Kukin kykyjensä mukaan

Yksi kunnallisvaaliehdokas sitoutuu siihen, mihin uskoo. Hän uskoo turvapaikanhakijoiden vastustamiseen, sillä saavutuslistansa ensimmäiseksi hän laittaa valituksen laatimisen hallinto-oikeudelle kuntansa päätöksestä ottaa turvapaikanhakijoita. Toinen ehdokas kaipaa Lahtista ja konekivääriä. Hänkin vastustaa maahanmuuttoa. Kolmas haluaa kehittää muslimivapaata kuntaa. Neljäs sanoo edustavansa valkoista, kristillistä heterovähemmistöä.

Jotenkin ehokkaan pitää profiloitua ja erottua muista. Kun ei ole mitään osaamista eikä oikein edes tietoa siitä, mitä kunta tekee tai mitkä ovat valtuuston päätösvallan rajat, niin sitten houkutellaan yhtä tietämättömiä ja samoin ajattelevia. Täydestä menee.

Mutta entäs sitten, kun näitä turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja muslimeiden vastustajia alkaa olla ehdolla pilvin pimein? Miten erottua joukosta? No, pitää tietenkin koventaa retoriikkaa, kuten noista ihan oikeista esimerkeistä käy ilmi. Näissä vaaleissa kaivataan Lahtista ja konekivääriä, seuraavissa ehkä jo hirttoköyttä ja teloituskomppanioita.

Sellaiselle kampanjoinille nimittän alkaa olla jo tilausta. Yhä yleisemmäksi ja kovemmaksi käyvä rasismi kiehtoo yhä suurempaa osaa kansasta. Vihapuheesta on tullut täysin avointa ja sitä pidetään jo ihan normaalina keskusteluna. Helsingin Rautatientorilla on mielenosoituksen varjolla kiihotettu kansanryhmää vastaan yötä päivää jo puolitoista kuukautta. Eilen Oulussa turvapaikanhakijoiden mielenosoitus siirrettiin toiseen paikkaan, jotta rasistinen vastamielenosoitus sai tilaa.

Kun vihapuhe on nyt hyväksyttyä, niin yhä useampi siihen osallistuu. Jotkut oikeasti luulevat, että tappouhkaukset, kunnianloukkaukset ja muu vihapuhe ovat poliittista toimintaa. Erityisen paljon törkyä saavat niskaansa maahanmuuttajatustaiset ehdokkaat, kuten vaikkapa vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed. Hän onkin äärioikeistolaisille ja itsensä isänmaallisiksi mieltäville rasisteille erityisen otollinen kohde, sillä onhan hän myös vasemmistolainen.

Näin tuo Iltalehden uutinen otettiin vastaan Facebookin Rajat kiinni -ryhmässä.

Nämä itse harjoittavat vihapuhetta, yllyttävät siihen toisiaan – ja sitten epäilevät, että koko juttu on valetta. Mitään vihapuhetta ja uhkauksia ei koskaan ole ollut yhtään missään, vaan ehdokas valehtelee.

Tällainen on poliittinen ilmapiiri näiden vaalien alla. Kansa haluaa vihapuhetta ja ehdokkaat täyttävät tilauksen. Kyseessä ovat kunnallisvaalit, joissa valitaan kuntien päättäjät. Kunnissa ei päätetä maahanmuuton linjauksista eikä turvapaikkapolitiikasta. Kunnanvaltuustot päättävät lähinnä kunnan talousarviosta, elinkeinopolitiikasta, kaavoituksesta, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämisestä kunnissa, liikuntapaikoista sekä edunvalvonnasta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestävissä kuntayhtymissä ja tulevaisuudessa maakunnissa.

Mitä osaamista ja ajatuksia näihin asioihin on annettavana sellaisella, joka kaipaa ongelmien ratkaisuksi Lahtista ja konekivääriä?  Millaiset ovat ajatukset vaikkapa varhaiskasvatuksesta sellaisella, joka katsoo suurimmaksi ansiokseen valituksen laatimisen turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta? Miten äänestäjä yleensä tietää tällaisesta ehdokkaasta mitään muuta kuin sen, että hän uhkuu pyhää vihaa kaikkea vähänkään tutusta poikkeavaa kohtaan?

Ei tiedä mitenkään. Tällainen valtuutettu on täysin villi kortti. On hyvin mahdollista, että hänellä ei ole valtuuston päätettäviksi tulevista asioista mitään tietoa eikä pienintäkään halua edes hankkia sitä. On ihan liian vaikeaa perehtyä vaikkapa talousarvion lukuihin, kun mielessä on vain maahanmuuttajien vastustaminen. Niinpä valtuutettu etsii suurennuslasilla jonkin luvun, jonka voisi kuvitella etäisesti liittyvän maahanmuutoon ja nostaa siitä metelin. Jos ei löydä, niin hän istuu tuppisuuna ja yrittää näyttää viisaalta silloin, kun kokousta seuraava toimittaja kuvaa.

Kannattaa kysyä ehdokkalta muustakin kun maahanmuutosta. Sitä saa mitä tilaa.