Kotomaan koko kuva

Ei, en minä sellaista pysty kirjoittamaan, mutta pystyn kirjoittamaan eilisiä mietteitäni. Presidentti Mauno Koiviston mukana haudattiin symbolisesti koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka on ollut henkitoreissaan jo kauan. Yhtenäisen kansan sijaan meillä on pieni joukko itselleen etuja kahmivia rikkaita ja suuri joukko keskenään tappelevia köyhiä. Maan hallitus leikkaa köyhiltä ja antaa rikkaille, ja köyhät tappelevat yli jääneistä muruista. Tästä klikkejä kalasteleva media saa hyviä otsikoita, varsinkin kun se samalla pikkuisen yllyttää jo valmiiksi tappelevia.

Hallitus puhdistaa työttömyystilastoja ja valehtelee työllisyyden kasvavan kohisten. Tosiasiassa näennäisen kasvun takana on nuorten naisten lisääntynyt osa-aikatyö, jolla ei tule edes toimeen. Palkan lisäksi on hatteva sosiaalietuuksia, eli käytännössä yhteiskunta maksaa verovaroista puuttumaan jäävän palkanosan.

Samaan aikaan hallitus aikoo myydä  lisää osuuksia energiayhtiö Nesteestä ja turveyhtiö Vaposta. Myös muiden valtionyhtiöiden myynnistä on ollut puhetta. Näin toteutetaan pääministeri Juha Sipilän lupausta panna “taseet töihin”.  Saatuja rahoja ei tulouteta valtion budjettiin eduskunnan päätettäväksi, vaan pääministeri ja omistajaohjausministeri hallinnoivat rahoilla ikiomaa miljardibudjettiaan. Olen kirjoittanut asiasta tammikuussa ja uudelleen kaksi viikkoa sitten. Rahat ja valta keskittyvät hallitukselle.

Työttömille hallitus tarjoaa keppiä ja kyykytystä. Koko ajan lanseerataan uusia nimikkeitä palkattomalla työlle, kuten olen monesti kertonut. Palkkatyöstä tai edes palkkatuetusta työstä ei kukaan ole enää pitkiin aikoihin puhunut, vaan aina puhutaan työllistämisestä. Moni asiaa tuntematon luulee kyseessä olevan oikea palkkatyö ja haukkuu orjatyöstä kieltäytyviä laiskoiksi. Näin vastakkainasettelu lisääntyy.

Lisää vastakkainasettelua tarjoaa verovaroin kustannettu Yle. Viime keskiviikkona A-sudio tarjosi tunnin perussuomalaisten propagandaa puolueen tulevan puheenjohtajavalinnan varjolla. Asiaa pohjustetiin laajalla kannattajien haastattelulla, joka tarjoaa ahdistavan ja hyytävän kuvan pelon ja vihan täyttämään sielunmaisemaan. Kesäkuussa myös vihreät valitsevat uuden puheenjohtajan, joten odotan Yleltä samanlaista panostusta vihreiden ehdokkaisiin. Toivottavasti siitä tulee hiukan tasapuolisempi ja mukaan pääsevät kaikki ehdokkaat. Perussuomalaista annettiin sellainen kuva, että ehdokkaita on vain kaksi.

Näistä kahdesta voi muuten ihan hyvin valita kumman tahansa, ei heissä mitään eroa ole. A-studion haastattelussa tuli selväksi, että puolue ei ole köyhien asialla. Sampo Terho ei sanonut sitä suoraan, mutta Jussi Halla-aho sanoi. Hänen mukaansa puolueen kannattajat ovat omillaan toimeentulevia, jotka ovat huolissaan omien verovarojensa käytöstä toisarvoisiin asioihin. Aiemmin Halla-aho on pitänyt sosiaaliturvaakin luksuksena.

Turvapaikka-asioissa molemmat haluavat Unkarin mallin mukaisesti sulkea kaikki turvapaikanhakijat lukkojen taakse odottelemaan hakemuksen käsittelyä. Kumpikaan ei arvioinut tästä aiheutuvia kustannuksia, mutta ei säilöönottotilojen rakentaminen ihan halpaa ole. Ja kun ne kerran on rakennettu, niin niitä pitää käyttää senkin jälkeen, kun turvapaikanhakijoita ei enää ole ja Suomi on joutunut hylkiövaltioksi kansainvälisten sopimusten rikkomisen takia.

Ehkä sen jälkeen tulee mieleen ruveta kannattamaan Valko-Venäjän mallia, jonka mukaan työttömyys on rikos. Se sopisi hyvin nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikkaan, joten hallituskumppaneiden kanssa ei varmaankaan tulisi ongelmia.

Mauno Koivistoon vielä palatakseni totean, että semmoisia miehiä ei enää ole eikä heitä osata tehdä. Kun ei ole yhtenäistä kansaa, niin ei ole käyttöä myöskään koko kansan presidentille tai yhteistä etua ajavalle pääministerille. Muista pikkupoliitikoista puhumattakaan.

Kaikesta huolimata nyt on kesä, ja sen kunniaksi laitan tunnelmaan sopivaa musiikkia.