Työtön töissä
Vantaan kaupungin entinen työpajaohjaaja tuomittiin oikeudessa maksamaan 25 päiväsakkoa eli hänen tuloillaan 725 euroa luottamusaseman väärinkäytöstä. Hän oli teettänyt kuntouttavassa työtoiminnassa olevilla pajalaisilla remonttitöitä itselleen ja vanhemmilleen maksamatta työntekijöille korvausta. Hän sai remontit teetettyä todella halvalla, eikä häntä edes jälkikäteen velvoitettu maksamaan työntekijöille palkkaa.
Rikosnimike ei ollut kiskonnatapainen työsyrjintä, kuten olisin toivonut olevan. Siihenhän syyllistyy rikoslain 47 luvun 3a §:n mukaan se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä.
Tätä lainkohtaa ei käytetä siksi, että kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeilussa olevat eivät ole työsuhteessa, vaan he ovat työvoimapoliiittisessa toimenpiteessä. Rikosilmoitusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä ei kannata tehdä, sillä näistä toimenpiteistä on säädetty laissa. Vai kannattaisiko sittenkin?
Ilokseni törmäsin eilen sosiaalisessa mediassa linkkiin, joka vei Minna Närhen Lapin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle jättämään pro gradu -tutkielmaan Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema. Viimeinkin maahan on saatu juristi, joka on paneutunut palkattoman työn ongelmaan juuri kuntouttavan työtoiminnan valossa.
Palkatonta työtä teetetään tässä maassa valtavasti.
Työvoimapoliittisiin aktivointitoimiin osallistuneet työttömät tekivät vuonna 2015 yhteensä 366 492 palkatonta työkuukautta. Lisäksi työ- ja koulutuskokeiluissa oli joka kuukausi keskimäärin 11 892 ihmistä ja kuntouttavassa työtoiminnassa joka kuukausi keskimäärin 18 649 ihmistä. Näin suurta määrää ”ilmaista työtä” ei voi tehdä ilman vaikutuksia yhteiskuntaan. Ilmaistyön määrä on siis todella merkittävä, eikä missään tapauksessa voida puhua enää vain marginaalisesta asiasta. Nykyajan Suomessa velvoitetyön määrä alkaa jo lähestyä palveluspakon aikaisia määriä. (Närhi s. 21)
Jos historiallinen termi palveluspakko kuulostaa oudolta, niin siitä voi lukea vaikka täältä.
Mennään nyt kuitenkin peruskysymykseen eli siihen, voidaanko kuntouttavassa työtoiminnassa tehty työ katsoa työsuhteessa tehdyksi. Äkkiä katsoen näyttää siltä, että ei voida. Työtoiminnasta on säädetty ihan oma lakinsa, jossa nimenomaan todetaan, että työsuhdetta ei synny. Ei se kuitenkaan ihan niin yksiselitteistä ole. Työsuhde voi syntyä varsinkin silloin, kun palkattomalla työllä korvataan palkkatyönä tehtävää työtä. Lain mukaan palkkatyötä ei kuntouttavalla työtoiminnalla saa korvata, mutta niin kuitenkin tehdään yleisesti. Silloin pitää tutkia, onko oikeasti kyse työsuhteesta.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaan työsuhteen perustunnusmerkkejä ovat sopimus, ansiotyön tekeminen työnantajan lukuun, vastikkeellisuus sekä johdon ja valvonnan alaisuus.
Erityisesti tilanteiden, missä kuntouttavan työtoiminnan osallistujan voidaan olettaa korvaavan työsuhteisen työntekijän työtä tai työtehtävät eivät sisällä minkäänlaisia ”kuntouttavia” elementtejä, voidaan epäillä olevan todellisuudessa työsuhteita, joihin täytyisi kuntouttavan työtoiminnan lain sijasta soveltaa normaaleja työlakeja. Täten olisi helppoa nähdä näiden lain hengen vastaisten tilanteiden olevan piilossa olevia työsuhteita työllistämistä edistävän palvelun sijaan. (Närhi s. 50)
Suomen tuomioistuimet tuskin katsoisivat kuntouttavaa työtoimintaa työsuhteeksi, mutta EU-tuomioistin sen saattaisi tehdä. Närhen selostamassa Fenoll-tapauksessa EU-tuomioistuin katsoi toimintakeskuksessa teetetyn palkattoman työn täyttävän työsuhteen tunnusmerkistön.
