Pelolla ratsastajat
Populistin toimintaan kuuluu pelon lietsominen ja ratkaisun tarjoaminen tähän lietsottuun pelkoon. Populisti esittää itsensä kansakunnan pelastajana uhalta, jonka hän itse on keksinyt. Tai oikeastaan ei ole itse keksinyt, vaan sitä pelkoa on lietsottu jo vuosikausia ympäri Eurooppaa ja muuta maailmaa. Tapahtuneet terroriteot eivät riitä populistille, vaan hän maalailee yhä kauheampia uhkakuvia, jotka koko ajan ovat kaatumassa päälle. Kukaan ei olisi vielä viitisen vuotta sitten uskonut, että suomalainen presidenttiehdokas rakentaa koko vaalikampanjansa tavalla, joka tuo mieleen ristiretkiajan Eurooopan. Islamisaation pelko, rajojen sulkeminen, kansainvälisistä sopimuksista irroittautuminen ja lukkojen taakse linnoittautuminen, niistä on populisti tehty.
Kun populisti saa kampanjallaan näyvyyttä, niin muut tulevat perässä. Hekin haluavat sanoa, että aihetta pelkoon on, ja hekin haluavat toimia kansakunnan pelastajina. Vanha kansa tiesi sanoa, että on oksan ottajia, jos on kuusen kaatajia.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen haluaa päästä osille tästä pelosta vaatimalla, että terroristiärjestöön kuuluminen on kriminalisoitava. Kaikkonen ei ole tainnut vilkaista rikoslakia, sillä sen 34 a luvusta löytyy melkoisen kattava kriminalisointi.
Sieltä löytyvät terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, niiden valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, värväys terrorismirikoksen tekemiseen, terrorismin rahoittaminen, terroristiryhmän rahoittaminen ja matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Lisäksi ulkomailla rikoksiin syyllistynyt voidaan tuomia Suomessa Suomen lakien mukaan.
Listasta tosiaan puuttuu sanatarkasti ottaen pelkkä terroristiryhmään kuuluminen, mutta ilmeisen hyvästä syystä. Kriminalisoitua on myös kuuluminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneeseen rikollisryhmään, mutta sen pykälän nojalla ei tietääkseni ole saatu ketään tuomittua. On vaikea määritellä mikä on lain tarkoittama rikollisryhmä, ja sama ongelma on terroristiryhmienkin kanssa. Isis on tietenkin aivan selkeä tapaus, mutta lain on oltava yleinen ja sovellettavissa myös muihin tapauksiin.
Ongelmaksi tulee lain tarkoittaman terroristiryhmän määrittely. Onko sellainen kurdien PKK? Entä YPG? Entä kaikki mahdolliset omia hallituksiaan vastaan taistelevat järjestöt ympäri maailmaa? Tiedän monien haluavan, että pelkkä islaminuskon tunnustaminen pitäisi katsoa kriminalisoiduksi. Jos haluaisin ruveta laskemaan karmeaa leikkiä, niin kysyisin, tulkitaanko mahdollisesti jokin suomalainen puolue tulevaisuudessa lain tarkoittamaksi terroristiryhmäksi.
Jos oikeasti halutaan täydentää tuota rikoslain luetteloa, niin kyllä se minun puolestani sopii. Kannattaa kuitenkin miettiä onko se tarpeen, vai riittävätkö nykyiset säädökset. Vai ratsastetaanko hyväksi havaitulla pelolla kuten tähänkin asti? Arvaan, että ratsastetaan pelolla. Pelko vaikuttaa politiikkaan ja poliitikot säätävät lait.
Kuva: Sira Moksi
Kuva kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa. Tv:n Arja-täti laukatti ja laulatti lapsia: “Hei laukkaa ratsu reima”… Laura-tädille voisi sopia: “Tuhon tietä kuljen” tai miksei alkuperäisenä: “I’m a fool to want you”.
Aivan ensimmäinen kerta ei ole, kun lakiin huudetaan pykäliä, jotka siellä jo ovat. Suurempi ongelma kuin pykälien puute on toimeenpano sekä valvonta ja seuranta. Säästöjä tehdään sillä puolella esim. poliisin resursseja leikkaamalla tai olemalla lisäämättä niitä. Sama koskee montaa muuta asiaan, joihin on kirjoitettu hienosti muotoiltuja ja perusteltuja lakipykäliä.
En toki kaipaa poliisivaltion olosuhteita, mutta turvallisuusasioissa niin kuin vaikkapa sote:ssa eivät asiat ratkea kirjoittamalla hienot lait. Rehulan olen monta kertaa kuullut vetoavan tuleviin lakipykäliin, vaikka olennaisinta on millaisin resurssein ja toiminta- ja informaatioketjuin kansalaisille taataan kustannustehokkaat, tasa-arvoiset ja oikeanlaatuiset palvelut koko armaassa Suomessamme.
Ihminen on siitä kummallinen elukka, että kun vähän pyssyn piippua vilauttaa, niin johan alkaa tapahtumaan. Oikeastaan mitään konkreettista ei edes tarvita, vaan riittää että asiasta vihjaillaan niin johan alkaa viuhumaan.
Onko ihmiskunta ollut aina näin peloissaan ja alistuva?