Terveellä järjellä
“Minun Suomeni on avoin ja turvallinen maa, jossa luotetaan oikeusjärjestelmään, hyvinvointivaltioon ja toinen toisiimme. Minun Suomessani ei ole sijaa vihapuheelle tai ihmisarvon polkemiselle. Meidän on tarjottava vaikeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin kestäviä ratkaisuja. Tässäkään vaalissa ehdolla olevien ei pidä puhua ääripäistä. Ihmisarvo ei ole suhteellinen. Sen puolustajat eivät ole ääripää. Ihmisarvo on absoluuttinen
Minä tulen puolustamaan viimeiseen asti demokratiaa ja avointa yhteiskuntaa voimilta, jotka niitä horjuttavat. Haluan tehdä selväksi, että Suomessa ei ole tilaa rasismille. Minä puolustan presidenttinä jokaista ihmistä.”
Nämä SDP:n presidenttiehdokkaakseen valitseman Tuula Haataisen sanat ovat täsmälleen myös minun ajatuksiani. Me emme tarvitse ehdokkaita, jotka koko ajan puhuvat ääripäistä tai ovat sulkemassa rajoja. Me emme tarvitse ehdokkaita, jotka asettavat vastakkain kotimaan köyhät ja turvapaikanhakijat aikomatta auttaa kumpiakaan.
Lukekaa ensin koko puhe täältä, niin jatketaan sitten.
Laitan tähän ihan ulkomuistista eilen ja tänään näkemieni lehtijuttujen antia. Niiden mukaan koko SDP on sekasorron tilassa ja kaikki puukottavat toisiaan selkään. Osa jäsenistöstä on kampeamassa Antti Rinnettä ulos ja osa syrjii tosiaan muuten vain. Haatainen on väärä valinta, koska on liian vanha, liian väritön ja näkymätön, ja häneltä puuttuu räväkkyyttä. Jutut ovat kuin suoraan Puolangan pessimistipäivien Fb-sivulta: Ei tuosta mittään tule, mitä se hyvejää.
Joidenkin poliittisten kommentaattoreiden päätehtävä tuntuu olevan SDP:n tappion, sekasorron ja suoranaisen puoluekartalta katoamisen julistaminen. Rividemarina voin kertoa, että en minä ole mitään sellaista havainnut. Olen kyllä sanonut ihan julkisestikin, että puolueen olisi siirryttävä lankakapuhelimen ja kopiokoneen ajasta nykyaikaan. Jäsenten ikärakenne on mitä on ja sellaisena pysyykin, jos puolue ei näy enemmän sosiaalisessa mediassa. Siitä ei voi syyyttää yksin puoluekoneistoa, vaan vastuu on jokaisella jäsenellä. Sen sijaan en ole huomannut arjessani mitään sekasortoa tai selkään puukottamisia.
Mutta takaisin Haataisen ehdokkuuteen. Sanokaapa minulle mitä vikaa on ehdokkaassa, joka luottaa oikeusvaltioon ja yhteiskuntajärjestelmään, ja joka ei hyväksy vihapuhetta ja ääripääajattelua. Onko nykyihminen niin somen pilaama, että jokaisen ulostulon pitää aina olla räväkkä ja shokeeraava? Mitä vikaa on siinä, että kannattaa yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja demokratiaa? Mitä vikaa on halussa säilyttää hyvinvointiyhteiskunta?
Tämän jutun kirjoitin useammastakin syystä. Tärkein syy on se, että Haataisen sanat vastaavat ajatuksiani. Lisäksi minut haastetaan jatkuvasti kirjoittamaan jokin positiivinen juttu ihan mistä tahansa aiheesta. Nyt se on tehty, joten älkää tulko ihan heti pyytämään lisää. Tosin tästä tuli samalla vaalimainos, mutta saahan sitä omaa ehdokastaan mainostaa.
Positiivista on, että tuli niistä kolmesta kuka tahansa valituksi, niin valinta olisi ollut hyvä!
Järki ei nykyisin myy valitettavasti.Suurikaan tolkun väki ei ilman aktiivisuutta saa ääntään kuuluviin.
Tuossa lauseessa nykymeno tiivistyy. “nykyisin järki ei myy”.
Ei myy järki. Jo pelkkä ajatus kreationisti Huhtasaaresta presidenttiehdokkaana puistattaa. Ja tämä tapahtuu 2017 Suomessa, jossa on peruskoulu ja kirjastolaitos ja yliopistoja ja muita sivistyksen indikaattoreita, joiden kehitys on vaatinut tämän sata vuotta. Ei voi välttyä tunteelta, että on kuin olisi ylitetty katon lape ja lähdetty harjalta alasviistoon.
Niin minuakin. Kammottava ehdokas!
Demokratiaan nyt vain kuuluu se, että ehdolle voi asettua vaikka ehdokas joitain Pirkkoja ja Timoja kammottaisi ja puistattaisikin.
Aivan. En oikeastaan Huhtasaarta päivittelekään vaan niitä, jotka ovat häntä valtaan huutamassa.
Haatainen ihan hyvä valinta. Tosin ehdokkaana also-ran. Persujen kannalta mieleinen kanssaehdokas, koska on sen verran uskottava, että syönee Niinistön ääniä, mikä taas on selvä etu Huhtikselle, mutta ei kuitenkaan oikeasti uhkaa kumpaakaan. Pirstaloitunut kenttä, monta ehdokasta on asetelma, joka muistuttaa 1932 vaaleja, joissa H haastoi Paulin.
En olisi ikinä uskonut, että täytyy vaaliteknisistä syistä porvaripressaa kannattaa.
Jos ajattelee noin että täytyy porvari pressaa äänestää vaaliteknisistä syistä niin silloin siitä kannattaisi mitään puhua julkisesti. Siinä ikäänkuin sanoo olevansa jotenkin myynnissä kun ei sitä äänestä mitä pitää oikeana vaan äänestää niin kuin luulee enemmistön äänestävän. Jos suurin osa ihmisistä käyttäytyy noin äänestäessään ei ole mikään ihme että tulokset äänestyksistä on aina niin surkeat.