Pelko ja viha
Seurasin eilen useamman tunnin ajan Ylen ajankohtaistoimituksen erikoislähetystä ja mietin, että kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi terrorismin saapuminen Suomeen. Sana terrorismi näytti maistuvan toimittajien suussa niin hyvälle, että sitä toistettiin jatkuvasti. Luultavasti kaikki terrorismista jotain tietävät asiantuntijat haastateltiin, välillä puhuivat poliitikot ja välillä kyseltiin kansalaisilta, että pelottaako nyt varmasti. Ilmeisesti ei pelottanut, joten terrorismin hokemista jatkettiin.
Harvoin annan poliitikoille kiitosta, mutta nyt he ovat sen ansainneet. Sauli Niinistö, Juha Sipilä ja Paula Risikko korostivat, että pelolle ei pidä antaa valtaa eikä mitään vastakkainasettelua pidä lietsoa. Olen samaa mieltä. Emme todellakaan tarvitse mitään kristalliyön kaltaista hyökkäystä maahanmuuttajataustaisten, täysin viattomien kimppuun.
Turun puukottajan teko oli poikkeuksellisen halpamainen ja vastenmielinen, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Poliisi tutkii sitä terrorismirikoksena, joista säädetään rikoslain 34a luvussa. Joka tekee rikoksen terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, syyllistyy terrorismirikokseen. Terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta tuomitaan aina elinkautiseen.
Tämän lain mukaan siis edetään. Mutta onko sitten oikeasti syytä pelkoon? Pelkääminen tässä tilanteessa on normaalia, mutta pelko on kuitenkin jokaisen oman pään sisällä. Meillä on säikähdetty kouluampumisia, kauppakeskuksessa itsenä räjäyttänyttä ja autolla väkijoukkoon ajanutta. Muutama vuosi sitten Turussa nuori mies puukotti ohikulkijoita ja viime talvena Imatralla ammuttiin kolme naista yleisellä paikalla. Kun tekijäksi aina selvisi kantasuomalainen mies, niin huokaistiin helpotuksesta: Onneksi ei ollut terrorismia, vaan ihan tavallinen sekopää.
Mikä sitten tekee terrorismirikoksesta tavallisuudesta poikkeavan? No se, että se oikeasti on sokeaan ideologiaan perustuva rikos, jonka tarkoitus on herättää pelkoa. Yleisen turvallisuuden kannalta eroa ei juuri ole, sillä aivopesty fanaatikko ja murhanhimoinen hullu ovat ihan yhtä vaarallisia. Heitä on yhtä vaikea estää, sillä he eivät välttämättä erotu millään tavalla muista ennen tekoaan.
Viranomaiset valvovat terrorismikytköksistä epäiltyjä tavalla, jota minä en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää. Yhteiskuntarauhan kannalta vaarallisia ja toivottavasti valvonnassa olevia ovat myös ne, jotka ovat odottaneet kieli pitkällä tätä terrori-iskua. Näitä ovat tietenkin rasistit, natsit ja muut ns. maahanmuuttokriittiset. Tämä on heille kuin kauan odotettu kevät, sillä nyt viimeinkin he pääsevät sanomaan, että mitäs minä sanoin. He ovat kuin kelvottomia ennustajia, jotka ennustavat jatkuvasti yhtä ja samaa. Kun ennustus lopulta toteutuu kerran, niin he julistautuvat erehtymättömiksi ennustajiksi.
Nyt he käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja lietsovat pelkoa ja vihaa. Propaganda uppoaa jo valmiiksi heikkopäisiin, mutta yhä enemmän myös tavallisiin pelkääjiin. Poliitikot käyttävät tilannetta häikäilemättä hyväkseen. Laura Huhtasaari on jo ehtinyt vaatia rajatarkastusten käyttöönottoa länsirajalla, perussuomalaiset nuoret vaativat suojeluskuntien perustamista.
