Yhteiskunnan uusjako
Uusjako on kiinteistöjen järjestelytoimitus, mutta en nyt puhu siitä. Puhun Suomessa meneillään olevasta koko yhteiskunnan ja erityisesti varallisuuden uusjaosta. Se tarkoittaa sitä, että ensin rikkaat haluavat palkansaajien työskentelevän entistä halvemmalla. Sitten he haluavat, että yhteiskunta eli veronmaksajat maksavat senkin vähäisen palkan palkkatukena tai peräti vastikkeellisena sosiaaliturvana. Itse nämä rikkaat eivät halua maksaa veroa.
Se tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhoitoala yksityistetään taikasanaa valinnanvapaus käyttäen. Sen seurauksena isot yritykset poimivat vähän palveluja tarvitsevat hyvätuloiset omille listoilleen ja jättävät köyhät ja monisairaat yhteiskunnan tarjoaman leikatun sosiaali- ja terveydenhoidon varaan.
Nyt joku sanoo, että eivät yksityiset firmat tule sinun ovellesi määräämään, että sinun on tultava meidän asiakkaaksemme. Eivät tulekaan, vaan ne houkuttelevat asiakkaita mainostamalla. Kun katsotte vaikkapa vain televisiota, niin isot lääkärifirmat mainostavat koko ajan itseään. Ne valmistautuvat vuoden 2019 alusta tulevaan uusjakoon, jolla kansa lopullisesti jaetaan hyväosaisiin ja rupusakkiin.
Paljon palvelua tarvitsevat eivät voi valita, vaan heidät ohjataan julkiselle sektorille. Haja-asutusalueilla asuvat eivät voi valita, sillä kilpailua ei ole. On vain julkinen sektori, joka pakotetaan yhtiöittämään toimintansa. Julkinen sektori ei kuitenkaan voi vielä mainostaa, sillä se saa yhtiöittää toimintansa vasta vuoden 2019 alusta, jolloin valinnanvapaus tulee voimaan. Siihen asti julkinen sektori on puheissa edelleen se kamala mörkö, joka tuhlaa verovaroja. Yhtiöittämisen myötä se muuttuu yritykseksi, joka kilpailee avoimilla markkinoilla muiden kanssa ja voi jopa mennä konkurssiin. Se onkin mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä konkurssikaan ei poista julkisen sektorin velvollisuutta vastata koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.
Vuoteen 2019 mennessä suuret yksityiset firmat ovat jo jakaneet parhaat markkinapaikat. Valtaus on koko ajan käynnissä, ja siitä hyvänä esimerkkinä on Pihlajalinna. Viime marraskuussa se osti lääkäreiden rekrytointifirma MediApu Oy:n, nyt tammikuussa Itä-Suomen Lääkäritalo Oy:n ja helmikuussa se ilmoitti laajentavansa toimintaansa yli kymmenelle uudelle paikkakunnalle.
Aikaa on vielä lähes kaksi vuotta, ja siihen mennessä alan kilpailijat ennättävät jakaa markkinat, asiakkaat, alueet ja henkilöstön. Julkisen sektorin yhtiöille ei ole enää tilaa muualla kuin siellä, missä markkinat eivät vedä.
Sitten käy kuten on käynyt kaikkialla, kun palvelut on ulkoistettu ostopalveluiksi. Yhtiö ilmoittaa pari kertaa vuodessa, että niistä, näistä ja muista erinäisistä syistä hinta nousee. Kun laki valvoittaa julkista sektoria olemaan vastuussa palvelujen järjestämisestä, mutta ei tuottamisesta, niin julkinen sektorihan maksaa mitä vaaditaan. On pakko, sillä muuten palvelu loppuu. Rahat tulevat tietenkin veronmaksajien kukkarosta ja menevät veroparatiisiin.
Petteri Orpo on sanonut, että eivät mene. Kyllä ne menevät, sillä yritykset velvoitetaan ilmoittamaan vain maakohtaiset verot. Kun kansainvälisen yrityksen Suomessa toimiva tytäryhtiö ottaa emoyhtiöltä lainaa, jota se ei edes tarvitse, niin lainan lyhennykset ja korot ovat vähennyskelpoisia. Silloin on ihan samantekevää ilmoittako yritys Suomeen maksamiaan veroja vai ei. Rahat ovat jo kadonneet.
