Ding ja dong
– Suomessahan ollaan reaalipoliitikkoja, ja jos joku saa tarpeeksi ääniä, niin se saa olla vaikka kaksipäinen pelsepuupi, mutta yhteistyötä tehdään. Jos joku kehtaa kommentoida, sitä syytetään koulukiusaajaksi ja inhottavaksi ihmiseksi, joka ei suvaitse erilaisia mielipiteitä. Kansanmurha on vain mielipide muiden joukossa.
Nämä sosiaalisessa mediassa näkemäni yliopistotutkija Ilona Pajarin sanat saivat miettimän maamme poliittista tilannetta. Meillä on ennestään lestadiolainen pääministeri ja katolinen ulkoministeri, ja nyt he saivat rinnalleen kreationismiin uskovan presidenttiehdokkkaan. Perinteisesti meillä on ihan järkevästi vierastettu uskonnon liiallista sotkemista politiikkaan, koska suomalaisten uskonnollisuus on vähän siinä ja siinä. Sande Parkkonen kertoo blogissaan, että tosiasiassa olemme vain kristinuskolla siveltyjä pakanoita.
En osaa sanoa miten oikeassa Parkkonen on, mutta tällaista tapakristittyä havainnot kutkuttavat kummasti. Kun vähän jokaisella tuntuu muutenkin olevan omanlaisensa käsitys kristinuskosta, niin on viisasta olla tunkematta näitä oppeja käytännön politiikkaan. Jos ja kun joku poliitikko kokee oikeasti toimintansa ohjenuoraksi kristillisen etiikan, niin sen pitäisi näkyä enemmän käytännössä kuin puheissa. Hedelmistään puu tunnetaan, kuten Iso Kirja sanoo.
Toinen asia on avoin rasismi. Valtamedia ja sen mukana omissa arjen kiireissään painiva yleisö ei ole suostunut näkemään selkeästi vuosikausia kasvussa ollutta rasismia. Tuntuu siltä, että ei ole haluttu uskoa jonkun voivan olla rasisti ja saavan ihan vain rasismillaan poliittista kannatusta muilta rasisteilta. Jos ei muuten, niin tuuttaamalla muukalaisvihaa joka paikassa niin kauan, että monet alkavat uskoa rasismissa olevan takana jotain järjellistä.
Media on kuitannut rasismin räväkkyytenä ja kohauttavina ulostuloina. Kohauttajaa haastatellaan lämminhenkisessä, kotiympäristössä tehdyssä jutussa ja kerrotaan hänen oikesti olevan miellyttävä ihminen, jota on ymmärretty väärin. Rasismista on tehty viihdettä, kohauttaminen on mediaseksikästä, räväkkyys myy.
Tämä seurauksena rasismi on normalisoitunut niin paljon, että eilen Tukholmassa äärioikeisto sai hyökätä pride-kulkueen kimppuun ilman että sitä meillä juuri noteerattiin. Sen seurauksena mustikoita keräävistä ja myyvistä turvapaikanhakijoista kertova positiivinen uutinen saa kommenttiosioonsa ryöpyn kateutta, katkeruutta, ahneutta ja ilkeyttä tihkuvia vuodatuksia: Haittamaahanmuuttajat vievät lastemme mustikat!
Yhteistyötä tehdään, tasapaino pitää olla.
***
Jos kommenttinne ei ilmesty näkyviin, niin se ei ilmesty näkyviin. Täällä moderoidaan.
Niin kauan kun kirkkolaki on voimassa, kirkko ja valtio ei ole erotettu toisistaan. Tätä vääryyttä ei ole Suomessa korjattu, vaikka muualla Euroopassa kirkot ovat jo vuosia sitten erotettu. Luterilainen kirkko perustettiin, jotta hallitisjat saisivat enemmän valtaa (totalitarismia) kuin mitä katolinen kirkko tarjosi ja se näkyy myös nykypäivinä..
Mustikat voisi jokaisen jättää metsään. Nykyään löytyy sentään pensanmustikoita.
Ja sitten on vielä se virtahepo olohuoneessa, eli suhteellisen liberaalin luterilaisen kansankirkkomme kanssa valtion kannalta samanarvoinen mutta hyvin konservatiivinen ortodoksinen kirkko.
Kiitos UUNINPANKKO POIKA!Tuli mieleen tuosta blogistasi pieni muisto siirtolaisten tullessa Lahteen-Osuuskaupan maitojonossa ei muusta vaahdottukaan kuin siitä,”kuinka nuo ryssät riipivät,eivät edes nouki kaikki mustikat metsästä.Ihan kauheaa!Ja niiden lehmät saa tallata hallainmetsikönkin!Kuka sinne enää edes uskaltaa mennä.Jaa a on sitä aikoihin eletty”Näin silloin ja kuitenkin he jotka tulivat olivat juuri samoja suomalaisia kuin he jotka nyt motkottivat maitojonossa.Että ei tuo rasismi ole uusi asia,meissä se kytee ja on kytenyt kauan.Olemme kaunainen kansa!Jonka uskonnollisuus on tosiaan vain pintasilausta.ajatusmaailmaamme se ei ole hetkauttanut,ymmärtäväisyys,ihmisen kunnioittaminen,saati että rakastaisimme lähimmäisiämme kuin itseämme–KAUKANA MEISTÄ!Kiitos!
Kiitos kommentistasi Aune Lind, niin monet ovat jo unohtaneet,
minkälaista oli karjalaisten elämä tällä puolella rajaa!
Kiitos nyt vasta uskalletaan puhua niistä tunteista, joita evakot kohtasivat täällä kantasuomalaisten keskuudessa ja ne puhujat ovat niitä, jotka tullessaan olivat lapsia. Eikös se joku sanonta ole,että pienillä padoilla on korvat…? Yhdessä ryhmässä pahoiteltiiin kovasti viime syksynä, kun ei paikalliset voineet mennä marjametsään. No miksi? Kun maahanmuuttajat poikkesivat kauppamatkallaan metsän puolella kakalla, vastasi joku kantasuomalainen.