Pikku-uutisia
Tiedän syyllistyväni argumentointivirheeseen nimeltä whataboutismi, mutta teen sen tahallisesti. Joskus se auttaa suhteuttamaan asioita.
Tampereella kerrostaloasunnosta käveli ulos verinen, puukotettu nainen. Poliisi ei avaa tilannetta enempää, vaan tiedottaa sitten joskus, jos jotain tiedotettavaa ilmenee. Luultavasti ei ilmene, sillä tämä on ihan normimenoa. Ei tule someraivoa, poliitikot eivät vaadi tiukempia lakeja väkivallan ehkäisemiseksi, päihde- ja mielenterveyshuollolle ei vaadia lisää resursseja, ei järjestetä mielenosoituksia. Väärä puukottaja, tavallista perhe-elämää.
Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolaa epäillään rikoksesta. Kesällä hän kirjoitti sosiaalisessa mediassa romanikerjäläisten olevan rikollisia ja sanoi rahan antamisen sijaan katsoneensa halveksivasti, sylkäisseensä mielenosoituksellisesti tai muutaman kerran jopa kaivaneensa pankkikortin esiin ja tarjonneensa sitä maksuvälineeksi.
Onnekseen hän on sylkenyt tai omien sanojensa mukaan tehnyt sylkäisemiseleen itseään heikompia päin. Eräissä piireissä sylkäisemisele riittää välittömästi täytäntöönpantavaan kuolemantuomioon, kuten viime syksyltä muistamme.
Mutta eihän siinä enää ole mitään kummallista, että lainsäätäjää epäillään rikoksesta. Ei ainakaan puolueen puheenjohtajan mielestä. Jussi Halla-ahon mukaan ei ole tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin, harjaamisen ajat ovat ohi. Teon vähättelyn lisäksi Halla-aho kritisoi lakia, joka kriminalisoi kansanryhmää vastaan kiihottamisen.
Minusta on kummallista, että lainsäätäjän rikosepäilyyn suhtaudutaan vähätellen. Vielä kummallisempaa on, että itse samasta rikoksesta KKO:ssa tuomittu saa ensimmäisenä puolustaa rikoksesta epäiltyä. Ei talous- tai henkirikoksesta tuomitulta mennä kysymään lausuntoa silloin, kun joku toinen on epäiltynä vastaavasta teosta. Kyseessä on kyllä puolueen puheenjohtaja, mutta silti samasta rikoksesta tuomittu puheenjohtaja. En tiedä joko saman puolueen samasta rikoksesta tuomitulta varapauheenjohtajalta on kysytty mielipidettä, mutta hän varmaan kertoo sen kysymättäkin.
Nyt kun nämä pikku-uutiset on kuitattu, niin voidaankin jatkaa uutisoimista vaikkapa siitä, miten jossain espanjalaisessa pikkukylässä tai vielä kauempana on koettu Turun tapahtumat.
Kuva: Sira Moksi
Noilla on immuniteetti. Hallista käsitellään silkkihansikkain, koska Huhtasaari saisi siitä nostetta. Vain Hillaryn skandaalit kostautuivat, ei Trumpin.
Presidentti Niinistö otti esille katumuksen puutteen. Miten kävi?
Mitenkään väheksymättä Turun puukotuksia, Imatran ampumiset ja Helsingin yliajot unohdettiin muutamassa päivässä niin median kun suuren yleisönkin taholta.
Muistutettakoon vielä että suomessa kuolee vuositasolla keskmäärin 80-100 henkilöä väkivaltaisesti. Eipä niistäkään pahemmin pidetä melua, vaikka aihetta olisi.
Imatran ja Helsingin tapauksiin viitaten päättäjät ovat erittäin hiljaa kun niitä ei nosteta enenpää esille.
Suomen mielenterveyspalvelut on ajettu alas, hunningolle. hoitopaikkoja on ehdottomasti liian vähän. Puhumattakaan hoitohenkilökunnan määrä on hälyttävän alhainen.
Ihmisen jonka olisi päästävä heti hoitoon, joutuu jopa odottamaan kuukausi kaupalla. sitä hoitoon pääsyä.
Näiden midlenterveydestä kärsivien ja heidän omaistensa ääni on niin hentoinen, ettei se yllä päättäjille asti.
