Tosielämän Putous

En ole seurannut ollenkaan Putousta, koska tosielämän sketsihahmojen seuraaminen on paljon hauskempaa. Erityisen hauskaa on seurata ainoiksi oikeiksi isänmaallisiksi itsensä julistaneiden sekoilua.

Helsingin Rautatientorilla näkyi jatkuvan tämän “isänmaallisen enemmistön” pirstoutuminen yhä pienempiin kuppikuntiin. Siellähän on jo kuukauden päivät vartioinut turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta Suomi ensin -liikkeen Marco de Wit muutaman uskollisen kannattajansa kanssa. Eilen paikalle ilmestyi kansallismielisiksi itseään sanovien Puhdistus -mielenosoitus.

Kukaan ei tiedä, ketkä tämän porukan kasasivat koolle. Tai kukaan ei ole tietävinään, sillä asialla olivat Rajat kiinni -kansanliikkeen vetäjät. Rajat kiinni on se porukka, josta de Wit aikoinaan erosi perustaakseen oman Suomi ensin -liikkeensä. Suomi ensin haluaa poliisia pakoilevan ja kansainvälisesti etsintäkuulutetun Ilja Janitskinin presidentiksi. Uskollisimpana kannattajana de Witillä on ollut Panu Huuhtanen, joka eräiden tietojen mukaan siirtyi eilen Rajat kiinni -porukkaan. Jos ei siirtynyt, niin hällä väliä. Ei näistä kukaan ole enää aikoihin selvää ottanut.

Ei ottanut selvää eilenkään, sillä Rajat kiinni -puhdistajat olivat niin juovuksissa, että touhu hävetti jo eräitä osallistujiakin. Sellaiset valittajat pantiin ruotuun. Kyllä saa olla kännissä, valittajat menkööt vastaanottokeskukseen kerjäämään sympatiaa.

Eipä tällainen touhu hirveästi isänmaallista henkeä nosta. Minä en ainakaan halua luovuttaa Suomea näille lippuakin väärin päin piteleville tolloille, vaikka he katsovatkin maan kuuluvan vain itselleen.

Kuva: Facebook/Jussi Korhonen

Ja kuten näkyy, niin paikallahan ei tietenkään ollut natseja. Oli muuten vain lyhyttukkaisia, pilottitakkisia ja palapelihousuisia poikia oluttölkit mukanaan.

Kuva Atte Kajova/Iltalehti

Tällä itsensä munaamisella ei olisi mitään merkitystä, jos mukana ei olisi hallituspuolueen edustajia. Puolueesta erotettu, mutta yhä edelleen Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja ja kunnallisvaaliehdokas Terhi Kiemunki oli uhmakkaasti mukana. Kiemunkihan muistetaan itse itsestään tekemästään rikosilmoituksesta, jonka seurauksena hänet tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja “erotettiin” puolueesta.

Mukana oli myös järvenpääläinen perussuomalaisten valtuutettu Kristiina Vainikka, joka näytti pettyneen isänmaallisiin joukkoihinsa.

Nyt kun päästiin mutkan kautta perusuomalaisiin, niin myös Jussi Halla-aho oli eilen uutisaihe. Ainoa uutinen oli se, että hän ei vieläkään kerro aikooko asettua ehdolle puolueen puheenjohjajaksi. En tiedä puuttuuko häneltä kanttia vai hiveleekö kannattajien jatkuvan anelun kuuleminen niin paljon, että hän haluaa kuulla sitä lisää. Joka tapauksessa hän joko asettuu ehdolle, tai sitten ei.

Jos asettuu, niin puolueesta tulee äärioikeistolainen populistipuolue. Jos ei asetu, niin puolueesta tulee äärioikeistolainen populistipuolue Sampo Terhon johdolla. Terho on pohjimmiltaan halla-aholainen, mutta on profiloitunut kyvyllään ajatella myös yleispoliittisesti. Halla-aho osaa ajatella vain yhtä asiaa.

Puheenjohtaja vaihtuu joka tapauksessa, mutta entäpä rahat? Ne jäävät tässä tapauksessa Timo Soinin ja neljän muun konkarin peukalon alle. Kaikki puolueen rahat jäsenmaksuista ja puoluetuista alkaen menevät säätiöön, eikä uusi puheenjohtaja välttämättä pääse edes säätiön hallituksen jäseneksi.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä sittenkin olisi pitänyt katsoa Putousta. Sen sketsihahmot eivät oikeasti ole olemassa ja jopa päättämässä sata vuotta täyttävän isänmaamme asioista. Korutonta kertomaa.