Ikuisen karenssin loppu

Miettikääpä miltä tuntuisi, jos teidät tuomittaisiin kymmenen vuoden rangaistukseen laiminlyönnistä, johon ette edes tiedä syyyllistyneenne. Näistä tuntemuksista kertoo blogissaan Keijo Nevaranta, joka vuonna 2006 tuomittiin ikuiseen karenssiin ja joka nyt pyytää avoimessan kirjeessään armahdusta, johon hänellä lain mukaan on oikeus vuoden 2017 alussa.

Ikuinen karenssi on tiettävästi minun keksimäni nimitys työttömyysturvalainsäädännön viime vuosien synkimmälle episodille. Se toteutettiin nousukauden ylimielisyydessä niihin aikoihin, kun Jyrki Katainen julisti, että jokaiselle suomalaiselle on työpaikka ja on oma valinta, jos sitä ei ota vastaan.

Elettiin vuoden 2005 joulukuuta, kun työttömyysturvalain 8 lukuun lisättiin vähin äänin uusi 4a §, joka määritteli uusiksi 500 päivää työmarkkinatukea saaneen pitkäaikaistyöttömän aseman ns. kieltäytymistilanteissa. Lyhyen karenssin sijaan hän menetti kokonaan oikeutensa saada työmarkkinatukea. Oikeus palautui vasta sitten, kun henkilö oli ollut viisi kuukautta työssä, työkokeilussa, työelämävalmennuksessa tai työharjoittelussa.

Tästä muutoksesta ei juuri tiedotettu eikä varoiteltu, joten ikuinen karenssi tuli yllätyksenä. Kieltäytymisen tulkinta jäi yksin työvoimaviranomaisille eikä valittaminen auttanut.

Näin elettiin kuusi vuotta, eikä kukaan tiedä ikuisen karenssin saaneiden määrää. Vuoden 2012 heinäkuun alussa lakia muutettiin uudelleen ja ikuisesta karenssista luovuttiin. Käyttöön otettiin taas määräaikaiset karenssit.

Lain siirtymäsäännökset määräsivät kuitenkin kaikki ennen 1.7.2012 ikuiseen karenssiin tuomitut jatkamaan rangaistuksensa kärsimistä vuoden 2016 loppuun saakka. Jos henkilön katsottiin kieltäytyneen työstä 30.6.2012, niin karenssi oli ikuinen. Seuraavana päivänä kieltäytynyt selvisi kolmen kuukauden karenssilla. Pahiten tämä tietenkin rankaisi niitä, jotka Nevarannan tavoin oli määrätty karenssiin jo vuonna 2006. Heille siirtymäsäännökset tiesivät kymmenen vuoden kakkua eli turvautumista toimeentulotukeen.

Ikuinenkaan ei ole ikuista, vaan lain siirtymäsäännökset lupasivat armahduksen kaikille vuoden 2017 alusta lähtien. Nyt kaikilla hengissä selvinneillä on mahdollisuus saada taas työmarkkinatukea. Töihin tuskin monikaan pääsee sen paremmin kuin ennenkään, sillä kymmenen vuoden sossu- ja leipäjonorumba on luultavasti tehnyt monista pysyvästi työkyvyttömiä.

Tästä synkästä episodista ei moni päättäjäkään ole tietoinen. Vuoden 2012 lakimuutos päätettiin viimeisenä asiana ennen eduskunnan kesälomaa ja siirtymäsäännökset ovat niin vaikealukuiset, että minulta kesti aikoinaan puoli tuntia ymmärtää mitä siellä sanotaan. Toinen puoli tuntia meni lukemani uskomiseen.

Neuvon kaikkia ikuisessa karenssissa olleita hakemaan välittömästi työmarkkinatukea. Olette kärsineet kohtuuttoman rangaistuksenne, josta häpeäminen kuuluu päättäjillemme.