista satoja juttuja, joten en itsekään uskonut enää hämmästyväni mistään. Harvoin kuitenkin näkee tapausta, jossa työvoimaviranomaiset ja kunnan sosiaaliviranomaiset piittaavat laista ja ministeriön ohjeista näin vähän.
Työtön on siis kieltäytynyt allekirjoittamasta kuntouttavaa työtoimintaa sisältävän aktivointisuunnitelman, koska sekä pätkätyötä tekevänä ja sivutoimisena opiskelijana ei katso kuuluvansa kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmään. Ihan tuon Fb-päivityksen perusteella voin sanoa, että laki on hänen puolellaan.
Kuntouttava työtoiminta alkaa aina aktivointisuunnitelman laatimisesta. Lain mukaan aktivointisuunnitelmaan on merkittävä henkilön koulutusta ja työuraa koskevat tiedot, arvio aikaisempien julkisten työvoimapalvelujen vaikuttavuudesta, arvio aikaisempien työllistymissuunnitelmien ja kunnan tekemien henkilöä koskevien suunnitelmien toteutumisesta ja toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, muita julkisia työvoimapalveluja, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja. Jos näitä lakisääteisiä asioita ei ole kirjattu suunnitelmaan, niin niiden kirjaamista pitää vaatia.
Ensiksi on selvitettävä mahdollisuus tarjota työtä tai julkisia työvoimapalveluja. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen toimenpide ja se tarkoittaa sitä, että ensin on käytävä läpi kaikki muut mahdollisuudet. Tämä unohtuu valitettavan usein kuntien virkamiehiltä, joiden ainoa toimeksianto omilta esimiehiltään saattaa olla kunnan Kelalle maksaman työmarkkinatukiosuuden eli ns. sakkomaksun säästäminen ja palkattoman työvoiman haaliminen kunnalle.
Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelua ja se on tarkoitettu vain niille, jotka jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Tätä ei valitettavan monessa kunnassa suostuta millään uskomaan. Työkykyistä ei saa sijoittaa kuntouttavaan työtoimintaan. Jos tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, niin työtön voi kysyä kuka, milloin ja millä perusteella on määritellyt hänet palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömäksi. Jos tällaista määrittelyä ei löydy, niin voi vaatia pääsyä terveysviranomaisten tutkittavaksi.
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta löytyy täältä ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirje täältä. Toivotan tälle rohkealle ja aktiiviselle työttömälle menestystä kamppailussaan ja neuvon häntä näyttämään tuon ohjekirjeen oman kuntansa virkamiehille. Se on tainnut päästä livahtamaan heiltä ohi silmien.
Koska tätä Sakarin blogia lukee varsin suuri joukko ihmisiä, olisipa kiinnostavaa joskus nähdä täällä työvoimaviranomaisten omia kommentteja. Viranomaisten vaikeneminen on sikälikin outoa, että käsittääkseni viranomaisilla on velvollisuus käydä myös julkista keskustelua ja tiedottaa omista päätöksistään, julkisesti silloin kun ne ovat yleisiä päätöksiä jotka koskevat kokonaisia kansanjoukkoja.
Nythän työllistämistoimenpiteiden kohteet ja viranomaisten toimintaa tarkkailevat tahot joutuvat lähestulkoon arvailemaan mikä viranomaisten linja ja pyrkimykset ovat.
Valitettavasti se ”terveysviranomaisten tutkimus” tarkoittaa vain työttömien terveystarkastusta. Jonka tekee terveydenhoitaja. Ja joka pitää sisällään verenpaineen mittauksen, muutaman verikokeen, pituuden ja painon. Ja mahdollisesti kehotuksen laihduttaa. Siinä voi ehkä bongata muutaman korkean verenpaineen, kakkostyypin diabetesepäilyn tai korkean kolesterolin. Mutta ohjataanko työtön muihin tutkimuksiin, jos löytyy viitteitä jostain vakavammasta? Vaikka jostain mihin tarvitaankin erikoissairaanhoitoa. Ja johtaako jonkun vakavamman sairauden löytäminen kuitenkin kuntouttavaan. Kun se kerran parantaa kaiken.