Oikeusvaltion tila
Turun puukotusiskun tekijä taisi murhata kahden ihmisen lisäksi koko oikeusvaltion. On hirveää seurata, kun neljäsosa kansaa kihisee murhanhimoa, puolet kansasta haluaa keskitysleirejä ja suurin osa lopuista nyökyttelee hyväksyvästi. Kukaan ei enää uskalla puolustaa oikeusvaltiota, kaikkein vähiten poliitikot. He pelkäävät suosionsa puolesta ja ovat valmiita kantamaan oikeusvaltion hautaan.
Kaikkein surullisinta on seurata ministereiden ehdotuksia, jotka ovat päivä päivältä yhä tuhoisampia oikeusvaltion kannalta. Kaikkiin esiin tuleviin ongelmiin esitetään ensimmäiseksi laiton ja käytännössä toimimaton ratkaisu. Mennään tunnekuohun vallassa ilmeisenä tarkoituksena näyttää, että nyt on tartuttu tehokkaasti toimeen.
Ensin oikeusministeri Antti Häkkänen sanoi valmistelevansa lakimuutosta, jolla kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija voidaan tuomita kuuden kuukauden vankeuteen, jos hän ei poistu maasta. Kukaan ei ole kertonut miksi joka tapauksessa maasta poistettavaa pitäisi ensin istuttaa vankilassa. Oikeudenkäyntiä ja vankilaan tuomitsemista varten hänet pitää kuitenkin ensin ottaa kiinni, joten samalla vaivalla hänet voidaan palauttaa suoraan.
Tämä ristiriita selvisi eilen, kun sisäministeri Paula Risikko sanoi harkitsevansa paperittomien auttamisen kriminalisointia. Häkkäsen esityksen tarkoitus ei ollutkaan tuomita paperittomia vankilaan, vaan auttajat, kuten eilen kerroin. Eiliseen juttuuni voi vielä lisätä sen tosiasian, että kuuden kuukauden säädetty enimmäisrangaistus tekee kotietsinnästä entistä helpompaa. Mitä vakavammaksi katsottu rikos, niin sitä helpommin saa kotietsintäluvan.
Paula Risikko jatkaa lakiesitysten paahtamista. Nyt hän sanoo harkitsevansa vierastaistelijoiksi lähteneille Suomen kansalaisille porttikieltoa ja kansalaisuuden menettämistä. Risikko ei taaskaan tunne perustuslakia eikä ole muutenkaan miettinyt tällaisen lain problematiikkaa.
Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan. Jos tällainen laki säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä, niin asianomaista on kuultava ennen päätöksen tekemistä. Samassa järjestyksessä olisi säädettävä kansalaisuuden menettämisestä. Risikko ei varmaan ole vielä ennättänyt miettiä keitä kaikkia laki koskisi. Jos laki säädetään miettimättä, niin vaikkapa muukalaislegioonassa ja Israelin tai USA:n armeijassa palvelleet kantasuomalaiset menettäisivät kansalaisuutensa.
Perustuslaki ei näytä enää olevan mikään ongelma kenellekään. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä tiedustelulakien kiireellisestä säätämisestä. Tämä on nykyisen perustuslain aikana ensimmäinen kerta, kun kiireellisyysmenettelyä tullaan käyttämään. Sen jälkeen se onkin helppoa missä tahansa asiassa. Jussi Halla-aho on jo ehdottanut kaikkien turvapaikanhakijoiden eristämistä saarelle, ja muidenkin puolueiden edustajat ovat lämmenneet ajatukselle perustaa pakolaiskeskuksiksi sanottuja leirejä.
Ketään ei häiritse perustuslain 7 §:n 3 momentti, jonka mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.
Tämäkin ongelma voidaan hoitaa julistamalla lakimuutos kiireelliseksi ja säätämällä se perustuslain säätämisjärjestyksessä. Sitten meillä on ihan lailliset keskitysleirit, joihin asukkaat etsitään tehokkailla kotietsinnöillä. Samalla löytyvät tietenkin heitä auttavat kantasuomalaiset, jotka voidaan tuomita vankilaan.
