Quo vadis?

EU-kriittisyys, maahanmuuttovastaisuus ja sitoutuminen hallituksen talouspolitiikkaan, niistä on tuleva perussuomalaisuus tehty. Näin kertoi eilen selkein sanoin puolueen todennäköinen tuleva puheenjohtaja Sampo Terho. Hän on todennäköinen puheenjohtaja siksi, että häntä pidetään yhden asian mies Jussi Halla-ahoa maltillisempana ja monipuolisempana yleispoliitikkona.

Halla-aho harkitsee vielä ehdokkuuttaan. Hänen kannattajakuntansa on suorastaan fanaattisesti hänen takanaan ja vaatii Mestaria ottamaan paikkansa johdossa. Suosio hivelee varmasti, mutta Halla-aho itse ei ole kovin kotonaan kansanjoukkojen edessä. Hän vaikuttaa mieluummin taustalla, ja siinä hän on onnistunutkin. Onhan koko hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma suoraan hänen kynästään lähtöisin.

Ville Ranta kertoo yhdellä kuvalla tästä Halla-ahon jaakobinpainista.

Kuva: Ville Ranta/Demokraatti

Jätetään Mestari painimaan ja katsotaan tarkemmin Sampo Terhon linjauksia. Hän sanoi puolueen olevan sellaisten uudistusten edessä, että puolue suorastaan keksitään uudelleen. EU-kriittisyys tulee korostumaan jopa siinä määrin, että Terhon johtama puolue vaatii kansanäänestystä unionista eroamisesta. Ei tietenkään vielä tällä hallituskaudella, sillä nyt ollaan sitoutuneita hallitusohjelmaan.

Hallitusohjelmaan ollaan sitoutuneita myös talouspoliittisesti. Se tarkoittaa sitä, että köyhiltä leikataan etuuksia ja rikkaille annetaan veronkevennyksiä. Se tarkoittaa sitä, että työttömille keksitään lisää sanktioita. Tämä sopii ainakin Terholle hyvin, sillä muutama vuosi sitten hänen johtamansa työryhmä löi pöytään sellaiset teesit, että puolueelle tuli kiire irtisanoutua niistä. Ei mikään ihme, sillä työryhmä esitti kipeitä leikkauksia, arvonlisäveron nostoa ja työttömyysturvan poistamista puoli vuotta kestäneen työttömyyden jälkeen.

Kun tähän ajatteluun lisätään muiden hallituspuolueiden hiljainen ja linjaton myötäily sote- ja maakuntauudistuksissa, niin voidaan totisesti sanoa Terhon johtaman puolueen olevan sitoutunut hallituksen talouspolitiikkaan. Otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille, luodaan liukuhihna, jota myöten verovarat kulkevat kansainvälisten terveysfirmojen kautta veroparataiisiin.

Maahanmuuttopolitiikka nousee odotetusti puolueen tärkeimmäksi asiaksi, koska eihän puolueella pitkiin aikoihin muuta asiaa ole ollutkaan. Suomesta pitää tehdä mahdollisimman vähän houkuttelava maa turvapaikanhakijoille ja muille maahantulijoille. Tämäkin sopii Terholle, sillä vuonna 2007 hän oli kovasti huolestunut eurooppalaisen rodun uhanalaisuudesta.

EU-kriittisyys, maahanmuuttovastaisuus ja tiukan oikeistolainen talouspolitiikka. Siinähän ne eurooppalaisen oikeistopopulismin johtavat teemat tulivat, joten meillä on yleiseurooppaliseen tapaan oikeistopopulismin nimiin vannova puolue hallituksessa. Ketään ei kummastuta se, että tämmöinenkin kansainväinen muotivirtaus on saavuttanut Suomen.

Kauas on puolue etääntynyt henkisiltä juuriltaan eli pienten ihmisten asiaa ajaneen SMP:n ajoista. Niin kauas, että ne juuret on jo katkottu kokonaan. Saa nähdä mihin se vielä päätyy.