Veronmaksaja siis maksaa, mutta veronmaksajan kukkaro ohenee koko ajan. Sen kertoi eilen EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila vaatiessaan jopa 15-20 %:n palkanalennuksia ja ketteryyttä työelämän lainsäädäntöön. Ketteryys tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksia koskeva lainsäädäntö romutettaisiin ja jokainen neuvottelisi itse itselleen työehdot palkkaa myöten. Käytännössä työnantaja sanelisi kaiken. Työnantaja voisi järjestää palkkahuutokaupan, jonka voittaisivat pienintä palkkaa pyytävät.
Entäpä sitten työntekijöiden oikeudet? Turhaa tavaraa. Valittajille voitaisiin tehdä Pihlajalinnan temppu eli antaa potkut. Kun se onnistuu helposti jo nyt, niin vielä helpommin se onnistuisi ketterämmän lainsäädännön aikana.
Palkan alentaminen ei koske suurituloisia, kuten tästä Facebookissa näkemästäni kuvasta hyvin käy selville.
Kuva: Facebook/Kimmo Käärmelahti
Näiltä suurituloisilta unohtuu aina kaksi asiaa. Konsta Pylkkänen sanoi sen ensimmäisen, eli yhden ihmisnahkan sisään heidänkin on mahduttava. Toinen unohdus on se, että heilläkin on vaaleissa vain yksi ääni. Ihan saman verran on myös sillä kaikkien köyhimmällä ja eniten kyykytetyllä.
***
Kiitos Kimmo Käärmelahdelle kuvasta ja Elena Uusitalolle linkeistä.
***
Blogini täytti eilen seitsemän vuotta. Kiitos kaikille lukijoilleni, ilman teitä tätä ei olisi. Erityiskiitos kaikkein pitäaikaisimmille lukijoilleni ja niille, jotka aikoinaan aloittivat juttujeni jakamisen Facebookissa ja rupesivat käymään keskustelua. Ihan nimeltä kiitän tästä Katia, Sannaa ja Liisaa. Tunnistatte varmasti itsenne ihan etunimiltä.
Hei,
Kiitos selventävästä kirjoituksesta. Yhteen asiaan pyytäisin kuitenkin lisäselvitystä. Sanoit että “Paljon palvelua tarvitsevat eivät voi valita, vaan heidät ohjataan julkiselle sektorille”. Näin ehkä osittain onkin, kun yksityiset sote-yhtiöt haketuvat vain hyväosaisten alueille. Lisääntynyt matka tuskin kuitenkaan estää vähempiosaisia hakemasta apua parempiosaisten alueilta. Mikä on se liiketaloudellinen tai juridinen logiikka, jonka perusteella yksityiset sote-yhtiöt voivat estää ihmisiä hakeutumasta heidän asiakkaikseen?
Se on raha. Eri puolella Suomea on jo käytössä palvelusetelimalli. Jos takuueläkkeellä sinnittelevälle Mökin Miinalle annetaan käteen 50 euron palveluseteli ja sanotaan, että osta tuolla itsellesi valitsemaasi palvelua, niin Mökin Miina ostaa sen palvelun minkä hän sillä rahalla saa. Jos palvelu maksaakin 100 euroa, niin Mökin Miina joutuu laittamaan lopun omistaan.
Jos Mökin Miinalla ei ole omaa autoa kuten usein ei ole, hän joutuu tilaamaan Kelan kutsutaksin, josta hän maksaa 50 euroa omavastuuta. Se korotus tehtiin jo viime vuonna. Miettikääpä omasta takaanne, onko Mökin Miinalla varaa laittaa yhteen lääkärikäyntiin 100 euroa kun asuminen, ruoka ja lääkkeetkin on maksettava.
Se mitä sitten tapahtuu on sekin jo suunniteltu valmiiksi. Mökin Miina köijätään kaupunkiin halvalla rakennettuun soluasuntoon ja velvoitetaan myymään mökkinsä, jotta hän voi sen soluasunnon maksaa. Ja jos Miinan varat eivät riitä, niin otetaan lapsilta. Kyllä, tätäkin on suunniteltu jo pitkään. Mihinkä se tyhmä kokoomusta ja keskustaa sekä persuja äänestävä kansa varallisuuttansa tarvitsee, ei mihinkään. Maksakoon itse hoitonsa, vanhempiensa hoidon ja jälkeläistensä koulutuksen. Jos kykenee.