Koettakaapa vähän ajatella tulevaisuutta. Kun nämä lait on säädettu ja muutama muu päälle, niin paperittomat ovat hyvin äkkiä kiinni ja pois maasta. Meille jää huippuunsa viritetty virkakoneisto, jolle voidaan säätää entisen mallin mukaisesti uusia etsittäviä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ei hyviä leirejä kannata tyhjinä pitää.
***
Kaikille niille, jotka haritsevat taas rähinäkommentin kirjoittamista. Oletteko ihan varmoja siitä, että te olette yhteiskunnalle niin hyödyllinen, että ette ole tulevaisuudessa etsittävä ja tuomittava vaikkapa työttömyydestä tai sosiaalituilla elämisestä? Perusoikeuksiin puuttuminen käy yllättävän helposti.
Muukalaislegioonalaiset harvemmin palaavat Suomeen radikalisoituneina joukkomurhaajina, joita pitää varoa julkisilla paikoilla.
Jos kansalaisuuden menettäminen mahdollistetaan, niin lain on oltava kaikille sama.
Kyllä mielestäni kansalaisoikeudet voidaan peruuttaa jos niitä myönnetäänkin. Jos henkilö on teoillaan olevansa piittaamaton Suomen laista ja on tehnyt teon, joka on vaarantanut Suomen kansalaisen tai kansalaisten hengen tai terveyden. Joko harkiten tai törkeällä piittaamattomuudella ollut osallinen tällaiseen. Ei tiettävästi lue Suomen laissa, mutta voisi siihen soveltaa.
Perusoikeuksia voidaan rajoittaa ja rajoitetaankin rikoksentekjöiltä, kuten esim. vangin liikkumisvapautta. Se vaatii aina lain taakseen. Ihmisoikeuksia ei voida rajoittaa.
Oletko niin varma, jospa kyse onkin vain lukumääristä?
Pelkäsin kyllä perussuomalaisten ja sinisten ulostuloja, mutta on jotenkin silti hätkähdyttävää miten nopeasti kokoomus ja keskusta vajosivat tässä asiassa samaan suohon. Antti Rinnekään ei suoraan torjunut palautuskeskuksia vaan piti niitä vaihtoehtona, vaikka ne turvapaikkakriisin olessa pahimmillaan todettiin turhiksi, ja vasemmistoliitto ja vihreät tuntuivat muuttuneen yhdessä yössä paljon myönteisemmiksi tiedustelulakien suhteen.
Olisihan se pitänyt hallituspolitiikasta huomata, mutta yleensä näiden puolueiden tapana on ollut piilottaa nyrkki samettihansikkaan sisälle.
Turvapaikanhakijoiden tukeminen on mielestäni tärkeä kansalaisuusyhteiskunnan muoto ja sen sietäminen (kohtuuden rajoissa, miten sitä nyt on jo hyvin harjoitettu) kuuluu oikeusvaltioon, koska valtio ei voi olla täysin erehtymätön eivätkä lait voi ottaa kaikkea huomioon, ja sen takia yhteiskunnassa pitää olla tietty pieni joustonvara, jonka varassa voidaan toimia. Julkista valtaa käyttävän takaraivossa pitäisi aina olla se pieni muistuttava ääni, että ”entä jos minä olenkin väärässä”, ja voimakastakin kritiikkiä pitää sietää. Kansalaisyhteiskunta on sitten se vakuutus sitä vastaan, että ollaankin oikeasti väärässä.
Siihen olin varautunut, että kaiken maailman törtöt ja öyhöttäjät ottavat tästä tuulta purjeisiin, ja aluksi tuntui siltä että kansakunta olisi kestänyt iskun varsin säntillisesti ja tyylikkäästi, mutta ajan kuluessa näyttää pahasti siltä, että muualla maailmassa opittua ei ole sisäistetty täällä lainkaan. Tauti tuntuu riivaavan jokaista poliitikkoa, jonka eteen keksitään tuoda mikrofoni. Nyt olisi tilausta ja tilaa sille, joka äänekkäästi puhaltaisi pilliin ja toteaisi, että ehkä näitä asioita voisi pohtia asiantuntijoiden kanssa kaikessa rauhassa.