Kuinka paljon täytyy ihmisiä kuolla ennenkuin päättäjät heräävät? Nyt tuli neljä uhria ulkopuolisia. Taas itsemurhan tehneitä mielenterveydestä kärsivien joukossa tuo määrä on monikymmenkertainen. Melkein kaikki nämä ovat päättäjien vastuulla koska he eivät anna riittäviä resurssja hoitoihin.
Komppaan edellistä täysin.
Kalliit hoitojaksot on ajettu alas, hoidetaan lääkkeillä jotka auttavat lähinnä akuuttiin vaiheeseen, ei selvitetä juurisyytä, mikä on oikeasti asiakkaan tilan taustalla. Mitä voi odottaa…
Voisi myös leikkiä ajatuksella, kun nykyinen hallitus päättää että mielenterveys’asiakkaillekin’ kuuluu yhtäläinen oikeus siirtyä valinnanvapauden piiriin. Pakkohoitojaksot esim. yksityisissä palautuskeskuksissa, hmm… olisivat oikein lääkärin määräyksiä. Nyt kun ihmisoikeuksia ajetaan kunnolla alas niin miksei näinkin.
#whataboutismi
Oletko varma ettei satu kohdallesi, jos mielipiteet tai jopa ajatukset ovat vääriä. 😉
Paavokin jo aikanaan syytti mediaa mediapelistä, poliittisesti sitoutuneet mediat ovat yhteiskunnan syöpä.
Tällaista ajatuksen juoksua tänään.
Kiitos Saku ajatusten herättämisestä jälleen kerran.
Itseäni taas kiinnostaa Imatran ja Hyvinkään ampumiset ynnä muut sellaiset kovinkin. Mikä meni pieleen ja milloin? He ovat kuitenkin koko elämänsä asuneet täällä ja kulkeneet suht samanlaisia polkuja kuin muut ikäisensä. Mikä saa tappamaan tuntemattomia/sivullisia? Ja miten voisi ehkäistä ettei samanlaista tapahdu. Ainakaan julkisuuteen ei tule kovin kummoisia motiiveja. Sen sijaan “normaalit” puukkohippaset känniporukan kesken ei kiinnosta niinkään. Päihdehoito pakotettuna ei liene kovin aikaansaava vaan jonkinlaista omaa halua raitistumiseen tarvittaisiin jotta hoidosta olisi hyötyä. Siksi noita ei oikein voi ennaltaestää.
Juho Eerola taas osoittaa kirjoituksillaan ja teoillaan vaan omaa maailmankatsomustaan missä on ok sanoa rikollisiksi kaikkia romanikerjäläisten näköisiä vaikka ei ole tietoa heidän tuomioistaan ja vielä sylkeä heidän suuntaansa. Vai onko jossain tilastotietoa romanikerjäläisten määrästä jotka ovat tehneet rikoksia?
“Eerola on vakuuttunut, että lähes kaikki romanikerjäläiset ovat mukana huumerikollisuudessa, ja kerjääminen sekä kielojen ja lehtien myynti on peitetoimintaa. ”Saattaa siellä olla mukana muutama kerjäläinen, jotka eivät ole osa rikollista toimintaa”, Eerola arvioi.”
Niin että mikä meni pieleen?
Taisin muuten edellä jo kirjoituksessani sen mainita, hoitopaikkojen ja amattitaitoisen henkilökunnan puute.
Potilaat laitetaan takaisin kadulle, vaikka kehitystä parempaan ei ole tullut paljoakaan. Taasen hoitoa tarvitseva voi hyvässä lykyssä odottaa hoitopaikkaa puoli vuotta.
Imatran ampuja ei päässyt vanhenpien hartaista pyynnöstä huolimatta hoitoon. Pääsi kylläkin heti, kun oli ensin ampunut kolme täysin sivullista henkilöä.
Helsingin yliajaja taas kotiutettiin hoidosta vaikka oli sekaisin kun seinäkello.
1980 luvulla nämä molemmat henkilöt olisivat olleet jo hyvissä ajoin suljetulla osastolla hoidossa. Surmantyöt olisivat siis jääneet tekemättä näiltä osin. Sekä myöskin usea itsemurha jäänyt toteutumatta.
