Kantelu vai rikosilmoitus?

Kun kirjoitan vaikkapa kuntouttavan työtoiminnan lainvastaisuuksista, niin monet kommentoijat vaativat näitä päätöksiä tehneitä virkamiehiä ja työttömiä palkattomana työvoimana käyttäviä työnantajia tuomiolle. Tämä ajattelu on sinänsä loogista, sillä lakia vastaan toimiminen mielletään rikokseksi ja rikoksesta pitää seurata rangaistus.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Tämän lyhyen yhteenvedon kirjoitan siksi, että en jaksa selittää näitä perusasioita jokaisen jutun yhteydessä. Toivottavasti tämä valaisee edes vähän asiaa, vaikka tiedänkin olevani kammottavan huono opettaja. Itselle selviä asioita on yllättävän vaikea selittää sellaiselle, joka ei niitä tunne.

Hallinto- ja rikoslainsäädäntö ovat kaksi eri asiaa. Hallintoa on kaikki julkisen sektorin toiminta, kuten vaikkapa kuntien ja TE-toimistojen toiminta kuntouttavassa työtoiminnassa. Hallinnollisista päätöksistä ei tehdä rikosilmoituksia, vaan niistä valitetaan hallintotuomioistuimiin. Valituskelpoisen päätöksen mukana tulee aina valitusosoitus, jossa annetaan valitusohjeet.

Rikoksia ovat vain rikoslainsäädännössä rikoksiksi määritellyt teot, jotka täyttävät jonkin rikoksen tunnusmerkistön.

Hallinnossa kaikista asioista ei tehdä valituskelpoisia päätöksiä. Esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa edeltävä aktivointisuunnitelma tehdään ainakin periaatteessa asiakkaan ja viranomaisten kanssa yhteistyössä, joten kyseessä on sopimus. Myös kuntouttavasta työtoiminnasta tehdään sopimus, mutta se ei ole työsopimus. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevalla ei ole työsuhdetta eikä mitään sen tuomia oikeuksia, kuten vaikkapa oikeutta palkkaan. Siksi mitään palkkavaatimusta ei voi esittää edes siinä tapauksessa, että työtoiminta järjestetään lainvastaisesti.

Palkattoman työn teettäminen täyttäisi periaatteessa kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, mutta koska siitä on säädetty ihan oma lakinsa, niin toiminta itsessään on laillista. Se voidaan kyllä järjestää lainvastaisella tavalla, mutta silloinkaan se ei ole rikos.

Näissä tapauksissa ainoa keino on kantelu. Se voidaan tehdä joko Aluehallintovirastolle tai suoraan Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jos minulta kysytään, niin suosittelen oikeusasiamiestä. Kokemukseni mukaan aluehallintovirastot löytävät hyvin huonosti lainvastaisuuksia kuntien ja TE-toimistojen toiminnasta, tai ovat ainakin hyviä tulkitsemaan lakia viranomaisille myönteisellä tavalla.

Voivatko virkamiehet sitten tehtailla lainvastaisia päätöksiä ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista? Rikoslaissa on asetettu raja tällaiselle toiminnalle virkarikoksia koskevassa luvussa. Virkarikoksille tunnusomaista yleensä on, että lakia rikotaan tahallisesti ja usein vieläpä hyötymistarkoituksessa.

Huono hallinto ei ole rikos, vaan se on vain huonoa hallintoa. Tässä tulevat kuvaan mukaan virheelliset toimintaohjeet, vakiintuneet väärät menettelytavat ja päätöksen tekevän virkamiehen osaamattomuus. Tämä on sitä monelle tuttua selittelyä, jossa vedotaan sisäisiin menettelyohjeisiin, esimiesten määräyksiin ja siihen, että näin meillä on aina nämä asiat tehty.

Jos ja kun huomaatte vaikkapa terveen ja työkykyisen olevan palkkatyötä korvaavassa työssä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin se ei ole poliisiasia. Siitä ei myöskään voi tehdä hallintovalitusta, sillä asiasta tuskin on valituskelpoista päätöstä. Siitä pitää tehdä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän voi antaa huomautuksen, joka johtaa laittoman käytännön lopettamiseen. Kantelun voi tehdä kuka tahansa.

Sanottu pätee kaikkeen viranomaistoimintaan, mutta kun nämä asiat nyt tulivat esille kuntouttavan työtoiminnan yhteydessä, niin käytin esimerkkinä sitä.

Siitä sitten vain kantelemaan. Taas kerran Jope Ruonansuun sanoin:

-En minä tiijä toimiiko se, mutta saapihan sitä kokeilla.