Hyväksikäytön oppikirjasta
– Tässä voisi olla kyseessä kiskonnantapainen työsyrjintä tai työsyrjintä, mutta ne edellyttävät työsopimusta. Vastaavia tapauksia ei oikein ole aiemmin tullut vastaan.
Tämä valvontaviranomaisen epätietoisuus kiinnitti huomiotani eilisessä turvapaikanhakijoiden hyväksikäyttöä koskevassa uutisessa. Lahtelainen ravintola oli pyörinyt kuukausikaupalla pelkällä palkattomalla työvoimalla, mutta aluehallintoviraston työsuojelutarkastaja ei ole varma pitäisikö epäillä rikosta. Vastaanottokeskuksen mukaan työkokeilun tarkoitus oli kestää vain kolme viikkoa, mutta silti se sai kestää kuukausia kenenkään puuttumatta asiaan. Palkatonta työtä tekeville turvapaikanhakijoille lupailtiin katteettomasti kokeilun muuttuvan palkkatyöksi.
Juuri näin tämä hyväksikäyttö aina menee. Kaikki näkevät, että jotain on pahasti pielessä, mutta kukaan ei osaa sanoa mitä. Ihan sama onko kyse kuntouttavasta työtoiminnasta, työkokeilusta, työelämävalmennuksesta tai kotouttamiseen liittyvästä lyhytaikaisesta työkokeilusta. Työtä tehdään, mutta palkkaa ei makseta.
Palkaton työ on jo maan tapa, mutta yleensä siitä on säädetty lailla. Tässä tapauksessa laki ei sano asiaan mitään. Jos kyseessä olisi kuntouttava työtoiminta tai Te-toimiston kautta järjestetty työkokeilu, niin palkaton työ olisi ihan laillista. Nyt viranomaiset ihmettelevät uutta tilannetta sormi suussa.
Ei tässä ole mitään ihmettelemistä. Koska palkatonta työtä ei ole järjestetty minkään erityislain mukaisella tavalla, niin silloin sovelletaan työsopimuslakia. Sen 1 § 1 momentin mukaan kyse on työsopimuksesta silloin, kun tehdään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Tässä tapauksessa palkkaa tai muuta vastiketta ei ole, mutta se ei haittaa. 1 § 2 momentin mukaan lakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Sopimus voi olla kirjallisen lisäksi myös suullinen, ja oikeuskäytännössä sopimuksen on katsottu syntyneen myös pelkästään työtä tekemällä.
Aluehallintoviraston on tehtävä asiasta tutkintapyyntö. Ymmärrän kyllä nihkeyden, sillä liemessä ovat työnantajien lisäksi myös vastaaonottokeskus ja SPR. Minun on vaikea uskoa, että vastaaonottokeskuksessa kukaan ei tiennyt minne ja mitä tekemään asukkaat lähtivät päivittäin.
Mitäpä tulee tapahtumaan? Näistä paljastuneista tapauksista en osaa sanoa, mutta sama uutinen kertoo mitä on tulossa:
Yksi keino olisi vakiinnuttaa turvapaikanhakijoiden työkokeilutoiminta lailla.
Juuri näin tulee tapahtumaan. Ongelma ei koskaan ole palkattoman työn teettäminen, vaan sen teettäminen ilman lain antamaa oikeutta. Tämä asia tullaan varmasti korjaamaan pikavauhtia, ja turvapaikanhakijoille tullaan myöntämään “oikeus” työskennellä ilman palkkaa. Säädetään vaikkapa niin, että palkatonta työtä saa teettää 3-24 kuukautta putkeen, jonka jälkeen aloitetaan uusi 3-24 kuukauden kierros. Näinhän laki sanoo kuntouttavan työtoiminnan kestosta.
Tällä kertaa palkatonta työtä teettivät maahanmuuttajat. Entä sitten? Ei ole mitään merkitystä sillä, kuka palkatonta työtä teettää. Väärin on väärin. Nyt vain kävi niin, että nämä yrittäjät olivat nopeampia kuin maan hallitus. He ennättivät teettämään palkatonta työtä ennen kuin hallitus ehti tehdä siitä laillista.
Ei kannata katsoa kuka palkatonta työtä teettää tai tekee. Kyllä sitä riittää kaikille tasapuolisesti, kun nyt paljastunut aukko laissa päästään tukkimaan.
Kuva: Facebook/Teppo Palmroos
Oireellista on, kun palkattoman työn teettäminen osui turvapaikanhakijoihin niin siitä saadaan suhteellisen iso juttu aikaiseksi. Eihän toki turvapaikanhakijoita moiseen saa laittaa.
Vastaavasti kantasuomalaiset ovat joutuneet samaan jo vuosia niin se ei ole kiinnostanut oikeastaan ketään.
Lehdistön vinoutunut uutisointi jatkuu ja jatkuu…
Juttu saatiin aikaan siksi, että toiminnasta ei tässä tapauksessa ole säädetty lailla. Siksi yritän laajentaa ihmisten ymmärrystä näkemään, että samaa tapahtuu koko ajan ihan lailla säädetysti. Ihan hyvä, että asia tuli nyt ihmisten tietoonturvapaikanhakijoiden kautta. Ehkä joku tajaa, että samaa tapahtuu koko ajan kaikkialla.
Ymmärsin jutusta, että huolena oli nimenomaan se, etteivät he saa edes työttömyyskorvausta “palkakseen”… Se jäi vaivaamaan, että kuka muka oikeasti palkkaisi töihin henkilön, jolla ei ole ilmeisesti edes oleskeluun lupaa – palkanhan pitäisi kaiketi riittää asumiseen ja elämiseen, että työn perusteella voisi tänne jäädä. Käsittääkseni kaikilta jutun orjilta oli jo turvapaikka evätty.
Vokkilaisten suuri työinto ilman palkkaa selittyy toiveajattelulla: että joku vapaaehtoisista saisi palkallisen vakityön. Silloin voisi hakea muutosta oleskelulupaan työpaikan perusteella. Tuokin on tietysti haihattelua, koska ravintolatyöstä ei entiselle ammattikokillekaan makseta tarpeeksi, jotta oleskeluluvan edellytykset täyttyisivät.
Palkattoman työn houkutus on juuri tuossa lottovoittomahdollisuudessa. Jäämällä sohvalle “ei voi voittaa.” Näinhän sitä perustellaan kaikkien palkatonta työkokeilua. Katteettomia lupauksia tietysti, mutta politiikassa pelataan nykyään illuusioilla.
Kyseisessä vokissa turvapaikanhakijat velvoitetaan käymään päivittäin suomenkielen oppitunnilla. Opetusta ei voi väittää päteväksi parhaalla tahdollakaan, mutta opiskelua tärkeämpää vaikuttaakin olevan nimenhuuto. Jos turvapaikanhakija on muutaman kerran poissa, hän saa siitä huomautuksen. Pidemmistä (yli viikon) poissaoloista lähtee vastaanottoraha. Miten siis on mahdollista, että turvapaikanhakijat olisivat asuneet vokissa, mutta olleet päivät vokin tietämättä “jossain”, eivätkä siellä oppitunnilla? En voi uskoa, ettei järjestely ole ollut vokin tiedossa tai jopa sovittu sen kanssa.
Jos Saku sallii, kommentoin tämän kerran nimimerkillä.