Nyt vaan pitäisi olla mahdollisuus rankaista näiden aiheuttajaa, päättäjiä. Heistähän se on täysin kiinni saadaanko euroja ja koulutusta riittävästi hoidon saaminen ajan tasalle.
Muutama ministeri ja kansanedustaja istumaan tuomiota osallisuudesta murhaan. Paljonkohan olisi tuomio, kahdeksan vuotta vai enenmän?
Sillä hehän ovat osallisia koska eivät ole laittaneet tiedossa olevia selkeitä puutteita kuntoon.
Tämä on tällaista ajatusleikkiä, kun mikään muu ei näytä tehoavan millään…
Menee kyllä ohi aiheen mutta sanon vielä tämän. Hyvinkään ampuja tuomittiin kyllä ihan linnaan. Imatran ampujan mielentilatutkimuksen tuloksia odotellaan. Kaikki murhaajat eivät ole mielisairaita eikä kaikki mielisairaat murhaajia. Painiottelun häviäminen on tuskin ollut ainoa syy Hyvinkään ampumiseen. Myöskään vanhempien toive hoidosta ei auta jos henkilö ei itse hoitoa halua eikä pakkohoitoon riitä perusteet. Haluaisin tietää taustoja enemmän ja pitemmältä aikaa. Mikä on syrjäyttänyt heidät/saanut aikaan näköalattomuuden. Enkä tiedä olisiko kyseisiä henkilöitä 80-luvullakaan saatu sen kummemmin hoitoon. Toki määrärahoja olisi syytä lisätä.
Ennaltaehkäisy on kaiken perusta.
Vaikutetaan jo lapsiin myönteisesti jotta heistä kasvaa tasapainoisia ja vastuuntuntoisia aikuisia.
Jo sairastuneille pitää löytää asianmukasta hoitoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarjotaan terapiaa. Lopetetaan raskaat, yksilön lamauttavat lääkehoidot. Rahaa menee enemmän, mutta takaan että ihmiset voivat paremmin.
Ja muistutuksena, että se on jokaisen omalla vastuulla pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään.
Älkää luulko, että nyky(inenkään) järjestelmä tässä auttaisi. Olemme jo niin syvällä markkinavetoisessa suossa, että järjestelmä vain rahastaa ihmisten huonovointisuudella. Huonovointisuus on iso bisnes.
Pura Vida!
Luin kerran Lokakuun Liikkeen nettisivulta mielipiteen (jopa varsin arvovaltaisen!), jonka mukaan mielenterveyspalveluja EI OLE tarkoitettu mielenterveyden brakaamisesta kärsiville ihmisille.
Kyseisen mielipiteen mukaan kyseessä olisi järjestelmä, jonka tarkoituksena on tarjota alan huonosta arvostuksesta “nauttivalle” henkilökunnalle (lue: hullujenhuoneen pampuille) urakehitystä, palkkaa ja “pätevöitymis”-mahdollisuuksia ja tätä myöten sitten ympäröivän yhteiskunnan kehuja.
Vilkaiskaapa muuten, tulette yllättymään!
Anna linkki!
Kas tässä:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-ole-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
Kyseinen “taho” on psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman.
Tuo linkki ei valitettavasti toimi, mutta sen verran hyvät naurut tuli, että tässä toimiva versio:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
Yle valaisi eilen ansiokkaasti moraalipaniikki – käsitettä ja sen historiaa mm. UK:n nuorisokähinöitten aikaan.
IS:n verkkojulkaisusta ehdin äsken lukaista jutut ja referaatit Turun tapahtumien jälkimaininkeina mm. Ulla Appelsinin kommentti, Pekka Haaviston kanta hädänalaisten auttamisen rangaistavuuteen ja Juha Sipilän ilmoitusluonteinen toteamus sen vaikutuksista budjettiin.
Vakioveikkauksen tapaan edellä on kolme vaihtoehtoa 1,X,2.
En viivytä oikeaa vaihtoehtoa Veikkauksen tapaan. Aikuisin ja kypsin vaihtoehdoista on X. Sillä ei tosin voita mitään, mutta vaihtoehto hillitsee hieman moraalipaniikkia.