Moni kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saattaakin olla tietämättään työsuhteessa. Miten sitten saataisiin joku palkatonta työtä teettävä tuomiolle kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä? Sepä ei olekaan ihan helppo tie. Ensin pitäisi vaatia saamatta jäänyttä palkkaa oikeudessa ja todistaa, että kyseessä on tosiasiallisesti työsuhde. Kun kaikki kotimaiset tuomioistuimet olisivat hylänneet vaatimukset, niin asia olisi vietävä EU-tuomioistuimeen. Hyvässä lykyssä jo suomalainen tuomioistuin saattaisi soveltaa Fenoll-tapausta, jolloin asia olisi selvä ja kyseessä olisi työsuhde. Sen jälkeen pitäisi tehdä rikosilmoitus kiskonnatapaisesta työsyrjinnästä.
Ehkä joku joskus jaksaa tähän prosessiin ruveta. Toivoa on, sillä nyt maasta löytyy ainakin yksi juristi, joka osaisi viedä sen läpi. Me muut voimme sillä aika teeskennellä, että tosiasiassa työtä tekevät eivät oikeastaan teekään työtä. Tai tekevät sittenkin, mutta eivät oikeasti. Kunhan nyt edes jämäköityvät.
Kuva: Facebook/Teppo Palmroos
Toivottavasti joku jaksaa alkaa tuon farssin. Farssi siksi että olen aivan varma että suomalaiset tuomioistuimet tekevät siitä sellaisen. Täällä on tapana mennä yli siitä missä aita on matalin, ja helpointa on tuomita työnantajan/kuntouttajan tai mikä vittu lieneekään, eduksi.
Sitten on se EU-tuomioistuin. Siellä voi tosiaan saada oikeutta. Toivotaan että joku jaksaa, vaikka vittuillessaan ja ajankuluksi, aloittaa prosessin.
Eli voisi jopa ajatella, että syystäkin uutta työelämäkokeilua ajetaan nyt äkkiä korvaamaan kuntouttavatyö. Jolloin voidaan muutella hieman lakipykäliä sieltä ja täältä. Ja laajentaa jopa orjatyön kuvaa firmoihin asti jne.
Ja kas orjatyötä ei enää suomessa ole olemassa kuntouttavana työnä. Jos joku päivä joku päättää ottaa härkää sarvista ja katsoa miten käy. Kun kaikki oikeusasteet käydään läpi. Ja jos voitto tulee ei sillä ole enää väliä, koska virallisesti kuntouttavaa työtähän ei enää ole olemassa.
Tilalla on uusi ja paremmin orjia hyväksikäyttäviä suojaava laki. Ja orjatyö nimeltä työelämäkokeilun käyttäminen orjien välitykseen on entistä kätevämpää hyväksikäyttäjille. Ja tämän uuden orjatyön vieminen läpi kaikista oikeusasteista tulee olemaan vuosikausien jos ei kymmenien työ, jotta se osoitetaan orjatyöksi. Mutta siihen mennessä onkin jo nimi vaihdettu ja pykäliä viilailtu jälleen kerran. Ja orjatyö versio nro. 3 on tuotannossa. Ja takoo hyvin rahaa orjatyötoimintaa pyörittäville.
No tämä olikin vaan minun ajatus, mutta tiedä siitä vaikka samat ajatukset on päättäjillä. Kaikilla kusetuksilla, kun on lopulta viimeinen käyttöpäivämäärä. Ennen kuin se alkaa haista niin pahalle kaikkien nenään ei pelkästään orjien. Ettei sitä voi enää käyttää ja pitää keksiä jotain uutta. Näin on ollut maailmansivu jos toinenkin.