Äärikansallismieliset rasistit ovat pillastuneet täyteen laukkaan. Heille ei riitä maahamuuttajien kimppuun hyökkääminen, vaan tietenkin he haluavat tappaa kaikki suvakit. Sitähän he ovat halunneet koko ajan, kuten tässä Imatran tapauksessa kävi ilmi, mutta nyt he kokevat sen jotenkin enemmän oikeutetuksi.
Jos tässä nyt pelkäämään pitäisi ruveta, niin kyllä minä pelkäisin enemmän näitä kotoperäisiä, järjestäytyneitä raivopäitä kuin yksittäisiä terroristeja. Tapani mukaan valitsen olla pelkäämättä kumpiakaan. Tehkää te oma valintanne.
***
Eilen kävi Facebookin kaveripiirissä melkoinen tuuletus, sillä poistin armotta kavereista kaikki rasistista materiaalia jakaneet. Blogin Fb-sivulla bannasin kaikki ne, jotka juttuani lukematta kiljuivat vihaa ja uhkauksia. Blogin kommentoinnin suljin kyllästyttyäni lapiomaan paskaa. Jos sitä tavaraa rupeaa tulemaan tähän juttuun, niin teen saman tempun. Painakaa nyt mieleenne, että tämä ei ole mikään moderoimaton kommenttipalsta eikä yleinen huutamispaikka.
Itseäni viihdyttää aina kuitenkin kaikkein eniten isäM_maallisten kyvyttömyys kirjoittaa äidinkieltään oikein.
Niki, mutta jos he voivat muutenkin jo huonosti, tarvitseeko meidän heitä enää lyödä?
Voisimmeko ehkä omalta osaltamme pidättäytyä naljailemasta ja siten heittämästä löylyä kylmällekään kiukaalle? Saati kuumalle. (se kuuluisa sanonta ‘lyö lyötyä jos haluat tulla lyödyksi’…).
Miltä minusta tuntuisi, jos itse en olisi oppinut kirjoittamaan, ja joku jatkuvasti naljailisi siitä.. sitä tässä mietin, että ei se ainakaan minun oloani paremmaksi tekisi.
Jos haluaa edesauttaa yhteiskuntarauhaa, yksi mahdollisuus siihen olisi jos pidättyisi sellaisista teoista, joista koituu pientäkin harmia. Sillä voi loppupeleissä olla iso merkitys!
“Jos haluaa edesauttaa yhteiskuntarauhaa, yksi mahdollisuus siihen olisi jos pidättyisi sellaisista teoista, joista koituu pientäkin harmia.”
Ei.
Jos haluaa yhteskuntarauhaa, täytyy uskaltaa tarvittaessa vetää rajaa. Rajaa väkivaltaisille ja sillä uhkaileville miehille. Ja ne osaavat nostaa äläkän siitä, että heille koituu siitä harmia, että ei saa vahingoittaa muita. Joten täytyy osata erottaa milloin huuto ja valitus tulee siitä, että ei saa sortaa muita ja milloin siitä, että itseen oikeasti sattuu.
Naistenkin pitää nyt skarpata nousevan miesväkivallan edessä.
Kilttinä tyttönä elämisen aika on ohi. On aika ryhtyä oman taloutensa emänniksi ja laittaa miehille rajat.
Armo olen täysin samaa mieltä kanssasi, että ilman muuta pitää vetää rajaa (ja rajoja) ja lakata hyväksymästä minkäänlaista ihmisyyteen kohdistuvaa rikkomusta. Rasismista on tehty salonkikelpoista yhden tietyn puolueen kyseenalaisesta ansioista ja nyt olisi aika lopettaa se täysin. Nollatoleranssi, ehdottomasti. Ja skarpata täytyy, jokaisen joka vaan pystyy.
