Ääripäästä, päivää!

Minulla on sellainen huoli, että meillä suomalaisten kesken vain äärikannat keskustelevat. Kun äärikannat keskustelevat ja kaikki muut ovat hiljaa, se on vähän vakava juttu.

Näin perusteli sisäministeri Paula Risikko Helsingin Sanomille vierailuaan Suomi ensin -rähisijöiden leirissä. Toinen vierailija eli kansanedustaja Laura Huhtasaari ei ole perustellut omaa visiittiään mitenkään, mutta sitä ei häneltä kukaan odotakaan. Hän teki jo puheessaan selväksi, että hänen mielestään Suomi ensin -liike edustaa kansallismielistä ja tervettä isänmaallisuutta.

Poliisi purki tämän leirin ja otti kiinni kaksi henkilöä. Toinen oli liikkeen äänitorvi Marco de Wit, joka kiljuu nyt joutuneensa poliisiväkivallan ja kidutuksen uhriksi.

Suomi ensin -liike tekee läheistä yhteistyötä netin roskajulkaisu MV:n kanssa. MV on julkaissut kuvia ja videoita tuosta reilun viikon kestäneestä mielenosoituksesta, ja niiden perusteella jokainen voi päätellä liikkeen edustavan ääripäätä. Myös MV ja sen lukijat ovat sitä toista ääripäätä. Sen näkee vaikkapa jutusta, jossa kauhistellaan suomalaisen lapsen käymistä vanhempansa kanssa “vastapuolen” eli mieltään osoittavien turvapaikanhakijoiden luona. Varoitan etukäteen, että kommentit ovat kuvottavaa luettavaa.

Ja tätä riittää, loputtomiin. Missään en ole nähnyt näin paljon pedofiliasta sairaalloisen kiinnostuneita yhdessä läjässä.

Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että olemme löytäneet sen Risikon mainitseman toisen äärikannan. Yleisen käsityksen mukaan minä edustan sitä toista äärikantaa, josta Risikko on huolestunut. Mitä minä olen sitten sanonut? Olenko joskus kannattanut pedofiliaa, sharia-lakia, terrorismia tai täysin kontrolloimatonta maahanmuuttoa? Olenko joskus kiistänyt, että turvapaikanhakijoiden joukossa on potentiaalisia rikollisia todennäköisesti samassa suhteessa kuin missä tahansa samankokoisessa ihmisjoukossa? Olenko yllyttänyt väkivaltaan toisia suomalaisia kohtaan, olenko uhannut viedä saunan taakse?

En ole, vaikka kaikkea tuota minun on väitetty sanoneen. Olen vaatinut Suomen perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten noudattamista. Olen vaatinut turvapaikanhakijoiden kohtelemista lain mukaan ja kritisoinut sitä, että viranomaiskäytäntöjä ja jopa äidinkieltä muutettiin vain neljän ministerin päätöksellä. Olen arvostellut lakimuutoksia, joilla turvapaikanhakijoiden asemaa lain edessä on heikennetty vastoin perustuslakia. Olen kertonut, että vastoin harhaluuloja turvapaikanhakijoiden saama rahallinen tuki on huomattavasti pienempi kuin toimeentulotuen perusosa.

Olen siis se toinen ääripää, se kamala suvakki. Kylläpä on sisäisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaavan ministerin syytäkin huolestua edustamastani ääripäästä ja käydä tervehtimässä sitä toista ääripäätä. Tolkun ihminen pysyy kultaisella keskitiellä eikä sorru äärimmäisyyksiin.

Paula Risikko on yksi niistä neljästä ministeristä, jotka muuttivat epävirallisella päätöksellä äidinkelen sanastoa ja viranomaiskäytäntöjä luoden samalla ilmiantokoneiston paperittomien löytämiseksi ja palauttamiseksi. Minun näkökulmastani katsoen Risikko on lähempänä Suomi ensin -liikettä ja MV:tä kuin halauaisin edes uskoa.

Mutta minähän olenkin se toinen ääripää, joka ihan hölmösti vielä uskoo perustuslakiin, lakiin, lailliseen yhteiskuntajärjestykseen, inhimillisyyteen ja hyviin tapoihin.

***

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.