Lauma ja sen johtajat
Laumalle tyypillinen piirre on erityisesti se, että sen psyyke ja älykkyys ovat lauman yksilöiden vastaavia alhaisemmat. Tämän tyhmyyden tiivistymisen joukossa pani merkille jo C.G. Jung aikoinaan. Useimmat laumaihmiset eivät ajattele mitään, vaikka he itse luulevatkin ajattelevansa. Heidän päässään ajattelee lauma.
Näin kirjoitin ihan ensimmäiseen blogijuttuuni maaliskuussa 2010. Enpä silloin arvannut, että seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin meillä on lauman ajatteluun perustuva puolue. Puheenjohtaja vetelee kulisseista naruja ja varapuheenjohtaja puhuu eduskunnassa parlamentaarisen immuniteetin suojassa asioita, jotka muualla puhuttuna saattaisivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kannattajakunta hurraa suorastaan fanaattisessa hurmoksessa.
Soihdut ovat sytyttämistä vaille valmiina ja talikot on teroitettu. Lauma odottaa vain käskyä käydä kimppuun. Vihollinen on maalitettu jo kauan sitten. Vihollisia ovat eri uskontoa tunnustavien ja erilaista etnistä alkuperää olevien lisäksi myös poliittisesti toisin ajattelevat. Laumaa on yllytetty vihaan jo vuosia, mutta silti yhä vielä monet vaativat, että tälle laumalle ei pidä antaa huomiota, vaan heidät pitää vaieta hiljaisiksi.
Ei se enää onnistu, ei ole onnistunut enää pitkiin aikoihin. Sen sai huomata puolueen entinen puheenjohtaja, joka kannatusta nostaakseen otti nämä fanaatikot mukaan ja suosi heitä. Hänet omine kannattajineen sysättiin tylysti syrjään, ja hänen poliittinen painoarvonsa on nykysin pyöreä nolla. Hänen virheensä oli elää siinä harhassa, että hän pystyisi kontrolloimaan kiihkomielistä laumaa ja sen nousevia johtajia.
Samassa harhassa elävät myös nykyiset johtajat. Heillä menee hyvin niin kauan kun he lietsovat kannattajiaan kasvavaan vihaan. Jos he yrittäisivät hillitä laumaansa, niin heille kävisi huonosti. Siitä varapuheenjohtaja sai esimakua heti allekirjoitettuaan vihapuheen vastaisen julkilausuman. Laumansa lepyttääkseen hänen oli nopeasti annettava julkilausumalle uusi, laumaa miellyttävä tulkinta.
Johtajilla on edessään kaksi vaihtoehtoa. Toinen mahdollisuus on seurata villiintyvää laumaa johtajaa teeskennellen. Tosiasiassa johtajat silloin kuitenkin vain juoksevat laumansa perässä. Toinen mahdollisuus on perustaa niin ankara diktatuuri, että lauma pysyy kurissa. Se kolahtaa kipeästi lauman kiihkeimpiin, mutta ainakin johtajien asema on turvattu.
Kolmas vaihtoehto tietysti on, että laumaan kuulumaton enemmistö laittaa lauman kuriin. Se ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, sillä pikemminkin kuriin ollaan laittamassa niitä, jotka vielä uskovat oikeudenmukaisuuteen, inhimillisyyteen ja ihmisten yhdenvertaisuuteen. Näyttää ikävästi siltä, että myös maan hallitus harkitsee kovasti lauman seuraamista.
Kaikesta huolimatta muistutan mihin olemme sitoutuneet. Ainakin vielä toistaiseksi, mutta jos lauma saa päättää, niin emme kauan.
Kuva: Facebook/Mikko Mäkelä
***
Kommenttien moderointi on tiukkaa eikä siitä ole valitusoikeutta.
Minulle tuli mieleen laumaälystä vanha testi. Siinä kaveria pyydetään kahden sormen osoittamalla tavalla joko nyökyttämään päätään tai kääntelemään sitä oikealle ja vasemmalle.
Vitsiksi se muodostuu, kun kysytään, mitä tempulla halutaan osoittaa. Vastaus on, että se on demonstraatio idiootin kaukosäätimestä.
Jostain kumman syystä asia tuli mieleeni. Jotain osaa voi olla sillä, että Halla-aho todellakin pystyy johtamaan puoluetta Brysselistä käsin ja Huhtasaari kuuliaisesti noudattaa mestarin linjauksia.
Mitään merkitystä tai arvoa ei anneta yhteiselle sitoumukselle, jonka allekirjoituksesta ei muste ehtinyt kunnolla kuivua.
Vanhana kauppamiehenä kysyisin: tekisitkö mitään sopimuksia Huhtasaaren kanssa?
Minua on mietityttänyt tuo Halla-ahon rooli, johtaako hän todella yksinään Brysselistä käsin laumaansa, jotenkin vain epäilen. Olen pitänyt häntä ja pidän edelleenkin sellaisena yksinäisenä sutena, en minään kovana laumanjohtajana. Joten ne kovat johtajat ovat heitä, jotka tuon “vallansiirron” puolueessa järjestivät. Ei Halla-aho ollut olleenkaan aktiivinen puolueessa ennen tuota puoluekokousta. Hänellä oli omat juttunsa Brysselissä.
Tuon puoluekokouksen jälkeen kerrottiin kahdesta aktiivista (ei nimiä) jotka pyysivät Huhtasaaren mukaan toteuttamaan tuota Soinin syrjäyttämistä. Kun Halla-aho alkoi antaa pieniä vinkkejä mahdollisesta halukkuudestaan puheenjohtajaksi, niinpä tuo kolmikko lähestyi häntä puheenjohtajaehdokkuudella, lopputuloksen me sitten tiedämme.
Kun oikein hieron aivonystytöitäni, niin eiköhän ne aktiivit = piilojohtajat löydy tuolta pohjoisen suunnalta.
Vastaus kysymykseesi, en varmaan tee, enkä tule tekemään!
Laura Huhtasaarta kuunnellessa on pakko tarkistaa kalenterista millä vuosisadalla elämme.