Mutta mielestäni rimanalitukset ovat myöskin tarpeettomia (ja kielioppi- tai kirjoitusvirheille naljailu ovat omasta mielestäni tarpeettomia eivätkä aiheuta mitään etenemistä asioissa). Vahingonilo on minusta kuvottavaa myös. Mitä tyydytystä tuo nauraa jollekin, joka ei osaa kirjoittaa? Eikö se ole lähinnä surullista.
Mutta ilman muuta rajoja ja skarppausta peliin, eikä enää mitään sormien läpi katsomista. Siitä olen samaa mieltä.
Suvaitsemattomuuden suvaitseminen ei poista sitä. Vaikka uskon, että vihaa vastaan voi taistella vain rakkaudella, niin hiljaisuus rasismin edessä on sen hyväksymistä osaksi yhteiskuntaa. Varmasti osalla näistä vihaisista ihmisistä on syynsä käytökseensä, mutta “mukavan” kurjuutensa poistamiseksi työskentelemisen sijaan on helpompi syyttää muita.
Ei lyödä lyötyä mutta muistutetaan että lyövä käsi onkin ehkä se oma, eikä kuvitteellisen vihollisen.
Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita, olen samaa mieltä sinunkin kanssasi. Mutta kielioppivirheille tai kirjoitusvirheille nauraminen on tarpeetonta. Se ei edistä solidaarisuutta. Oletko samaa mieltä siitä?
Ei minkäänlaista hyväksymistä rasismille eikä muukalaisvihalle. Eikä pilkalle luki- tai kirjoitushäiriöisiä kohtaan.
Mikä siinä naurattaa, jos jonkun kirjoitustaito on heikko? Minusta vahingonilo tuollaisessa tapauksessa on kammottavaa. Nauraa sille, että ihmisellä on puutteita kirjoitustaidossa.
Älkäämme vajotko niin alas, että pilkkaamme tai nauramme aiheetta.
Kertoo selkeästi heidän sivistystasostaan alhaisen älykkyysosamäärän lisäksi!
Ihan samaa olen kummastellut. Eivät kunnioita maatamne sen vertaa, että olisivat viitsineet opetella kirjoittamaan rakasta äidinkieltämme, kulttuurimme kivijalkaa, kommunikaatiomme perustaa, minun työvälinettäni. Todella erikoista ja ristiriitaista.
Sanoo Ani, jonka kännykkä näemmä halusi ironisesti tuonne tehdä kirjoitusvirheitä…:)
Älä viitsi kännykkää syyttää omista kirjoitusvirheistäsi. Mikään auto correction ei korjaa sanaa maatamme -> maatamne. Itse virheen teit, ja kun syytit toisia kirjoitusvirheestä, voisit katsoa peiliin ja tunnustaa virheesi ja nolon ilkkumisesi.
Itse tein virheen, jonka oletin autocorrectin korjanneen. Niin ei tehnytkään. Happy?
Kirjoitusvirheistä keskustelu saa nyt loppua.
Jos et olisi kertonut virheen olleen kirjoituksessa, olisin kuvitellut sen olevan sarkasmia elämämkoululaisia kohtaan. Vakavasti puhuen, mitä yhteiskunnastamme kertoo se, että koululaitoksestamme on mahdollista valmistua osaamatta kirjoittaa omaa äidinkieltään.
Sellaisessa tilanteessa on täysin ymmärrettävää, että kun fiksun oloinen kaveri osoittaa maahanmuuttajia maan suurimmaksi ongelmaksi, kuvitellaan tämän olevan totta.
“Vakavasti puhuen, mitä yhteiskunnastamme kertoo se, että koululaitoksestamme on mahdollista valmistua osaamatta kirjoittaa omaa äidinkieltään.”
Ja vielä vakavammin puhuen, mitä yhteiskunnastamme kertoo se, että koululaitoksestamme on mahdollista valmistua ilman eettisyyden ja moraalin syvää tuntemusta ja käytöstapoja? Tai edes omien tunteiden havainnoinnin alkeita (eli psykologian perusoppimäärää).