Kirjoitat Mirja erittäin populistisesti ja harhaanjohtavasti palvelusetelin käytöstä ja myöntämisestä. Tarkempaa tietoa löytyy terveysministeriön sivuilta, mutta tässä muutama huomio. Ensinnäkin terveydenhuollon ammattilainen arvioi palvelun tarpeen ja palvelusetelin arvo voi olla joko tulosidonnainen tai kaikille samansuuruinen. Lisäksi kunnat yleensä kilpailuttavat palveluntarjoajat, joten mihin tahansa ei voi mennä palvelua hankkimaan. Lisäksi eri toimenpiteiden maksuille on säädetty eri hinta. Esim. hammashoidossa taksat ovat hyvinkin yksityiskohtaisesti hinnoiteltuja. Lisäksi ohjeissa kirjoitetaan, että palvelusetelin käyttäminen ei saa vaarantaa kenenkään perustoimeentuloa ja ne toimenpiteet, jotka ovat ilmaisia ovat ilmaisia myös palveluseteleitä käyttävälle.
Lisäksi asia kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa on ihan totta jo nykypäivänäkin. Syrjäkylille ei terveydenhoitopalveluja päivittäiseen käyttöön tarjota nykyisinkään, vaan ihmisten on muutettava kuntakeskuksiin, jos ovat niin huonokuntoisia, etteivät kotonaan pärjää. Puoluevalinta ei tätä asiaa ratkaise, näinhän asiat on suunniteltu jo aikaisempien hallitusten toimesta.
Ei ne varmaan estä, mutta tekee hommasta turkasen kallista. Nykysysteemissähän nämä paljon hoitoa tarvitsevat jäävät “voitolle” terveydenhuoltokuluissa, siis isompi osa heidän kuluistaan menee veronmaksajille kuin mitä oma vero-osuutensa on.
Jatkossa yritys voi tapauskohtaisemmin määrätä hintoja ja tehdä “kannattamattoman” asiakkaan elämästä niin vaikeaa, ettei se tule.
Eli köyhä tapetaan joko tauteihin tai nälkään.
Lakiluonnokseen on kirjattu, että vain perusterveydenhuolto ja osa erityssairaanhoidosta kuuluvat valinnanvapauden piiriin. Tämä tarkoittaa köytännössä “helppoja” tapauksia. Vaativaa ja monipuolista hoitoa ja sosiaalipalvelua tarvitseva asiakas ei voi valita, vaan hän jää automaattisesti julkisen sektorin vastuulle. Tästä olen kirjoittanut, ja kannattaa avata myös jutun linkit http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/02/01/valinnanvapauden-kupla/
Liiketaloudellinen seikka on yrityksen valinta. Tähänkään mennessä yritysten ei ole tarvinnut huolia kaikkia ihmisiä asiakkaikseen. Pois lukien syrjintäkieltoa koskevat pykälät.
“Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
“tai muun henkilöön liittyvän syyn” peruste on hyvin lavea ja jääkin nähtäväksi kuka jaksaa käydä oikeutta terveydenhuollon firmoja vastaan kun häneltä evätään asiakkuus esim. työttömyyden tai muun heikon taloudellisen tilanteen nojalla. Sitä ennen varmasti nähdään paljon porukan pudottamista asiakasrekisteristä kun henkilön aiheuttamat kulut ylittävät tulot.
On myös mahdollista, että yksityinen firma ei suorita esimerkiksi kalliita kirurgisia toimenpiteitä – tai hinnoittelee ne niin kalliiksi, ettei keskiverto kuluttaja voi maksaa kuluja. Vrt. Yhdysvaltojen terveysjärjestelmä, jonka pohjalta tätä SOTE-muutosta ollaan tekemässä.
Mattilan ulostulo tuli EK:n puheenjohtajana. Hän on myös Elisan toimitusjohtaja. Lieneekö toimitusjohtaja Mattila sitten samaa mieltä palkkojen alentamisen suhteen.
Mattila oli EK:n hallituksessa äänestänyt kilpailukykysopimusta vastaan. Nyt tiedämme miksi. Koska hän haluaa, että ei ole ensimmäistäkään työntekijän oikeuksia turvaavaa sopimusta.
EK:n tiedote sanoo; ”Vaalivaliokunta arvioi, että Veli-Matti Mattila on johtaja, jolla on vahva kokemus digitaalisesta ja globaalista toimintaympäristöstä. Hänellä on hyvät edellytykset jatkaa niin EK:n kuin Suomen uudistustyötä”. Uudistustyö on alkanut.