Vastauksia vailla
Seuratessani puolueiden puheenjohtajapaneelia Kuntamarkkinoilla minulle selvisi lopullisesti, että hallitus ei tiedä mitä se on tekemässä ajaessaan sote- ja maakuntauudistusta läpi päättämässään muodossa. Mitään ei ole opittu eikä mitään aiota oppiakaan.
Petteri Orpolla ei vieläkään ollut vastausta Li Anderssonin esittämään selkeään kysymykseen: Mistä ne luvatut kolmen miljardin säästöt tulevat? Ei ole olemassa mitään laskelmia, on vain arvioita. Orpon mukaan uusi tekniikka ja uudet hoitotavat tuovat säästöjä. Säästöt siis vain ilmestyvät jostain, kunhan ensin sijoitetaan tarpeeksi uusiin tietojärjestelmiin.
Hallitus tuo uudelleen lausunnolle perustuslakivaliokunnan moittiman valinnanvapauslainsäädännön, jossa kunnat on automaattisesti suljettu pois palvelutuotannosta. Kilpailuun asiakkaista eivät saa osallistua ne, joilla on palvelutuotannosta eniten kokemusta ja osaamista. Anu Vehviläisen tulkinnan mukaan perustuslakivaliokunta ei tyrmännyt tällaista valinnanvapausmallia, vaan se vaati vain parempia perusteluja. Sellaiset aiotaan kirjoittaa, ja lakiesitys lähtee lähiaikoina uudelle lausuntokierrokselle. Kiire on kova, aikataulut painavat päälle. Lisäksi hallitus on jääräpäisesti sitoutunut juuri tähän malliin.
Tosiasiassa ne aikataulut ovat jo menneet sekaisin, mutta hallituksen kannalta edullisella tavalla. Hallitus ennättää saada aikaan lait, mutta niiden täytäntöönpano siirtyy automaattisesti seuraavalle hallitukselle. Näin on jo etukäteen löydetty syylliset epäonnistumiseen.
Vehviläinen käytti taas kerran perustelua, joka ansaitsee korkeintaan syvän huokauksen: Päätökset on tehtävä nyt, koska enää ei jaksa aloittaa alusta. Jos Vehviläinen ei jaksa, niin sitten hänet pitää vaihtaa sellaiseen, joka jaksaa. Kukaan ei ole edes vaatinut alusta aloittamista, vaan ainoastaan keskustan viime vaalikaudella vaatimaa parlamentaarista valmistelua, jossa myös oppositio olisi mukana. Silloin keskusta sai haluamansa, mutta nyt vaatimusta ei olla kuulevinaan.
Vastausta ei saatu myöskään Antti Rinteen kysymyksiin kiinteistöjen kohtalosta ja kahdesta päällekkäisestä organisaatiosta. Kunnat joutuvat luovuttamaan maakunnille nykyiset sote-kiinteistönsä, mutta korvauksia ei ole suunniteltu. Rakennukset lähtevät, velat jäävät. Rinne muistutti myös, että julkinen sektori on joka tapauksessa vastuussa siitä, että palvelut ovat olemassa. Jos yksityinen palveluntuottaja menee konkursiin, niin julkisella sektorilla on oltava valmiudet järjestää ne palvelut itse ainakin siksi aikaa, kunnes uusia palveluntuottajia löytyy. Jos osaaminen on ajettu alas, niin ollaan vaikeuksissa. Tähänkään ei saatu mitään vastausta.
Uudistus tarvitaan, siitä kaikki ovat yksimielisiä. Tämän hallituksen päätöksenteon yllä leijuu kuitenkin Juha Sipilän henki sanomassa, että tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu. Korjataan sitten, kun ongelmia ilmenee.
Pitkää kävelyä vaatinut päänsärkyni ei taatusti johtunut yksistään Kuntatalon kuumuudesta. Jos olisin taipuvainen tunnelmointiin, niin sanoisin sote-auringon laskevan hyvinvointiyhteiskunnassa.
Juuri kuoli muistisairas Hangossa aliravitsemukseen kotihoidossa vai sanoisinko, että ihan omassa hoidossaan ollessaan, koska hänestä ei oltu pidetty huolta. Oli vain kirjattu, että hän on syönyt yhden karkin.
Onneksi sentään soten tietojärjestelmiä kehitetään, jotta saadaan vanhustenhoidon kirjauksetkin tehtyä automaattisesti. Ei tarvitse kenenkään mennä edes käymään. Siitä sitä säästöä syntyy.
Saku: “Orpon mukaan uusi tekniikka ja uudet hoitotavat tuovat säästöjä. Säästöt siis vain ilmestyvät jostain, kunhan ensin sijoitetaan tarpeeksi uusiin tietojärjestelmiin.”
Jos näin on, säästöt voidaan saada aikaan ilman hallinnon massiivista sekoittamistakin! Sotehan on pelkkä hallinnon uudistus – ei oikeasti vaikuta käytännön toimintaan perustasolla.