Kumpi veisi kansakuntia parempaan lopputulokseen, käytöstapojen vai matematiikan hallinta? (matematiikkaa toki vähättelemättä).
On käsittämätöntä, että peruskoulustamme valmistuu erilaisuutta halveksuvia nuoria.
Kielioppi on kuin henkilökohtainen hygienia: kummassakaan et huomaa omia puutteitasi. Mutta minkäs teet, kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ottaa.
Tai siis paremminkin niin, että kummastakin voit olla piittaamatta, jos siltä tuntuu, mutta älä sitten ihmettele, jos muut tekevät sinusta johtopäätöksiä sen perusteella.
No, ei tarvitse ihmetellä ettei kommunikaatio pelaa. Kannattaa kiinnittää huomio rivienväleihin, ei tekniseen suoriutumiseen. Tämä porukka on ei sääliäsi kaipaa. Tälle porukalle on yhteiskunta ja pilkun nus… näyttäneet keskisormea niin pitkään, että he alkavat olla jo ylpeitä siitä erottuvat jos ei muuten niin, huonolla äidinkielellä. Huonoa ilmaisua voi aina tehostaa nyrkillä jos tarve vaatii.
En puolustele tätä porukkaa, sen huonoja tapoja ja alhaista kynnystä väkivaltaan. Olen itse kasvanut heidän keskellään, ja voin ihan reilusti sanoa, että osalla heistä on enemmän kerrottavaa elämästä, joskin sen pimeästä puolesta, kuin yhdelläkään meistä keskiluokkaisista pumpuliper… Heitä kuuntelemalla saattaa itsekin saada siemeniä omaan ajatteluun. Väkivalta elää meissä jokaisessa ja onkin vähintään yhtä paljon kiinni sattumasta kuin omasta tahdosta, ettei väkivalta ole löytänyt pysyvää kotia omasta mielestä.
Joten mieti nyt ihmeessä mitä kirjoitat ja anteeksi tuohtumiseni…
Ottamatta sen enempää kantaa näiden surkimusten ajatuksiin, niin en lähtisi kuitenkaan pilkkaamaan oikeinkirjoitustaidotonta, mahdollisesti lukihäiriöistä tai muuten vain koulussa menestymätöntä heidän kielioppivirheistään. Sen enempää kuin pilkkaisin sokeaa tai kuuroakaan. Jotain rajaa, jos saan ehdottaa.
Minulla on lukihäiriöinen poika ja tytär. Kumpikaan heistä ei ole tyhmä, koulupudokas eikä rasisti.
Miten sä kiinnität huomiota rivienväleihin, kun itse riveillä olevasta ei saa minkäänlaista tolkkua. Nyt ihan todella! Jos muoto ei ole kunnossa, ei silloin sisällöllä ole paskankaan merkitystä, kun ei kukaan jaksa edes kahlata sinne asti, että yrittäisi sitä selvittää, sehän nyt on kaiken viestinnän perusasioita.
Eikä tässä nyt olla pilkkaamassa, ihmetellään vain, että miten se niin kummasti korreloi. Kaikki lukihäiriöiset eivät tietenkään ole ‘rajakkeja’ mutta aika kumman moni ‘rajakki’ tuntuu olevan lukihäiriöinen.
Ei ole nämä tyä_miehet ja -naiset tainneet peRus koulussA juuri tunneilla kuunnella, jos nyt ylipäätään ovat siellä edes käyneet.
Turun väkivallan huomaan itsessäni vaikuttaneen kunnioituksen lisääntymiseen. Poliisin ja tavallisten kansalaisten toiminta. Nämä osoittautuivat yhteiskuntamme tukipilareiksi. Natsien aktivoituminen inhimillistä kärsimystä hyväksikäyttäen, on vastenmielistä. Toki en heiltä parempaa odotakaan.