Sotesäästöjä

Kuten muistamme, niin sote-uudistuksen valínnanvapaus meni uusiksi perustuslakivaliokunnassa. Nyt näyttää siltä, että kokoomus ei tule saamaan valinnanvapautta alkuperäisessä laajuudessa, joten nähtäväksi jää, saako keskusta maakuntauudistuksen. Nämä kaksi asiaahan pakkonaitettiin keskenään. Tästä kertoi Iltalehti eilen, ja lisää saamme varmasti kuulla lähipäivinä.

Odotellessa kerron miten ei pidä säästää lyhytnäköisesti. Pohjois-Karjalassa ennakoitiin joka tapauksessa tulevaa sote-uudistusta ja perustettiin tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut maakunnallinen Siun sote kuntayhtymäpohjalta. Mukana ovat kaikkien Pohjois-Karjalan kuntien lisäksi Heinävesi.

Koko soten idea on saada kustannushyötyjä ja säästöjä. Niinpä Siun sote aloitti rehvakkaasti laatimalla tämän vuoden talousarvion yhden prosentin pienemmäksi kuin mitä kuntien yhteenlasketut sote-kulut olivat viime vuonna. Yksi prosentti tarkoittaa noin 7 miljoonaa euroa. Näin tehtiin siitä huolimatta, että muutamat kunnat siitä varoittelivat. Juuka oli yksi näistä varoittelijoista, koska kunnanjohtajamme tuntee aiemman työkokemuksensa pohjalta erikoissairaanhoidon talouden yhtä hyvin kuin oman rahapussinsa sisällön. Hän sanoi jo vuosi sitten julkisesti, että erikoissairaanhoidossa kustannuksia ei muodosteta, vaan ne muodostuvat. Lain edellyttämän tason ylläpitäminen maksaa, eikä niitä lukuja pidä mennä ymmärtämättömän sorkkimaan.

Siun soten virkamiesjohto ja kuntayhtymän päättäjät eivät uskoneet, vaan tekivät alimitoitetun budjetin. Siun soten talous toimii niin, että kunnat antavat tietyn suuruisen säkillisen rahaa, ja sillä koko hommaa pyöritetään. Säkki oli vajaa, mutta tyrkytetty lisäraha ei kelvannut. Päätettiin näyttää, että nyt säästetään.

Eihän se onnistunut, vaan tänä vuonna tulee alijäämää mahdollisesti jopa 10 miljoonaa euroa. Tätä yritetään korjata leikkaamalla lisää kuluja ja pyytämällä henkilöstöä pitämään lomaa ilman sijaisjärjestelyjä. Siitä huolimatta ensi vuoden talousarviota ollaan laatimassa samansuuruisena kuin tällekin vuodelle. Ensi vuonna on siis katettava tämän vuoden alijäämää useita miljoonia ja pyöritettävä taloa entiseen tapaan samalla rahalla kuin tänäkin vuonna, vaikka rahan riittämättömyys jo nähtiin.

Tästä pitäisi kuulemma olla hiljaa ja antaa positiivista viestiä. Onneksi keskussairaalan ylilääkärit eivät ole hiljaa, vaan julkaisivat sanomalehti Karjalaisessa avoimen kirjeen maakunnan päättäjille. Valitettavasti siihen ei ole suoraa linkkiä, mutta kerron kirjoituksen pääkohdat.

Ydin on, että ylilääkärit sanovat suoraan säästövimman kuihduttavan keskussairaalan toiminnan ja tulevan kalliiksi. Jos toimintaa supistetaan, niin potilaat eivät pääse hoitoon Joensuun keskussairaalaan, joka on maan kustannustehoikkain ja tuottavin keskussairaala. He hakeutuvat muuanne, jossa hoito on kalliimpaa. Lasku tästä hoidosta tulee Siun sotelle.

Kun toiminta supistuu, niin erikoislääkärit äänestävät jaloillaan. He ovat sellaisia ammattilaisia, jotka pääsevät töihin aina. Jos he eivät saa tehdä työtään kunnolla Joensuussa, niin he siirtyvät muuanne. Paha kello kuulu kauaksi, joten uusia ei heidän tilalleen tule.

Laajan päivystyksen ylläpitäminen edellyttää hyvää erikoislääkärimiehitystä. Jos sitä ei ole talossa, niin sitä ostetaan muualta kalliilla hinnalla. Jos ei osteta, niin lain edellyttämä hoidon taso ei täyty ja toiminta ajetaan alas. Hoidot siirtyvät muuanne ja lasku tulee taas Siun sotelle.

Lyhytnäköinen säästäminen tässä asiassa on yksittäisten kuntien taloudelle sitä kuuluisaa housuun kusemista pakkasella. Pienemmät kustannukset tekevät hyvää pari vuotta, mutta jatkuvasti kasvava alijäämä rysähtää jossain vaiheessa maksettavaksi. Silloin on myöhäistä, koska toiminta on jo ajettu alas ja laskuja muualla annetusta kalliimmasta hoidosta tulee kiihtyvällä tahdilla. Tulee myös ruumiita, kun välimatkat kiireelliseen hoitoon pitenevät ja muualta ostettuja erikoiskirugeja joudutaan odottelemaan.

Minä en päästäisi taloudesta vastaavia virkamiehiä operoimaan itseäni enkä kirurgeja päättämään yksin budjetista. Uskon kuitenkin kirurgien ja muiden ylilääkäreiden tietävän virkamiesjohtoa paremmin miten lain edellyttämää tasokasta hoitoa annetaan ja mitä se väkisinkin maksaa.  Siksi heitä kannattaa kuunnella.