Kannustinloukku ja työnhaku

Aika usein tulee sellainen tunne, että päättäjämme ja heidän käyttämänsä asiantuntijat ovat eniten pihalla päättämistään asioista. Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi jatkuvasti toistettu sana kannustinloukku. Sillähän tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikeaa tai mahdotonta lisätä tulojaan hankkimalla niitä itse, koska vastaavasti etuudet pienenevät. Pahimmillaan jokainen ansaittu euro alentaa kokonaistuloja tai ainakin aiheuttaa tukien katkeamisen selvitysten vaatimaksi ajaksi.

Nyt maan hallitus päätti mennä sorkkimaan tätä loukkua pienentämällä asumistukea. Asiaa eduskunnassa käsiteltäessä valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoi, että asumistuki kattaa sata prosenttia vuokrasta. Tämä johtaa sekä vuokra- että asumistukimenojen jatkuvaan kasvuun.

Asumistuki kattaa maksimissaan 80 % vuokran hyväksytyistä enimmäismenoista. Mihin tahansa lukaaliin ei tätä maksimitukea saa, vaan tuen määrä on tiukasti normitettu. Normeihin nähden liian kalliissa asunnossa asuva saa suhteessa vähemmän tukea kuin kohtuuhintaisessa asunnossa asuva.

Orpo ei tunne tämän tuloloukun laukeamismekanismia. Sehän toimii niin, että esimerkiksi työmarkkinatukea saava työtön maksaa asumistuen yli menevän osan eli omavastuuosuuden vuokrasta työmarkkinatuella. Koska syödäkin pitää, niin hän joutuu hakemaan toimeentulotukea. Toimeentulotukilain mukaan tulona jätetään ottamatta huomioon enintään 150 euron kuukausiansiot.

Jos työtön onnistuu saamaan pätkätyötä, niin tulot alentavat vastaavasti toimeentulotukea. Toimeentulotukiloukkuun ajatunut ei pysty sieltä nousemaan, kuten tämä Martin-Eric Racinen tapaus osoittaa.

Hallitus päätti kuitenkin tehdä lisää tällaisia tapauksia leikkaamalla asumistukea ja lisää ihmisiä toimeentulotukiloukkuun. Loukku laukeaa yhä useamman työttömän lisäksi myös sitä osaamattomasti näpelöimään menneen hallituksen sormille, kun toimeentulotukimenot kasvavat.

Hallituksen tempoilevasta työllisyyspolitiikasta kerroin viimeksi torstaina. Ei tämä vielä mitään, sillä paljon pahempaa on tulossa sitten, kun työllisyysasiat siirretään maakuntien hoidettavaksi. Kukaan ei vielä tiedä miten se tehdään, mutta valmistelevat virkamiehet piirtelevät jo prosessikaavioita. Tämän kuvan julkaisi ihmetellen Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi:

En viitsi edes yrittää selvittää missä kohtaa tuolla se työtön seikkailee kopiteltavana. Sen verran tuosta näkee, että parhaiten eli käytännössä ilman työllisyyspalvelujakin työllistyvällä on valinnanvapaus, ja hänen avukseen tulevat ilomielin yksityiset työnvälitysfirmat tarjoamalla valtion kustantamia palveluja. Tämä on täsmälleen sitä samaa kuin soten valinnanvapaus, eli alan yksityiset toimijat keräävät helpoimmat ja vähiten palveluja tarvitsevat asiakkaat.

Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen laati hallituksen vapaasti käytettäväksi paljon selkeämmän prosessikaavion:

Päättäjämme saattavat tuntea kokonaisuuden, mutta eivät sen yksityiskohtia ja käytäntöjä. Näin kävi asumistuen alentamisen kohdalla. Tulevien työllisyyspalvelujen kohdalla he ovat jo valmiiksi eksymässä yksityiskohtien viidakkoon tuntematta kokonaisuutta.