Kolmet työmarkkinat

Intialaisen TCS-yhtiön Suomeen lähettämät työntekijät ovat liki orjan asemassa, kertoo Turun Sanomat. Intialaisten kerrotaan tekevän lähes järjestään töitä seitsemän päivää viikossa, työpäivät ovat yli kymmentuntisia, vuosilomia ei välttämättä ole lainkaan eikä ylitöistä makseta. Työpäiviä pidentää sakko, joka voi viedä puoletkin ansioista, jos jokin projekti myöhästyy.

Tällaisen ei pitäisi olla mahdollista Suomessa, mutta näköjään on. Aluehallintoviraston tarkastuksissa huomattuja laittomuuksia ei ole vuoteen yritettykään korjata, joten työoikeuden professori Seppo Koskinen vihjaa oikeutetusti työsyrjintärikoksen mahdollisuuteen.

Suomessa tehtävään työhön sovelletaan aina Suomen lakia ja suomalaisia sopimuksia. Tätä on kuitenkin helppo kiertää solmimalla työsopimus ulkomailla, pitämällä työntekijät tietämättöminä Suomen lainsäädännöstä ja yleissitovista työehtosopimuksista, vaatimalla vaitioloa ja tehostamalla vaatimusta kovalla sopimussakolla. Näin ei siis saa tehdä, mutta näin tehdään. Professori Koskinen epäileekin maahan syntyneen kahdet työmarkkinat.

Tätä saadaan lisää, jos ja ilmeisesti kun työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta luovutaan. Silloin yhä useampi suomalainen työntekijä korvataan halvemmalla. Siitä seuraa suomalaisten palkkojen ja työehtojen alasajo, koska jokainen pyrkii säilyttämään palkkatyönsä. Alkaa huutokauppa siitä, kuka tekee halvimmalla. Juuri tähän pyritäänkin pitämällä meteliä työvoimakustannusten suuruudesta ja mustamaalaamalla jatkuvasti ay-liikettä.

Meillä on jo kolmannetkin työmarkkinat. Kymmenet tuhannet ihmisesti tekevät työtä ilman palkkaa kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja ensi vuoden alusta uuden työelämäkokeilun nimellä. Kahdesta ensin mainitusta maksetaan työmarkkinatuki ja yhdeksän euron päivittäinen kulukorvaus, työelämäkokeilussa ei makseta edes kulukorvausta. Kun työttömiä tulee yhä enemmän, niin moni huomaa tekevänsä entistä työtään ilman palkkaa työkokeilijana. Tätä ei edes työlainsäädäntö estä, sillä palkattomat eivät ole työsuhteessa. He osallistuvat työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

Asia ei kuitenkaan tunnu huolettavan niitä, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa niin korvaamattomia, etteivät yt-neuvottelut koskaan voi sattua omalle kohdalle. Monet heistä ovat liittyneet YTK:n eli ns. Loimaan kassan jäseniksi halvempien jsenmaksujen takia. Monet myös luulevat, että YTK tarjoaa oikeusturvaa samoin ehdoin kuin ay-liike. Se ei pidä paikkaansa, kuten voitte täältä lukea.

Eivät ongelmanamme ole työmarkkinoille pyrkivät oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat, työelämän ylisäätely, ay-liike tai yleissitovat työehtosopimukset ja niissä määritelty minimipalkka. Ongelmanamme ovat alimitoitetut tarkastusviranomaiset, sopimuksiin jalkansa pyyhkivät kansainväliset firmat ja ikiomat poliitikkomme, jotka kehittelevät koko ajan lisää palkattomia töitä.

Meillä on jo kolmet työmarkkinat, mutta kohta vain kahdet, jos yleissitovin sopimuksin säännelty palkkatyö katoaa. Sitten jokainen voi kokeilla neuvottelutaitojaan ihan itse. Toivottavasti kaikki palkkatyössä vielä toistaiseksi olevat havahtuvat ajoissa. En haluaisi päästä sanomaan, että mitäs minä sanoin.