Hyvät ja pahat työttömät

Eilen kerroin median ajojahdista, jolla etsitään työtä vältteleviä työttömiä häpeäpaaluun sidottaviksi esimerkkinä kaikkien työttömien laiskuudesta. Ja heitähän löytyy, kun oikein lehdessä kuulutetaan ilmoittautumaan. Täkyyn tarttui koko aikuisikänsä työtä vältellyt kolmekymppinen Sonja, jolle oman kertomansa mukaan ei sovi normaali työ.

Sonjan tarina kertoo surullisella tavalla, että meillä on jo kolmekymppisten sukupolvi, jolle kukaan ei ole koskaan tarjonnut palkkatyötä edes osa-aikaisesti. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä työelämästä, vaan he oikeasti luulevat palkattomana tehtävän kuntouttavan työtoiminnan olevan normaalia työtä ja siitä maksettavan työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen olevan palkkaa. Ei mikään ihme, että tällainen “työ” ei houkuttele, mutta se ei kiinnosta toimittajaa. Faktoihin tutustunut toimittaja olisi oikaissut Sonjan virheellisen käsityksen, mutta tässä tapauksessa faktat eivät kiinnostaneet. Sonja on paha työtön, kuten ovat myös eilen mainitsemani Ossi ja Juuso.

Hyviä työttömiä ovat kuntouttavan työtoiminnan hyväksi havainneet Jarkko ja Sami. He kokevat olevansa hyödyllisessä työssä ja osana työyhteisöä. Samaa mieltä on heidän omasta työstään palkkaa saava ohjaajansa. Kukaan ei ole muistanut kysyä haluaisivatko Jarkko ja Sami työstään palkkaa.

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu juuri Jarkon ja Samin kaltaisille työttömille, joiden työkykyvyssä ja elämänhallinnassa on puutteitta. Työtoiminnan avulla he saavat elämänrytmin kohdalleen ja heidän mahdollisuutensa työllistyä palkkatyöhön ainakin periaatteessa kasvaa. Käytännössä kuitenkin vain noin 1-2 prosenttia kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvista työllistyy oikeasti palkkatyöhön. Suurin osa juuttuu palkattomaan työhön loppuiäkseen.

Tästä on tyypillisenä esimerkkinä Tuija, joka on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa yhdeksän vuotta. Hän on tehnyt täsmälleen samaa työtä kuin hänen palkkaa saavat kollegansa. Tällaisen ei uskoisi olevan edes laillista, mutta on se. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan maksimiajan tultua täyteen kierros alkaa alusta, ja uuden aktivointisuunnitelman perusteella palkaton työ jatkuu. Näin saadaan hyvä työntekijä, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa.

Kohta tällaisia palkattomia työntekijöitä on enemmistö, sillä juuri siihen koko rummutuksella pyritään. Media on lähtenyt klikkijournalismilla yllyttämään työssäkäyviä raivoon laiskoja työttömiä vastaan ihan kuin hallituksen tilauksesta. Todennäköisesti lähiaikoina saammekin sitten lukea uutisia työttömyyskorvausten lisäleikkauksista ja vastikkeellisuudesta. Ne on helppo ajaa läpi, koska kansan syvät rivit ovat selvästi niiden kannalla. Ikävä kyllä ne kansan syvät rivit eivät tajua sahaavansa omaa oksaansa ja päätyvänsä palkattomiin töihin. Vain hullu maksaa palkkaa, jos saman työntekijän saa ilmaiseksi.

Onneksi sentään kaikki työttömät eivät ole hyviä tai pahoja, vaan osa on eliittiä. Siitä kertoo tämä otsikko.