Toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia työttömien laiskuudesta. Jo vuosia on valitettu kotisohvilla lojuvista työttömistä, joita on patistettava töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Iltapäivälehti esitteli viikon ajan joka päivä uuden työttömän, joka elää mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekee työtä. Jatkuvasti marssitetaan esiin nimettömiä työnantajia, jotka valittavat rekrytoinnin mahdottomuutta. Heidän mukaansa työttömät kieltäytyvät töistä suorastaan röyhkeästi, vaikka jokainen asiasta vähänkään jotain tietävä ymmärtää kieltäytyjän menettävän työttömyysturvansa. Senhän saimme lukea lehdestä virkamiehen sanomana “ideologisen työttömän” Ossi Nymanin tapauksessa.

Media on myös vähitellen havahtumassa kuntouttavan työtoiminnan epäkohtiin. Lakia rikotaan kaikkialla avoimesti ohjaamalla kuntouttavaan työtoimintaan terveitä ja työkykyisiä ja teettämällä heillä palkkatyötä korvaavaa työtä.

Kaikella tällä rummutuksella on tarkoituksensa, ja se tarkoitus on muuttaa sosiaaliturva vastikkeelliseksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan luopua kokonaan, samoin työkokeilusta. Näissä molemmissa kun on sellainen valtiontalouden kannalta ikävä piirre, että näennäisen aktivoinnin lisäksi näissä töissä maksetaan työttömyysetuuden lisäksi yhdeksän euron päivittäistä kulukorvausta. Siitä pitää päästä eroon, sillä eiväthän valtion rahat köyhille jouda.

Ensi vuonna alkavassa työelämäkokeilussa ei ole kumpaakaan ikävää piirrettä. Työtä tehdään työnantajan palveluksessa ilman yhteiskunnan aktivointitoimia ja olematta työsuhteessa. Jos ja kun työsuhdetta ei kokeilun jälkeenkään synny, niin vika on aina työttömässä. Kulukorvausta ei makseta, vaan työ tehdään pelkällä työmarkkinatuella. Tämä muuten on viime aikoina juttuihini tulleiden kommenttien mukaan jo yllättävän hyväksyttävää. Monet vielä toistaiseksi palkkatyössä olevat ovat sitä mieltä, että “pitäähän sitä jotain tehdä ilmaisen rahan eteen”. He eivät tajua palkan ja sosiaaliturvan välistä eroa, joten kylvö on langennut otolliseen maaperään.

Viime hallituskaudella peruspalveluministerinä toiminut Paula Risikko yritti kovasti ajaa vastikkeellista sosiaaliturvaa. Koska nimi kuulosti vähän ikävältä, niin se muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Koko idean tarkoitus oli muuttaa ajattelua niin, että sosiaaliturva ymmärretään palkaksi yhteiskunnalle tai yrityksille tehtävästä työstä. Sosiaaliturva nimetään palkaksi, vaikka sillä ei kunnolla edes elä eikä sillä tehtävästä työstä kerry eläkettä ja vuosilomaa. Edes työsuhdetta lain tarkoittamassa mielessä ei synny. Syntyy vain palkattomien ja oikeudettomien paarialuokka.

Ei vastikkeellisen sosiaaliturvan ajaminen ole minnekään kadonnut, mutta sen nimi on taas muuttunut. Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa siitä puhutaan toimeliaisuuteen perustuvana sosiaaliturvana. Se kuulostaa mukavan touhukkaalta, eikä mukavan toimelias meno tunnu yhtään palkattomalta pakkotyöltä.

Valtioneuvoston kanslia on 28.9.2017 asettanut  Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistuhankkeen. Sen tarkoituksena on uudistaa koko sosiaaliturva, mutta hankkeen asettamispäätöksessä ei tietenkään vielä kerrota miten se aioitaan uudistaa. Viime aikojen poliittisesta ja mediassa tapahtuneesta ryöpytyksestä päätelleen tulevaisuudessa pitää olla kovasti touhukas saadakseen perusturvaa. Pankaapa termi toimeliaisuuteen perustuva sosiaaliturva mieleenne, sillä sitä tullaan toitottamaan lähiaikoina.

Ja käytännössähän se tarkoittaa entiseen tapaan palkattoman työn tekemistä.